Parannusta ja pelkoa — terveysmarkkinoinnin hälytysmerkit

02. elokuun 2016 Yleinen 1 466

leenamari-rajattu-2-360x291Ruokamysteerit-kirjan teko on nöyryyttä opettava projekti. Sen lisäksi, että tajuan, miten vähän asioista tiedän tai miten vähän yleensä tiedetään, tajuan välillä myös, että olen ollut harhapoluilla. Tiedon hakeminen, sen luotettavuuden arviointi ja lähdekriittisyys ei olekaan ihan niin yksinkertaista, kun tarkastelussa oleva aihealue ei olekaan täysin tuttu. Tämän huomasin, kun aloin perehtyä geenimuunneltuun ruokaan. Harva aihe on niin lobattu ja tunteikkaalla retoriikalla kuorrutettu.

Tämän kirjoituksen aihe ei kuitenkaan ole geenimuunneltu ruoka, vaan tästä selvitysretkestä syntyneet ajatukset siitä, miten välttää pahimmat sudenkuopat tieteellisen ja luotettavan tiedon poluilla. Koska en ole tutkija enkä edes toimittaja, toivon, että lukijat täydentävät tai tarkentavat apunani tätä listaa hyvässä Ruokamysteerit hengessä.

Otsikoin jutun ilmaisulla “terveysmarkkinoinnin hälytysmerkit”, mutta tulen ottamaan esimerkit ravitsemuspuolelta. Olen huomannut, että nämä samat seikat pätevät myös yleisesti terveysaiheisiin, oli kyse rokotuksista, lääkkeistä tai kemikaalialtistuksista. Tai geenimuunnellusta ruoasta.

Hälytysmerkki nro 1: Pelottelu

Tätä taktiikkaa sovelletaan kovaa vauhtia niin tuotemarkkinoinnissa kuin eräiden maiden presidenttikampanjassakin. Terveyspuolella pelottelussa tosin ei ole mitään uutta, sillä pelko puhuttelee ja ennen kaikkea… se myy.

Haitat, vaarat, sivuvaikutukset, riskit—kaikki termejä, jotka saavat lukijan tai kuulijan höristelemään korviaan. Nyt pitää olla tarkkana. Jotain pitää vähentää, karsia, rajoittaa tai poistaa ruokavaliosta, elämäntavoista tai kulutustottumuksista.

Uhkan tunne on tehokas tapa saada ihminen haluamaan suojaa. Oli kyseessä sitten todellinen tai turha vaara. Pelkkä tunne saa meidät luomaan negatiivisia assosiaatioita esimerkiksi ruokaa kohtaan. Tieteessä käytetäänkin termiä nosebo-vaikutus, eli kielteinen plasebo-vaikutus.

Valitettavasti tämä pelottelu-ilmiö näkyy myös terveydenhuollossa ravitsemusohjeistuksissa. Superhyvää suolistolle! -kirjaani tehdässä huomasin, että aika moni ravitsemusvinkki suolistovaivojen hoitoon oli silkkaa mutu-tuntumaa, eikä tieteellistä pohjaa ollut nimeksikään. Epäilen, että ruokien kuten kahvi, paprikan ja chilin kohdalla on usein kyse nosebo-vaikutuksesta. Ihmisille on toitotettu vuosikymmeniä, että nämä ruoat ärsyttävät mahaa ja niinpä ne myös tekevät niin.

Globaalilla tasolla vehnän, rukiin ja ohran sisältävä gluteeni näyttäisi olevan myös yksi esimerkki vahvasta nosebo-vaikutuksesta. Vaikka nykytutkimuksen valossa gluteeni aiheutta terveyshaittoja vain harvalle,  ei tämä ole estänyt gluteenivaroittelu-sivustoja syntymästä nettiin eikä kohuterveyskirjoittajia tarttumasta aiheeseen. Gluteenittomien tuotteiden kauppa käy, vaikka ravitsemuksellisesti vaihtoehdot eivät suinkaan ole välttämättä muutos terveellisempään.

Tässä esimerkki nettisivusta, joka lähtee liikkeelle pelottelulla, eli 11 tapaa tuhota terveys gluteenilla.  Tarkemmin sivustoa tarkasteltuani ja lähdeviitteitä läpikäydessäni huomaan, että lähteet ovat epämääräisiä ja viittaavat yksittäisiin tutkimuksiin, jotka on julkaistu melko mitäänsanomattomissa tiedejulkaisuissa. Niiden löydökset on myös tulkittu tahallisesti tai tahattomasti väärin, eivätkä edes tue artikkelissa esitettyjä väitteitä.

