Ruokamysteerit on mukana tammikuun Vegaanihaasteessa

Kun Suvi Auvinen ehdotti minulle ja Leenalle tammikuun Vegaanihaasteeseen osallistumista, siihen oli helppo vastata myöntävästi. Me molemmat syömme joka tapauksessa pitkälti vegaanisesti erityisesti kotioloissa, joten suuria ruokamuutoksia ei edes tarvitse tehdä. Omaan joulupöytäänikin tein esimerkiksi elämäni ensimmäisen seitankinkun, joka onnistui aika hyvin.

Kotioloissa vegaanisapuskan tekeminen ja syöminen on jo niin tuttua, että se menee helposti.

Vegaanihaaste, täältä tullaan! Viime tammikuussa oli myös talvista. (Kuva: Henna Aaltonen)
Vegaanihaaste, täältä tullaan! Saa nähdä, tuleeko Helsinkiin myös lunta. (Kuva: Henna Aaltonen)

Mutta entä kodin ulkopuolella?

Syön usein lounaan etelähelsinkiläisessä ravintolassa tai nautin kahvilassa jotain hyvää kahvin seurana. Näissä aiemmin vaatimukseni on ollut lähinnä lihattomuus ja kalojen jonkinasteinen eettisyys. Nyt Vegaanihaasteen myötä tietysti jäävät kala-ateriat, mutta samalla myös esimerkiksi ne annokset, joihin on käytetty juustoa tai muita maitotuotteita tai kananmunia. Tässä siis pitää muistaa olla tarkkana ja kysellä ainesosista. Kahvimaidon olen jo onneksi oppinut pyytämään soijamaitona.

Tästä syystä olin hyvin ilahtunut, kun huomasin, että Vegaanihaasteeseen on nyt kannustettu mukaan myös ravintoloita. Yksi on kotini lähellä sijaitseva Meilahden Bistro Cumulus. Olen noutanut kyseisestä ravintolasta usein ResQ-hävikkilounaita, ja nyt odotan suurella mielenkiinnolla vegaanista tarjontaa. Toki moni helsinkiläisravintola tarjoaa vegaanisia vaihtoehtoja jo automaattisesti, mutta mahtavaa olisi, jos yhä useampi laittaisi listoilleen pysyvästi useamman vegaanisen vaihtoehdon.

Onneksi minulla ei ole allergioita tai muita ruokavalioon liittyviä rajoitteita, joten niitä ei tarvitse miettiä. (Leenalla on sen sijaan kaikenlaista herkkään vatsaan liittyvää, joten hän ei voi vedellä esimerkiksi papuja ja kikherneitä samalla tavalla kuin minä.)

Mutta yksi eläinperäisten tuotteiden ryhmä jää tammikuuksi elämääni: hyönteisistä peräisin olevat tuotteet. Olen töissä Mehiläishoitajain liitossa ja hunajasta luopuminen olisi kohdallani lähinnä outoa. Koen, että suomalainen mehiläishoito on hyvin mehiläisystävällistä ja lisäksi mehiläisten tekemä pölytystyö on tärkeää ruoantuotannolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Hunaja on siis mielestäni eettisesti ja ekologisesti oiva makeuttaja. Vegaanien hunajasuhteesta olen kirjoittanut myös työblogiini: monelle vegaaniksi itsensä mieltävälle hunaja on hyväksytty tuote.

Jos Vegaanihaaste yhtään kiinnostaa, niin mukaan vaan rohkeasti: nettisivuilta voi valita itselleen myös mentorin, joten tukea ja vinkkejä on taatusti reilusti tarjolla.

 


Nyt se kirja ilmestyi!

16. joulukuun 2016 Yleinen 1

15493677_10154946170464739_6345604677064397189_o
Eilen sain Otavalta kustannustoimittajalta tiedon, että voin hakea yhden kappaleen painotuoretta Ruokamysteerit-kirjaa. Sitten selvisi, että kirja on jaettu jo myyntiinkin.

Huh, nyt teoksemme on siis jo maailmalla! Tosin Ruokamysteerit ei vielä välttämättä ole kirjakauppojen hyllyssä, mutta kysellä siis jo voi. Esimerkiksi Adlibriksessä kirja on varattavissa hintaan 24,90 euroa.

Myös kirjastoihin kannattaa jo katsella: ainakin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmässä Ruokamysteerit löytyy varattavaksi.

Otavan omasta kaupassa Uudenmaakadulla Ruokamysteerit oli päässyt Satokauden ruokaa -kirjan sekä Putkosen vuosi sitten ilmestyneen Superhyvää suolistolle -opuksen oheen.

Itse en ole vielä kovin tarkkaan tohtinut tutkailla kirjaamme. Tiedän, että tässä vaiheessa keskittyisin liikaa teoksen puutteisiin ja murehtisin niitä kohtia, jotka olisi voinut tehdä vielä paremmin. Kunhan tekstiin saa vielä vähän ajallista etäisyyttä, osaan arvioida sitä paremmin.

