Vegfestin seitania sulatellessa: kasvisruokakehitystä lihan vai kasvisten ehdoilla?

23. toukokuun 2016 Kasvis 0
anuhopia
Lisää Anu Hopian ajatuksia voi lukea mm. Vähemmän lihaa -kirjassa olevasta artikkelista.

Jos on seurannut yhtään kasvisruokiin liittyvää keskustelua, on varmasti törmännyt siihen, että soijanakkia moititaan nimestä. Nakkihan on lihaa, ei voi olla soijaa!

Tätä teemaa sivuttiin myös viikonloppuna Tampereen Vegfesteillä Anu Hopian luennolla. Kukaan ei toki siellä enää jaksanut vääntää nimeämisestä, vaan keskustelussa mentiin syvemmällä ruokakulttuuriin liittyen.

Elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia (tuttu myös mm. Molekyyligastronomia-blogistaan) nimittäin pohti, että jos kaikkien kehiteltävien kasvisversioiden tavoitteena on muistuttaa mahdollisimman paljon lihaa, ei ruokakulttuuri varsinaisesti muutu.

”Kasvisruokaa pitäisi kehittää enemmän kasvisten omilla ehdoilla ja hyödyntää niitä loistavia ominaisuuksia, joita kasviksissa on.”

Tämä oli mielestäni oiva ajatus. Se ei poissulje sitä, etteikö tehtäisi myös lihankaltaisia tuotteita, koska niiden omaksuminen osaksi ruokavaliota on monille helpointa. Hopia totesi, että lihalla on vankka jalansija ruokakulttuurissamme. Liha mielletään kulttuurillisesti arvokkaaksi ja kasvisruokaa maukkaammaksi. Tätä ei hetkessä heilauteta, joten tarvitaan tuotteita, jotka lihansyöjä hyväksyy lihankorvikkeiksi.

(Siitähän se soijanakinkin nimi pitkälti johtuu: iso osa ruokatuotteista on tuttuja lihallisina versioina. Myös kasvisversiot vaivatonta nimetä lihatuotteista tutuilla termeillä, jotta tietäisimme, mistä tässä elintarvikkeessa mahtaa olla kyse.)

Mutta jotta se lautasemme ei vaatisi aina lihaa tai lihankaltaista tuotetta, tarvitaan jotain ihan uutta. Mitä se sitten olisi? Omat aivoni eivät kehitystyöhön riitä, mutta nokkelammat näitä varmasti osaavat ideoida.

Hopia muistutti myös siitä, että monet meille uudet lihankorvikemaiset tuotteet ovat tulleet meille muista ruokakulttuureista, joissa niitä on käytetty jo pitkään. Yksi näistä tuotteista on vehnägluteenista valmistettu seitan. Seitaniin törmäsin viikonlopun aikana usein niin keskusteluissa kuin lautasellani. Keskusteluissa puhuttiin siitä, miten ratkaisevaa on seitanin maustaminen, ja toisaalta siitä, miten eri jauhoilla voi valmistaa erilaisia seitaneita myös sellaisille, joille vehnägluteeni ei sovi.

Lautasellani seitania oli paitsi Vegfestin ruokakojulta ostettuna, myös ravintola Roastin vegeburgerin välissä. Seitania siis näkyy yhä enemmän ravintoloiden ruokalistoilla, mikä on mainio asia. Seitan on tervetullutta vaihtelua niin kasvis- kuin sekasyöjien lautasille.

(Vegfesteillä oli myös paljon muuta mielenkiintoista, palaamme antiin varmasti jatkokirjoituksissa!)

 

Pitäisikö näiden tuotteiden, joita markkinoidaan suoraan pihviä korvaavina, rinnalle kehittää kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.
Tätä tuotetta markkinoidaan erityisesti naudanlihaa korvaavana. Pitäisikö tällaisten tuotteiden rinnalle kehittää enemmän kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.

 

 


Älä suotta paheksu kukkakaaliriisiä

20. toukokuun 2016 Kasvis 3

Jokin aika sitten Pirkka toi hyllyihin kukkakaaliriisin. Havaitsin omissa piireissäni moisen tuotteen herättävän paheksuntaa: siis kukkakaali, joka on vain silputtu pieneksi ja huuhdeltu. Hohhoijaa, kai nyt jokainen voi kukkakaalinsa itse silputa!

Olen syyllistynyt vastaavaan moitiskeluun myös itse. Voi voi, kuorittuja appelsiineja, ettekö osaa itse hedelmiä kuoria?

Mutta miksi kasvisten ja hedelmien syömisestä ei saisi tehdä helpompaa ja vaivattomampaa? Useimmat meistä tuskin nauttivat appelsiinien kuorimisesta. Siksi esimerkiksi ostetaan helpommin kuorittava klementiini.

Jos tahdon kasvislisukkeen esimerkiksi työpaikkalounaalleni, niin onhan kukkakaaliriisi varteenotettava vaihtoehto. Tuskin viitsisin työpaikkallani pilkkoa kokonaista kukkakaalia. (Mutta en siis ole koskaan tuotetta ostanut enkä varmaan ostakaan, enkä etenkään siinä tarkoituksessa, että korvaisin sillä riisin tai jonkun muun hiilihydraattipitoisen lisukkeen).