11 Ways Gluten And Wheat Can Damage Your Health

Hälytysmerkki nro 2: Ihmeelliset vaikutukset

Parantaa muistin ja aknen, poistaa kivut, rauhoittaa mielen, laihduttaa. Energiatasojen parantaminen on ollut myös kova mainoslause viime aikoina. Liekö syynä ihmisten pitkät työpäivät, krooninen univaje vai uuvuttava suorittaminen? Ratkaisuksi priorisoinnin, nukkumisen ja vaatimustasojen tarkastelun sijaan tarjotaan dieettiä, puristetta, pilleriä tai elimistön puhdistusta. Ne kuulostavat tietysti helpommin omaksuttavilta ohjeilta kuin elämänarvojen ja aikataulujen tarkastelu, myönnetään.

Vaikka ruoassa on lukuisia aidosti merkittäviä terveysominaisuuksia, kuten paljon antioksidantteja, harvoin, jos koskaan, näitä ominaisuuksia ollaan onnistuttu tiivistämään yhteen kaupalliseen tuotteeseen. Ruoka on enemmän kuin osiensa summa.

Osa dieeteistä on rakennettu ruokasääntöjen ympärille. Monen dieetin fokus on eliminoida yksi keskeinen ruokaryhmä tai ravintoaine.  Seitsemän vuotta sitten luvattiin ihmeellisiä laihdutustuloksia, jos ruokavaliosta malttoi karsia hiilihydraatit pois. Viime vuosien villitys, etenkin maailmalla, on ollut gluteenin jättäminen ruokavaliosta pois, vaikka ei keliaakikko olisikaan.  Gluteeni on toki erittäin haitallinen keliaakikoille, mutta väite, että se aiheuttaisi esimerkiksi “vuotavan suolen” tai aiheuttaisi järjestelmällisesti kaikille suolistotulehduksen, ei nykytietämyksen valossa pidä paikkaansa. Sen poistaminen ruokavaliosta ei tee sitä, mitä Gluten Free Society lupailee oheisessa kuvassa.

 

matrix
Tämä elämän spiraali tässä mainostaa, että gluteenin poisjättäminen johtaa parantuneeseen vireyteen, paino putoaa, hormonit tasapainottuvat ja kivut häviävät. Huom. “glutenology” ei ole edes oikea sana.

 

Screen Shot 2016-08-02 at 14.03.31
Toinen esimerkki. All you need is mango. Mutta ei mikä tahansa mango, vaan afrikkalainen mango. Lähde: aina varmasti epäluotettava Askel Terveyteen.

Vanha sanonta, “jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on myös sitä”, pitää edelleen hyvin paikkaansa.

Hälytysmerkki nro 3: Vaikea saada tietoa vaikuttavasta aineesta tai myyvästä tahosta

Tein juttua toiseen blogiini Juice PLUS -tuotteista, joihin tutustuminen oli vaikeaa, sillä nettisivut olivat varsinainen klikkiviidakko, jossa ei ollut logiikkaa. Tuoteselosteiden löytämiseen meni todella pitkään ja ne löytyi ensimmäiseksi englanninkielisten sivujen kautta. Myöhemmin törmäsin niihin kyllä myös suomenkielisillä sivuilla, mutta helppoa tai nopeaa tiedon löytyminen ei ollut. Tämä tosin on tuttu ilmiö myös perinteisempien ravintolisäsivustojen kohdalla.

Klassikko-esimerkki hämärästä tietolähteestä on Askel Terveyteen -sivusto. Aiheesta on kirjoittanut hyvän selonteon Kemikaalikimara-blogin Anja Nystén. Sivuston kirjoittajista ei tiedetä ja jutut ovat käännöstekstejä maailmalta.

Muistelen parikymppisenä lukeneeni KuntoPLUS-lehteä ja äimistelleeni, että mistä näitä aiheita keksitään, sillä lehdessä ei juurikaan tietolähteitä ilmoitettu. Sen takia en uskonut sitten mitään, mitä lehdessä kirjoitettiin ja lopetin tilauksen. Parempi olla kunnolla skeptinen kuin hyväuskoinen, ajattelin.

Hälytysmerkki nro 4: Kallis hinta, turha tuote

Vihreä Lanka kirjoitti toukokuussa 2016 erinomaisen artikkelin aprikoosinsiementen sisältämästä B17-vitamiinista, eli amygdaliinista otsikolla “Myrkkyä myydään vitamiinina, jota ei ole olemassa“.

”Ravitsemustiede ei tunne vitamiini B17:a”, vahvistaa ylitarkastaja Sari Sippola Evirasta.

”Vitamiinien määritelmään kuuluu se, että ne ovat vitaaleja, elimistön toiminnalle välttämättömiä. Amygdaliini ei ole.”

Täysin turha tuote siis. Tuotteen kilohinta on 43 €/kg, eli ei ihan halpaa. Myös edellä mainitsemani Juice PLUS -tuotteet saavat ison loven kuukauden ruokabudjettiin, jos lisäravinteita innostuu säännöllisesti ostamaan.  Puhutaan kympeistä ellei jopa sadoista euroista.

