Ota silakkaa ja särkeä, jätä pois norjalaista lohta ja katkarapuja

07. kesäkuun 2016 Kala 2

Taannoin Leenan kanssa mietimme lounaspaikkaa. Yhden ravintolan listalla oli hietakampela. Tarkistin WWF:n kalaoppaasta tiedot ja sen perusteella hietakampela kuului osittain tai kokonaan vältettäviin, riippuen kalastuspaikasta ja -tavasta. En jaksanut tällä kertaa olla niin tiedostava kuluttaja, että olisin ravintolalta tivannut, tietävätkö he kalan tarkan alkuperän.

Suuntasimme toisaalle kasvisaterian äärelle.

Silakat toimivat hyvin myös osana ravintolan lounaan salaattipöytää.
Silakat toimivat hyvin myös osana ravintolan lounaan salaattipöytää..

 

Kalavalinnat ovat yksi ruokailun ongelma. Erityisesti hankalaa on se, että norjalaista viljeltyä lohta tuputetaan kaikkialla. Se on halpaa, ja mitä ilmeisimmin moni siitä tykkää.

Mutta valitettavasti kyseinen kala ei ole mikään suositeltava valinta. Norjalaisen lohen ekologisuudessa on monta ongelmaa: se mm. aiheuttaa haittoja villeille lohille ja aiheuttaa ravinnepäästöjä. Yhden lohikilon tuottaminen kuluttaa enemmän kuin kilon rehukalaa, joten tämänkän vuoksi kokonaisekologisuus ei ole parasta mahdollista. Luottamusta ei myöskään herätä Kemikaalikimaran Anja Nystenin kirjoitus norjalaisen lohen rehun sallituista, suurista ympäristömyrkkyjäämistä.

 

Suomalainen kirjolohi sen sijaan kasvatetaan kestävämmällä tavalla. Toki se maksaa enemmän, mutta sen verran kannattaa hyvästä tuotteesta laittaa eurojaan käyttöön.

Toinen suosittu, mutta ongelmallinen merenelävä on trooppinen katkarapu. Katkarapujen tuotanto tuhoaa erittäin tärkeitä mangrovealueita todella tehokkaasti. Viljelmien tuotto on hyvin alhainen suhteessa viljelmien pinta-alaan. Katkarapuja ei voida viljellä kovin pitkään samassa paikassa, mutta viljely pilaa mangrovealueet vuosikymmeniksi tai jopa lopullisesti. Lisäksi katkarapujen tuotannossa käytetään runsaasti antibiootteja, rehun touottosuhde saatuihin kiloihin nähden on vähäinen ja bisnekseen kytkeytyy eettisiä ongelmia, kuten katkaraputehtaiden surkeita työoloja. Myös luonnon katkarapujen pohjatroolaus on hyvin haitallista.

Mitä sitten tilalle? Esimerkiksi silakkaa. Suomalaiset syövät silakkaa vain 300 grammaa vuodessa, vaikka aivan huoletta voisi syödä monta kertaa enemmän. Silakkakannat ovat kestävällä tasolla, joten niitä kannattaisi ehdottomasti hyödyntää ihmisravinnoksi. Nyt silakat päätyvät suurelta osin turkiseläinten rehuksi. Miten turhaa! Silakkafilettä saa ainakin täällä Helsingissä usein noin viidellä eurolla kilo, joten edes hinta ei voi olla este.

Ylipäätään kotimaisten kalojen käyttöä kannattaa suosia. Särkikalojen syöminen on fiksua, koska niiden kalastus vähentää järvien rehevöitymistä. Näiden kalojen kohdalla ei tarvitse myöskään miettiä kalarehun alkuperää, mahdollisia antibiootteja tai kalatehtaiden eettisiä oloja.

Ja kukapa voisi vastustaa paistettuja muikkuja?

järkisärki
Suuresti arvostamani uusi kalatuote on maistuva ja mainio Järkisärki. Koska tuottajat ovat tuttuja, olen saanut seurata Järkisärjen kehitystä jo parin vuoden ajan. Vuoden elintarvike 2016 -äänestyksessä mukana ollutta tuotetta kannattaa kysellä erityisesti K-kaupoista, sillä Järkisärki kuuluu Keskon valikoimiin.
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Vegfestin seitania sulatellessa: kasvisruokakehitystä lihan vai kasvisten ehdoilla?