Olen tietysti ylpeä Putkosesta ja itsestäni: reilu vuosi sitten saatu idea kirjasta kantoi valmiiksi. Tämäkään puserrus ei tietysti ollut ihan tuskaton, mutta paljon olemme taas oppineet.

Kiitos myös kaikille, jotka olette jakaneet aiheeseen liittyviä viisaita ajatuksianne tekstien, puheiden, seminaariesitysten, blogitekstien, lehtijuttujen, haastattelujen ja vapaamuotoisten keskustelujen muodossa! Lähdeluettelossa (joka ei mahtunut kirjaan) mainitaan vain osa siitä kaikesta, joka ajatteluumme ja teksteihimme on vaikuttanut.

 

 

 


”Miksi porkkanasuikaleita mainostetaan lohen korvikkeena?”

08. joulukuun 2016 Yleinen 5

Loppuvuoden yksi vegehiteistä on porkkala: savuaromissa marinoitu, kylmä porkkanasuikale. Reseptiä on markkinoitu kertomalla, että kyseessä on ikään kuin korvaava tuote kylmäsavulohelle eli näitä porkkanoita voi tarjoilla esimerkiksi jouluaterialla leivän päällä.

Ite tein, helppoa ja hyvää oli!
Ite tehty!

Jälleen on kuulunut tuttua valitusta siitä, miksi ihmeessä kasvistuotetta pitää mainostaa korvikkeena eläinperäiselle, tässä tapauksessa lohelle. Koska se on niin väärin ja kasviksia pitäisi esitellä ihan vaan kasviksina, lohi on lohta eikä porkkana ole lohta.

Siis kuten aiemmin on motkotettu esimerkiksi soijanakista (”nakki on lihatuote”), seitankinkusta (”kinkku on possua”) tai kauramaidosta (”maito on lehmästä”).

Minusta selitys sille, miksi kasvistuotteita verrataan eläinperäisiin, on täysin ymmärrettävä. Lihatuotteilla on ollut, ja on edelleen, merkittävä rooli suomalaisessa ruokakulttuurissa. Niihin vertaaminen auttaa hahmottamaan, mihin ja miten kyseistä kasvisperäistä tuotetta voisi käyttää. Jokainen tietää, millaisissa yhteyksissä syödään nakkeja tai kinkkua tai miten maito eroaa muista juomista.

Kaikki myös ymmärtävät, minkä muotoinen on nakki, pihvi tai paisti.

Vertailujen ideana ei ole mielestäni siis se, että väitettäisiin kasvisperäisten tuotteiden olevan täsmälleen samanlaisia kuin niiden eläinperäisten, joihon niitä verrataan. Tavoitteena on luoda tuotteille jokin mielikuva, joka helpottaa, kun ihminen miettii, mistä tässä ruoassa mahtaa olla kyse. Tuttuus on tärkeä tekijä ruokavalinnoissa.

Hieman minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi vertaus lihatuotteisiin ärsyttää niin monia. Mitä haittaa näistä vertauksista oikeasti on? Joidenkin mielestä on kuulemma ällöttävää, että verrataan loheen tai lihaan, eikä sitten tee mieli edes kokeilla.

Kiinnostavaa, että ruokien nimeäminen on näin herkkä aihe. Onko siis myös väärin, että leivotaan jouluhalko, vaikka se ei ole puuta nähnytkään?

Palaan takaisin porkkalaan. Myönnän, että porkkaloiden kokeiluun minua innosti nimenomaan tieto kylmäsavulohen ”korvikkeesta”. Halusin heti testata, voiko porkkanasta todella saada jotain lohimaista.  En taatusti olisi ollut kaupan hyllyn välissä etsimässä nestesavua, jos eteeni olisi pistetty resepti kylmäsavuporkkanasta. Nimenomaan se lohivertaus sai kiinnostumaan.

No eihän se porkkana loheksi tietysti muutu, mutta kieltämättä tiettyä samankaltaisuutta porkkalan ja lohen välillä on havaittavissa.

Suosittelen siis sekä porkkaloita että avoimempaa ajattelua vegetuotteisiin. Ei nimi miestä pahenna, eikä lihavertaus hyvää kasvisruokaa.

Alla Me Naisista poimimani resepti, jota en vielä ole testannut, mutta joulun porkkalat aion tehdä tällä ohjeella. Toisin kuin useimmissa porkkaloiden reseptissä, tässä ei ole pitkää kypsennystä suolakuoressa. Resepti siis säästää suolaa ja energiaa.

 

Me Naisten resepti porkkaloihin ei vaadi suolakypsennystä, kuten moni muu resepti.
Me Naisten resepti porkkaloihin ei vaadi suolakypsennystä, kuten moni muu resepti.