Screen Shot 2016-08-02 at 19.01.44

 

Artikkelin seurauksena aprikoosinsiemenet poistettiin hetkellisesti myynnistä, mutta ne palautuivat pian saatesanojen kera. En malttanut olla kommentoimatta Ruohonjuuren Facebook-sivuillaan lopputulemaa.

13220828_10153452711290800_6205112877576093945_n

Hälytysmerkki nro 5: Lapsiin vetoaminen

Tämä trendi tuntuu olevan villitys erityisesti ulkomailla. Tosin onpa Suomessakin käyty keskustelua esimerkiksi kouluruoan laadusta ja ravintoarvoista. Myös äiti-etuliite tuntuu antavan erityistä painoarvoa kirjoittajalle tai tietyn agendan esitaistelijalle. Lasten terveyteen vetoaminen on helppoa ja jos sitä vastaan lähtee argumentoimaan, saa helposti leiman, että on sydämetön ja kylmä ihminen, joka ei halua parasta viattomille ja heikoimmassa asemassa oleville. Tiukkasanaista kritiikkiä äiti-kortin käytöstä tarjoilee Body for Wife -blogin kirjoittaja James Fell.

Screen Shot 2016-08-02 at 18.30.52
Sivustolla KIDS right to know (suom. LASTEN oikeus tietää) halutaan informoida geenimuunnellusta ruoasta. Taktiikka on tunteisiin vetoava nimestä lähtien. Pienenä huomautuksena, että “GMO myths & truths” -linkki ei johda mihinkään sivustoon.

Hälytysmerkki nro 6: Ravitsemustietoa jakaa joku muu kuin ravitsemustieteilijä

Taustapiruksi saatetaan mainita lääkäri, biokemisti, kokki, markkinointialan taakseen jättänyt itseoppinut hyvinvointi-asiantuntija, some-persoona tai julkkis.

Ravitsemustiede ei ole suinkaan niin simppeliä kuin kalori sisään, kalori ulos tai ravintoainetta riittävästi, liian vähän tai liikaa. Ruoka ja ravintoainematriisit eivät ole kuten lääkkeet tai kemikaali-altisteet, joissa yksi vaikuttava aine muuttaa yhtä biokemiallista prosessia elimistössä. Näistä puhuakseen pitää ymmärtää ravitsemustiedettä melkoisen laajasti. Sen takia ei ole sama, kuka ravitsemuksesta puhuu. Jos haluat varmistaa, että kirjoittajalla on käsitystä, mistä viestii,  kannattaa tarkistaa kirjoittajan taustat. Se on nykyään helppoa ja nopeaa—kiitos internetin.

Älä klikkaa, jos osoite menee sivustoille, joiden takana ovat esimerkiksi Dr Ozin, Mercolan, Askel Terveyteen, Rokotusinfo, Foodbabe tai David “Avocado” Wolfe. Ne kannattaa kaartaa kaukaa.

Pienemmät blogit ja sivustot, joissa on huuhaata tunnistaa monesti ulkoisista merkeistä: logoissa on perhosia tai kukkasia, nimessä äitimaa tai vastaava universaali luonto-viittaus, fontti on pehmeää kiekuraa, ainakin otsikossa, ja etusivulta löytyy maininta lasten terveydestä. Tästähän voisi saada idean nettisurffaus-bingoon!

Olen yrittänyt olla avoin funktionaalisen lääketieteen käsityksille ja perehtynyt niihin viimeisen vuoden aikana enemmän. Harmikseni joudun toteamaan, että myös termi “funktionaalinen” tai “holistinen” on lähes aina käytössä sivustoilla, joiden ravitsemustietous on enemmän villejä teorioita kuin faktaa.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että blogimaailmassa on myös paljon henkilöitä, jotka ovat vuosikausia kirjoittaneet ravitsemusaiheista ja heillä on oikein hyvät perustiedot ilman titteleitä ja koulutustakin. Tuntomerkiksi voisin antaa sen, että yleensä nämä henkilöt edustavat pohtivampaa ja kriittisempää katsantokantaa kuin “ravitsemushehkuttajat”.

LeenajaMari21 pieni
Ruokamysteerien tuomio: Ohhoijaa, kylläpä tätä kukkua riittääkin arvioitavaksi. Tarkkana saa olla, että ei välillä itsekin hassahda ihmeuutteiden ja tieteellisiltä kuulostavien sivujen sanomaan. Näillä muutamilla vinkeillä pitäisi pahimmat harhapolut kuitenkin pystyä välttämään.

1 466 thoughts on “Parannusta ja pelkoa — terveysmarkkinoinnin hälytysmerkit”