23. toukokuun 2016 Kasvis 0
anuhopia
Lisää Anu Hopian ajatuksia voi lukea mm. Vähemmän lihaa -kirjassa olevasta artikkelista.

Jos on seurannut yhtään kasvisruokiin liittyvää keskustelua, on varmasti törmännyt siihen, että soijanakkia moititaan nimestä. Nakkihan on lihaa, ei voi olla soijaa!

Tätä teemaa sivuttiin myös viikonloppuna Tampereen Vegfesteillä Anu Hopian luennolla. Kukaan ei toki siellä enää jaksanut vääntää nimeämisestä, vaan keskustelussa mentiin syvemmällä ruokakulttuuriin liittyen.

Elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia (tuttu myös mm. Molekyyligastronomia-blogistaan) nimittäin pohti, että jos kaikkien kehiteltävien kasvisversioiden tavoitteena on muistuttaa mahdollisimman paljon lihaa, ei ruokakulttuuri varsinaisesti muutu.

”Kasvisruokaa pitäisi kehittää enemmän kasvisten omilla ehdoilla ja hyödyntää niitä loistavia ominaisuuksia, joita kasviksissa on.”

Tämä oli mielestäni oiva ajatus. Se ei poissulje sitä, etteikö tehtäisi myös lihankaltaisia tuotteita, koska niiden omaksuminen osaksi ruokavaliota on monille helpointa. Hopia totesi, että lihalla on vankka jalansija ruokakulttuurissamme. Liha mielletään kulttuurillisesti arvokkaaksi ja kasvisruokaa maukkaammaksi. Tätä ei hetkessä heilauteta, joten tarvitaan tuotteita, jotka lihansyöjä hyväksyy lihankorvikkeiksi.

(Siitähän se soijanakinkin nimi pitkälti johtuu: iso osa ruokatuotteista on tuttuja lihallisina versioina. Myös kasvisversiot vaivatonta nimetä lihatuotteista tutuilla termeillä, jotta tietäisimme, mistä tässä elintarvikkeessa mahtaa olla kyse.)

Mutta jotta se lautasemme ei vaatisi aina lihaa tai lihankaltaista tuotetta, tarvitaan jotain ihan uutta. Mitä se sitten olisi? Omat aivoni eivät kehitystyöhön riitä, mutta nokkelammat näitä varmasti osaavat ideoida.

Hopia muistutti myös siitä, että monet meille uudet lihankorvikemaiset tuotteet ovat tulleet meille muista ruokakulttuureista, joissa niitä on käytetty jo pitkään. Yksi näistä tuotteista on vehnägluteenista valmistettu seitan. Seitaniin törmäsin viikonlopun aikana usein niin keskusteluissa kuin lautasellani. Keskusteluissa puhuttiin siitä, miten ratkaisevaa on seitanin maustaminen, ja toisaalta siitä, miten eri jauhoilla voi valmistaa erilaisia seitaneita myös sellaisille, joille vehnägluteeni ei sovi.

Lautasellani seitania oli paitsi Vegfestin ruokakojulta ostettuna, myös ravintola Roastin vegeburgerin välissä. Seitania siis näkyy yhä enemmän ravintoloiden ruokalistoilla, mikä on mainio asia. Seitan on tervetullutta vaihtelua niin kasvis- kuin sekasyöjien lautasille.

(Vegfesteillä oli myös paljon muuta mielenkiintoista, palaamme antiin varmasti jatkokirjoituksissa!)

 

Pitäisikö näiden tuotteiden, joita markkinoidaan suoraan pihviä korvaavina, rinnalle kehittää kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.
Tätä tuotetta markkinoidaan erityisesti naudanlihaa korvaavana. Pitäisikö tällaisten tuotteiden rinnalle kehittää enemmän kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Älä suotta paheksu kukkakaaliriisiä

20. toukokuun 2016 Kasvis 3

Jokin aika sitten Pirkka toi hyllyihin kukkakaaliriisin. Havaitsin omissa piireissäni moisen tuotteen herättävän paheksuntaa: siis kukkakaali, joka on vain silputtu pieneksi ja huuhdeltu. Hohhoijaa, kai nyt jokainen voi kukkakaalinsa itse silputa!