Ylipäätään jokainen minuutti ja vaivannäön hetki, jonka voin ruoanlaitossa säästää, on plussaa. Arkinen ruoanlaitto ei ole minulle mikään ihana harrastus, vaan se nyt vaan on kokkausta, jonka tavoitteena on saada syötävää itselle ja etenkin lapselle (jos asuisin yksin, en kokkaisi kovinkaan paljon).

Lisäksi kaupoissa myydään paljon ruokatuotteita, jotka on suunniteltu helppokäyttöisiksi, mutta joita emme paheksu. Esimerkiksi pakastettujen vihannesten myyminen on hyväksyttävää.

Nyt ovat yleistyneet esimerkiksi salaattibaarit: kokoa läjä tuotteita, kilohinta 14,90 e, maksa ja syö. Ja se on tosi jees, koska saat kivan salaattiaterian.

Harva motkottaa, että onpa typerää, kun myydään valmiiksi pilkottua kurkkua, salaatinlehtiä, keitettyä riisiä tai keitetty kananmuna kalliilla hinnalla uusavuttomille.

Yhden tärkeän näkökohdan keskusteluun nosti vuonna 2013 Maija Haavisto. Tällöin kohuttiin valmiiksi paistetusta jauhelihasta. Haavisto muistutti, että esimerkiksi sairaat ihmiset tai vanhukset voivat tarvita näitä vaihtoehtoja. Jos sormet eivät toimi normaalisti, ei appelsiinin kuoriminen onnistu eikä kokonainen kukkakaali muutu kädenkäänteessä silpuksi.

”Ihmisille ei taida tulla mieleen, että vanhukselle, sairaalle tai vammaiselle monet näistä “höpötuotteista” voivat olla hyvinkin käteviä. Itselläni yhdessä vaiheessa käsien liikuttaminen (esim. käsin kirjoittaminen tai ruoan sekoittaminen) uuvutti niin paljon, että se vei pitkäksi aikaa vuodelepoon.”

Etenkin kasvisten syömisen lisäämisessä mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja. Jos valmiiksi kuoritut ja pilkotut ainekset saavat ihmisiä lisäämään kasvisten käyttöä, niin sehän on mainiota! Totta kai useimpien kasvisten maku kärsii käsittelyistä ja makuuttamisesta hyllyissä, mutta kaikkea ei aina voi saada.

 

Ostin lounaani oheen tuotteita salaattibaarista. Miten laiskaa ja uusavutonta ostaa esimerkiksi valmiiksi pilkottua parsakaalia!
Ostin lounaani oheen tuotteita salaattibaarista. Miten laiskaa ja uusavutonta ostaa esimerkiksi valmiiksi pilkottua parsakaalia! Itujenkin kasvattaminen olisi ihan helppoa!


Nauti nyt nokkosia ja popsi ketunleipiä

04. toukokuun 2016 Kasvis 0

ketunleipiä
Villiyrtit ja luonnon tarjoamat muut tuotteet, kuten sienet ja marjat, ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet paljon lisää suosiota ja arvostusta. Huippuravintolatkin tarjoavat nyt tuotteita, jotka moni mielsi aiemmin lähinnä rikkaruohoiksi.

Maailman ruokaongelmia ei toki ratkaista luonnonantimilla. Parasta villiyrittihehkutuksessa taitaa olla herääminen siihen, ettei ihan kaikkea aina tarvitse ostaa kaupasta (tai edes kasvattaa itse). Asenne ruokaan on erilainen, kun sen käy keräämässä lähiluonnosta.

Lapseni on pian nelivuotias, ja jos lautasella on vihreää salaattia tai yrttejä, hän sörkkii ne sivuun. Mutta kun lapsi on saanut noukkia ketunleipiä (tunnetaan myös nimellä käenkaali) suoraan maasta, ovat kyseiset kasvit solahtaneet sormien kautta suuhen rivakasti. Viikonloppuna maistettiin myös voikukan lehtiä.

Minulle tärkeintä juuri nyt ovat nokkoset. Olen niitä tottunut keräämään jo lapsuudessani, ja mielelläni käytän nokkosia erilaisiin ruokiin. Nokkonen on kaikkien tuntema ja melkein kaikkialla kasvava, joten pienten nokkosten versojen löytäminen ei tuota ongelmia.

Nokkosten ja vastaavien villiyrttien keräily omalta lähialueelta on tietysti myös hyvin ekologista, koska kasvien vuoksi ei ole tarvinnut käyttää energiaa, lannoitteita, torjunta-aineita, maanmuokkausta tai kuljetuksia. Rahaa ei tarvitse lainkaan, ja litra tai pari nokkosia kertyy koppaan nopeasti.

Viime viikolla minua lahjottiin Satokausikalenterin Sesonkireseptit-kirjalla (kiitos vaan Samulille!). Sieltä silmiini sattui nokkospeston ohje ja muistin, että sehän on hyvää. Jätin ohjeen juuston pois, heitin tilalle hieman oluthiivahiutaleita ja nautin pestoa leivän päällä. Maistui mainiolta!

nokkospesto