Olen syyllistynyt vastaavaan moitiskeluun myös itse. Voi voi, kuorittuja appelsiineja, ettekö osaa itse hedelmiä kuoria?

Mutta miksi kasvisten ja hedelmien syömisestä ei saisi tehdä helpompaa ja vaivattomampaa? Useimmat meistä tuskin nauttivat appelsiinien kuorimisesta. Siksi esimerkiksi ostetaan helpommin kuorittava klementiini.

Jos tahdon kasvislisukkeen esimerkiksi työpaikkalounaalleni, niin onhan kukkakaaliriisi varteenotettava vaihtoehto. Tuskin viitsisin työpaikkallani pilkkoa kokonaista kukkakaalia. (Mutta en siis ole koskaan tuotetta ostanut enkä varmaan ostakaan, enkä etenkään siinä tarkoituksessa, että korvaisin sillä riisin tai jonkun muun hiilihydraattipitoisen lisukkeen).

Ylipäätään jokainen minuutti ja vaivannäön hetki, jonka voin ruoanlaitossa säästää, on plussaa. Arkinen ruoanlaitto ei ole minulle mikään ihana harrastus, vaan se nyt vaan on kokkausta, jonka tavoitteena on saada syötävää itselle ja etenkin lapselle (jos asuisin yksin, en kokkaisi kovinkaan paljon).

Lisäksi kaupoissa myydään paljon ruokatuotteita, jotka on suunniteltu helppokäyttöisiksi, mutta joita emme paheksu. Esimerkiksi pakastettujen vihannesten myyminen on hyväksyttävää.

Nyt ovat yleistyneet esimerkiksi salaattibaarit: kokoa läjä tuotteita, kilohinta 14,90 e, maksa ja syö. Ja se on tosi jees, koska saat kivan salaattiaterian.

Harva motkottaa, että onpa typerää, kun myydään valmiiksi pilkottua kurkkua, salaatinlehtiä, keitettyä riisiä tai keitetty kananmuna kalliilla hinnalla uusavuttomille.

Yhden tärkeän näkökohdan keskusteluun nosti vuonna 2013 Maija Haavisto. Tällöin kohuttiin valmiiksi paistetusta jauhelihasta. Haavisto muistutti, että esimerkiksi sairaat ihmiset tai vanhukset voivat tarvita näitä vaihtoehtoja. Jos sormet eivät toimi normaalisti, ei appelsiinin kuoriminen onnistu eikä kokonainen kukkakaali muutu kädenkäänteessä silpuksi.

”Ihmisille ei taida tulla mieleen, että vanhukselle, sairaalle tai vammaiselle monet näistä “höpötuotteista” voivat olla hyvinkin käteviä. Itselläni yhdessä vaiheessa käsien liikuttaminen (esim. käsin kirjoittaminen tai ruoan sekoittaminen) uuvutti niin paljon, että se vei pitkäksi aikaa vuodelepoon.”

Etenkin kasvisten syömisen lisäämisessä mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja. Jos valmiiksi kuoritut ja pilkotut ainekset saavat ihmisiä lisäämään kasvisten käyttöä, niin sehän on mainiota! Totta kai useimpien kasvisten maku kärsii käsittelyistä ja makuuttamisesta hyllyissä, mutta kaikkea ei aina voi saada.

 

Ostin lounaani oheen tuotteita salaattibaarista. Miten laiskaa ja uusavutonta ostaa esimerkiksi valmiiksi pilkottua parsakaalia!
Ostin lounaani oheen tuotteita salaattibaarista. Miten laiskaa ja uusavutonta ostaa esimerkiksi valmiiksi pilkottua parsakaalia! Itujenkin kasvattaminen olisi ihan helppoa!
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Nauti nyt nokkosia ja popsi ketunleipiä

04. toukokuun 2016 Kasvis 0

ketunleipiä
Villiyrtit ja luonnon tarjoamat muut tuotteet, kuten sienet ja marjat, ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet paljon lisää suosiota ja arvostusta. Huippuravintolatkin tarjoavat nyt tuotteita, jotka moni mielsi aiemmin lähinnä rikkaruohoiksi.

Maailman ruokaongelmia ei toki ratkaista luonnonantimilla. Parasta villiyrittihehkutuksessa taitaa olla herääminen siihen, ettei ihan kaikkea aina tarvitse ostaa kaupasta (tai edes kasvattaa itse). Asenne ruokaan on erilainen, kun sen käy keräämässä lähiluonnosta.

Lapseni on pian nelivuotias, ja jos lautasella on vihreää salaattia tai yrttejä, hän sörkkii ne sivuun. Mutta kun lapsi on saanut noukkia ketunleipiä (tunnetaan myös nimellä käenkaali) suoraan maasta, ovat kyseiset kasvit solahtaneet sormien kautta suuhen rivakasti. Viikonloppuna maistettiin myös voikukan lehtiä.

Minulle tärkeintä juuri nyt ovat nokkoset. Olen niitä tottunut keräämään jo lapsuudessani, ja mielelläni käytän nokkosia erilaisiin ruokiin. Nokkonen on kaikkien tuntema ja melkein kaikkialla kasvava, joten pienten nokkosten versojen löytäminen ei tuota ongelmia.

Nokkosten ja vastaavien villiyrttien keräily omalta lähialueelta on tietysti myös hyvin ekologista, koska kasvien vuoksi ei ole tarvinnut käyttää energiaa, lannoitteita, torjunta-aineita, maanmuokkausta tai kuljetuksia. Rahaa ei tarvitse lainkaan, ja litra tai pari nokkosia kertyy koppaan nopeasti.

Viime viikolla minua lahjottiin Satokausikalenterin Sesonkireseptit-kirjalla (kiitos vaan Samulille!). Sieltä silmiini sattui nokkospeston ohje ja muistin, että sehän on hyvää. Jätin ohjeen juuston pois, heitin tilalle hieman oluthiivahiutaleita ja nautin pestoa leivän päällä. Maistui mainiolta!

nokkospesto

 

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Pureeko pH-dieetti?

27. huhtikuun 2016 Yleinen 0

pH-dieetillä lähtee verestä loiset ja elämänvoima virtaa jälleen suonissasi. Eräs pH-dieettiä mainostava taho kertoo, että tällä ruokavaliolla pystyy kiinteytymään ja tervehtymään — edullisesti ja muutamassa viikossa tietysti.

Näin voidaan tiivistää pH-dieetin terveysvaikutukset. Tietysti on myös paljon muita väitteitä: pH-epätasapainon säätelyllä voidaan parantaa ali- ja ylipaino, väsymys, nivelongelmat ja villeimmissä fantasioissa, syöpä.

Professori Juhani Knuuti oli reippaana miehenä osallistunut pH-asiantuntijan luennolle ja tehnyt mielenkiintoisia havaintoja. Kuten sen, että ihmisille voi myydä ihan mitä vain pseudo- eli valetieteellistä.

pH-dieettiä on kommentoitu, että koska siinä suositaan paljon kasviksia, niin tästä innostuminenhan on vain hyvä asia! Tiedenörttiä kuitenkin häiritsee se, että teoria tuntuu olevan pääosin pielessä.

Sillä, rakkaat kanssaihmiset, meillä on tehokkaat pH:n säätelyjärjetelmät ihan omasta takaa. Emme tarvitse kalliita droppeja, kursseja, saati verianalyysejä, siihen, että elimistömme happo-emästasapainotila on kunnossa. Se myönnettäköön, että kasvisvoittoisesta ruokavaliosta ei ole haittaa.

Miten sitä pH:ta sitten tasataan kehossa?

Elimistön veren pH on noin 7,4 (laskimoveren hieman suurempi ja valtimoveren hieman pienempi). Veren pH kuvastaa vetyionien negatiivisena algoritmina, sillä vetyionien määrä on elimistössä on hyvin pieni. pH:n säätely on siis tarkkaa puuhaa. pH:n on pysyttävä tarkasti näissä lukemissa, sillä tässä tilassa entsyymit toimivat, kuten niiden pitää.

Elimistön vetyionit ovat peräisin soluissa syntyvästä hiilidioksidista (CO2) muodostuvasta hiilihaposta (H2CO3) ja epäorgaanisista hapoista, joita syntyy joka puolella elimistöä soluissa aineenvaihdunnan lopputuotteena. Vetyionit eivät pääse kerääntymään elimistöön, sillä niiiden tärkeä ”alkulähde”,  hiilidioksidi, poistuu tehokkaasti keuhkojen kautta hengitysilmaan. Hiilidioksidi on haihtuva happo.

Oppi 1: Keuhkot osallistuvat pH:n säätelyyn.

Elimistössä syntyy myös haihtumattomia happoja. Näiden neutralointi tapahtuu puoliksi ruoasta saatavien emästen (sitoutuvat happoihin) avulla, loput eritetään munuaisten kautta. Emäksiä saadaan eniten kasvisruoasta. Liekö tässä selitys sille, että pH-dieetin ruokavalion rooli on niin korostunut?

Oppi 2: Munuaiset sekä ruoasta saatavat emäkset osallistuvat pH:n säätelyyn. 

Veren pH ei kuitenkaan ole pelkkää ionien tasapainoilua, vaan veressä on puskureita, useimmiten heikkoja happoja, jotka pitävät huolta, että pH ei pääse äkillisesti muuttumaan. Tehokkain puskurijärjestelmä on hiilihappo-bikarbonaattijärjestelmä, jossa tarvittava bikarbonaatti muodostuu munuaisissa.

Oppi 3: Erilaiset puskurijärjestelmät osallistuvat pH:n säätelyyn välillisesti. 

Lopputulema on, että keuhkot, munuaiset sekä veri ja verenkiertoelimistö sekä näissä tapahtuvat reaktiot pitävät huolen siitä, että elimistön herkkä pH-tasapaino pysyy kunnossa. Ruokavalion rooli on toki olemassa: siitä saadaan emäksiä, jotka neutraloivat haihtumattomia happoja. Hyvä on kuitenkin huomioida, että emäksiä voi olla ylimäärin, ja silloin käy, kuten ylimääräisille aineenvaihdunnan tuotteille monesti: ne eritetään munuaisten kautta virtsaan.

On todellisia sairauksia, joissa happo-emästasapainoa seurataan ja siihen pyritään vaikuttamaan. Itselleni tulee omasta elämästäni mieleen munuaistautia sairastavat, eli henkilöt, joilla eräs keskeisimmistä pH-tasapainon säätelyyn osallistuvista elimistä ei toimi kuten pitäisi.

Vaan mitä myydään ihmisille?

Professori Knuutin vierailemalla luennolla todella tehtiin myös verianalyysejä. Blogin hauskin osuus on, kun luennoitsija kertoo analysoivansa lasille tarttuneita hiukkasia veren epäpuhtauksiksi. Tai tämä olisi hauskaa, ellei niin moni pistäisi rahojaan tämän perusteettoman liiketoiminnan tukemiseen hyvässä uskossa, että saa tärkeää tietoa terveydestään.

Tarkastelin erään luontaistuotteen tuoteselostetta. Emäksisen tuotteen kerrotaan auttavan elimistön pH:n säätelyyn. Tuote sisältää mm. kalsiumkarbonaattia, jota käytetään esimerkiksi kalkkilisinä ja toisaalta… Wikipedian mukaan myös sanomalehtipaperissa. Jään odottamaan, milloin tästä(kin turhasta uutisesta) saadaan kohu aikaiseksi.

Toinen ainesosa, natriumbikarbonaatti, on kalsiumkarbonaattiakin tutumpi. Kyseessähän on tuttu ja turvallinen ruokasooda. Bikarbonaattia elimistö osaa muodostaa itsekin munuaisissa, joten välttämätön lisä se ei ole.Natriumia taas saadaan turhan paljon ruokavaliosta.

Eipä silti, en yhtään ihmettele, että ihmiset a) uskovat näitä juttuja b) lähtevät niihin mukaan, sillä kokeilepa etsiä asiatietoa pH-tasapainon säätelystä netistä — ei ole ihan helppoa! Olen törmännyt samaan ilmiöön esimerkiksi D-vitamiinin kohdalla. Kaikkivoipaisen Google-nettitohtorin mukaan ei olekaan sellaista tautia, jota D-vitamiini, tai tämän hetken hakujen mukaan, pH-dieetti, ei poistaisi.

Olen muuten usein miettinyt, että miksi ihmiset eivät vaan lue fysiologiaa ja biokemiaa, jos nämä seikat niin paljon kiinnostavat. Perusopukset löytyvät jokaisesta kirjastosta ja netissäkin taitaa olla ainakin englanniksi hyvää perustieto. Tässäpä lukuvinkki vapun viettoon!

LeenajaMari17
Ruokamysteerien tuomio: Ohoh! Kylläpä pH-dieettiä myydään ihmelääkkeenä kaikkeen! Todellisuudessa elimistössä on omat tarkat säätelykeinot pH:n pitämiseen oikealla tasolla. Eipä silti, pH-dieetissä suositaan kasviksia ja niiden syönti kannattaa kyllä!

 

Juhani Knuutin erinomainen katsaus pH-luennon kokemuksista täällä:

Onnellinen pH?

Yksi harvoista asiatietoa sisältävistä sivustoista löytyy täältä: http://www.webmd.com/diet/a-z/alkaline-diets

Fysiologian kertauskirjana toimi kirjahyllystä poimittu Haug et al. 1999. Ihmisen fysiologia. WSOY. Porvoo.

***

Ruokamysteerit tulee käsittelemään myös terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä uutisia ja ilmiötä. Toiveenamme on, että näistä aiheista pystyisimme keskustelemaan järjen ja tieteen, ei tunteen, tasolla. Paitsi kun puhutaan, että jokin ruoka on hyvää. Silloin saa hehkuttaa ja ilakoida, minkä sielu sietää.

Kokemuksia saa toki jakaa, mutta niiden alleviivaaminen absoluuttisena totuutena ei kuulu tämän sivuston hyviin tapoihin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Jauhelihan syöminen ei ole ekoteko, vaikka professori niin väittää

25. huhtikuun 2016 Liha 0

”Professori: Kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko”.

Näin julistaa siis Ylen otsikko (24.4.2016), ja professori perustelee väitteensä seuraavasti:

”Professori Perttu Virkajärvi puhuu kuitenkin nurmipeitteisten laitumien puolesta, sillä ympärivuotinen kasvipeite hidastaa valumia.

– Lehmä märehtijänä on siitä erinomainen eläin, että se pystyy muuttamaan muille kelpaamattoman nurmirehun arvokkaiksi eläintuotteiksi. Halvin hinta siitä on lehmien pötsin tuottama metaani, selventää professori.

Kotimaisen jauhelihan syönti on professorin mukaan ekoteko. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa voisi lisätä tehokasta karjankasvatusta, sillä ympäristö kestää sen paremmin kuin muualla. Tällä hetkellä eläintiheys Suomen karjatiloilla jää yleensä 0,6 hehtaarilla. Perttu Virkajärven mukaan muualla Euroopassa tiheydet ovat huimasti isommat.”

Siis suomalaisen lihan syöminen muuttuu ekoteoksi, koska Suomessa ympäristö kestää lihantuotannon paremmin? Väite on outo.

Naudanlihan tuotanto, myös Suomessa, on ympäristölle iso rasite verrattuna vaikkapa kasviproteiinien (pavut, herneet jne.) tuotantoon. On lähes vastuutonta väittää naudanlihan syömistä ekoteoksi, kun se ei sitä todellakaan ole. Lehmän tuottama metaani ei ole ympäristölle mikään halpa hinta, ja kun siihen lisätään muut lihantuotannon ympäristövaikutukset, on kyseessä jotain aivan muuta kuin ekoteko.

Toki jos on valittava brasilialainen tai suomalainen pihvi, kannattaa ottaa suomalainen, mutta suurena ekotekona tätä valintaa ei mielestäni voi pitää.  Ekoteko olisi jättää pihvi pois ja syödä kasviproteiinia.

Istuin itsekin viime viikolla kuuntelemassa tutkimustuloksia naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksista (Luken FootprintBeef-hanke).

naudanlihatuotannonympvaikutus
FootprintBeef-hankkeessa on arvioitu naudanlihatuotannon ympäristöhaittoja. Tehokas keino vähentää lihantuotannon ongelmia sekä Suomessa että koko pallolla on kuitenkin vähentää lihan syömistä.

 

Minua hämmästyttää, miten naudanlihan tuotannosta kaivellaan ne kaikki mahdolliset positiiviset vaikutukset esiin, vaikka tiedetään, miten ongelmallisia tuotteita maito ja liha ovat ilmaston kannalta. FootprintBeef-hankkeessa ei tietenkään ole tavoitteena nautakarjan vähentäminen, joten siksi siitä ei edes puhuta, vaikka se olisi tehokas keino pienentää ympäristöhaittoja. Onhan myös maatalouspoliittisesti tärkeämpää luoda kuvaa, miten hieno asia jättinavetat Suomessa ovat ja kuinka erinomaista nautakarjan kasvatus juuri meillä onkaan.

Yleisin argumentti suomalaisen nautakarjan puolesta on nimenomaan nurmi. Keskustelun perusteella näyttää siltä, että laajamittainen nurmen hyödyntäminen on joku mystinen välttämättömyys. Ei ilmeisesti voida ajatella, että osa nurmesta voitaisiin jättää vaikka luontaiseen tilaan, jos nautakarjan määrää tiputettaisiin esimerkiksi puoleen. Onko meidän pakko maksimaalisesti valjastaa  kaikki mahdollinen maapinta-ala, jos lautastemme proteiinit voitaisiin tuottaa kestävämmällä tavalla muutoin kuin lihalla?

Tätä eivät kuluttaja-aivoni oikein ymmärrä, mutta uskon, että joku fiksu vielä vääntää asian minulle rautalangasta tai jauhelihapaketista.

Eikä näissä naudanlihan ympäristövaikutusten pohdinnoissa paljon puhuta nautojen elämän eettisyydestä. Sen sijaan puhutaan siitä, miten tärkeää on laadukas eläinaines ja se, miten eläimet saadaan tuottamaan mahdollisimman paljon.

Sitä paitsi terveyden kannalta suomalaiset syövät jo nyt lihaa enemmän kuin olisi tarpeen. Myös siksi olisi hyvä korvata osa jauhelihasta jollakin muulla.

 

Ruokamysteereiden tuomio: Hohhoijaa, älkää nyt viitsikö väittää jauhelihan syömistä ekoteoksi.
Ruokamysteereiden tuomio: Hohhoijaa, älkää nyt viitsikö väittää jauhelihan syömistä ekoteoksi.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Kun naapurimaassa lisätään kasviksia makkaraan, lanseerataan Suomessa Isoa Lerssiä

20. huhtikuun 2016 Liha 0

Toistaiseksi Suomen tämän kesän kohutuin grillimakkarauutuus on Iso Lerssi. Tuotteen innovaatio oli koko eli se on tavallista makkaraa isompi.

Huoh. Toisissa maissa makkarabisnestä viedään onneksi toiseen suuntaan.

Ruotsissa huoltoasemaketju Preem on lähtenyt mukaan pelastamaan maailmaa ilmastoystävällisemmällä makkaralla. Perusmakkaraan verrattuna tuotteessa on puolet vähemmän lihaa ja tilalle on laitettu mm. porkkanaa ja chia-siemeniä.

Lue lisää ➞

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+


Tervetuloa Ruokamysteereihin!

07. huhtikuun 2016 Yleinen 0

Hämmästyttääkö tapa, jolla ruoasta kirjoitetaan ja puhutaan? Väsyttääkö vääntö ravitsemuksen yksityiskohdista? Mietityttääkö ruoantuotannon ekologiset ja eettiset vaikutukset?

Nämä ovat kysymyksiä, joiden vuoksi me aloitimme tämän projektin. Haluamme tarjota punnittua tietoa rennolla otteella. Erityisesti haluamme yhdistää ravitsemuksen ja ruuan ympäristövaikutusten pohdinnan.

Emme väitä olevamme kaikesta tietäviä asiantuntijoita. Jos siis uskot, että sinulla on parempaa tietoa, niin otamme mieluusti ja nöyrinä palautteesi vastaan. Mutta koska maailmankuvamme on tieteellinen, niin nojaamme hyvään tutkimustietoon emmekä esimerkiksi henkilökohtaisiin tuntemuksiin.

Mutta siis: tervetuloa haukkaamaan Ruokamysteereitä!

Eri nettipalveluista löydät meidät hashtagilla

#ruokamysteerit

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+