Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

Olimme Koistisen kanssa mukavassa aamupala-tilaisuudessa, jossa keskustelimme muiden ruoka-alalla työskentelevien kanssa personoinnista ja kustomoinnista. Eräässä puheenvuorossa Finlandia-talon keittiömestari Timo Lepistö hahmotti vähän, millaista on, kun sadoista ihmisistä kymmenet ovat erityisruokavaliolla. Erityisesti, jos paperissa lukee ”allergia” siihen suhtaudutaan hyvin vakavasti, sillä jollain voi mennä henki pienestä pähkinän palasesta tai katkarapuliemestä väärässä ruoassa. Sairaalareissu voi tulla pienemmästäkin. Keliaakikko taas voi saada pysyviä vaurioita suolistoonsa, jos ruokaan eksyy gluteenia.

On myös hyvä huomioida, että jos keittiöväki joutuu laittamaan erityisen paljon panoksia erikoisruokavaliotilausten toteuttamiseen, se on pois siitä perustilauksesta – niin työajallisesti kuin resurssien puolesta. Usein kuulemma käy vielä niin, että erityisruokavaliotilaukset jää noutamatta ja siten syntyy hävikkiä.

Hahmottelen nyt laillistetun ravitsemusterapeutin näkökulmasta, milloin erityisruokavaliotilaukset on tarpeen ja milloin ei. Väittäisin, että minulla on aika hyvä pohja tähän sen puolesta, että työssäni nämä asiat tulevat vastaan, koska iso osa asiakkaistani on herkkävatsaisia ja sen lisäksi joudun omien vatsavaivojen takia tasapainoilemaan ulkonasyömisten kanssa.

Milloin erityisruokavaliotilaus on perusteltua?

  • Silloin, kun kyseessä on vakava allergia ja seurauksena anafylaktinen sokki tai vastaava vakava oire. (Moni allergikko itse kokee, että pieni kurkun kutina tai poskien punoitus ei heitä haittaa. Aikuiset ovat tietoisia omista oireistaan melko hyvin, lapsilla asia on eri.)
  • Silloin, kun kyseessä on diagnosoitu keliakia ja siten gluteeniton ruokavalio on ainut hoitomuoto.
  • Silloin, kun se perustuu eettisiin tai uskonnollisiin valintoihin. Tällaisia ruokavalioita ovat esimerkiksi veganismi tai kosher-ruokavalio. Ruoanlaittajia voisi ystävällisesti auttaa myös sillä, että kirjaa, mitkä ovat ehdottomasti vältettävät asiat. En itsekään meinaa ammatistani huolimatta aina muistaa esimerkiksi kosher-sääntöjä (ei maitoa ja lihaa samalle aterialle, mitenkäs ne olikaan ne merenelävät jne.).
  • Silloin, kun se aidosti oikeasti auttaa terveydellisiin oireisiin. Pitäydy tällöin systemaattisesti valinnoissasi ja siinä ruokatilauksessa, jonka kyseiseen tilaisuuteen teit. (Kts. seuraava kohta.)

Milloin erityisruokavaliotilaus ei ole perusteltua?

  • Silloin, kun se kuuluu ns. fad diet -kategoriaan, kutsuttakoon tätä suomeksi vaikka muotidieetteihin. Kyseiset dieetit lupaavat useimmiten laihtumista, optimaalista (inhokkisanani) terveyttä, huimasti parantunutta suorituskykyä, yhdessä yössä kehittyviä vatsalihaksia tai hormoneja tasapainottavia vaikutuksia. Esimerkiksi paleo, sokeriton ja tarpeeton gluteeniton ruokavalio ovat tällaisia muotidieettejä.
  • Silloin, kun erityisruokavaliotilauksestasi huolimatta ajattelit napsia vapaasti parhaimmalta näyttävää ruokaa.
  • Silloin, kun tiedät, että joustaminen ei aiheuta sinulle merkittäviä terveyshaittoja.

Tämä ei tarkoita, ettetkö olisi vapaa tekemään mitä vain ruokavalintoja vapaa-ajallasi, mutta harkitse ennen kuin kirjoitat ruokatilaukseen, onko sillä suuren suurta merkitystä, jos syöt teatterireissulla tai kokouksessa sitä samaa mitä muutkin. Gluteeniyliherkkyys, erityiset muut yliherkkydet jne. ovat mahdollisia, mutta suuri enemmistö välttää ruokia enemmänkin uskomusten kuin todellisten terveysvaikutusten takia.

Minun selviytymisstrategiani – case kasvis-FODMAP

Kotioloissa mukailen FODMAP-ruokavalion valintoja, koska minulla on ärtyvä suoli. Seuraukset ikävimmistä ruoka-aineista ovat päiviä kestävät kivut turvotuksesta, kymmenet ja taas kymmenet vessakäynnit, kivulias ummetus tai älytön ripuli. Tiedän kuitenkin hyvin, mikä ruoka tekee mitäkin oiretta, joten ulkonasyödessä joustan. Yleensä tilaan vain kasvis ja laktoositon (joista jälkimmäinen taitaa olla aika turha lisäys tänä päivänä). Minulla on ”en halua olla vaivaksi” -syndrooma suolistovaivojen lisäksi, ja en yleensä ole jaksanut vegaanista vaihtoehtoa sen takia tilailla. Vitriinistä valkkaan kyllä vegaanista, jos vain on tarjolla. Vegaanihaasteesta opin myös, että tiskin alta saa vegaanista, kun osaa pyytää. Nyt vain toivoisin, että nämä herkulliset ruoat nousisivat sieltä tiskin alta kaikkien valittavaksi.

Eipä silti, olen syyllistynyt napsimaan tilaukseni ulkopuolelta ruokia, koska FODMAP-ruokavaliota ei oikein tunneta enkä siksi edes yritä tilata tismalleen minulle sopivaa annosta. Jatkossa tulen olemaan huomaavaisempi muita kohtaan ja joko pitäydyn tilauksessani tai en edes tee erityisruokavaliotilausta. Tämä riippuu  siitä, millaisesta tilaisuudesta ja päivästä on kyse. Joskus esimerkiksi kokoukset tai työtilaisuudet ovat sellaisia, että en pääse noin vain poistumaan villintyvän suolistoni kanssa vessaan ja joudun valitsemaan ruoat varovaisemmin.

Vaikka olen jatkuvasti ravitsemusterapeutin ammattissani tekemisissä ihmisten erityisruokavaliotarpeiden kanssa, en voi vuosienkaan pohtimisen jälkeen tajuta, kuka haluaisi ilman mitään tuntuvaa syytä rajoittaa ruokavaliotaan ja hankaloittaa elämäänsä vapaaehtoisesti, kuten muotidieeteille ryhtyessä? Tämän kysyn nimenomaan henkilönä, jolla itsellä on erityisruokavaliotarpeita. Olisin valmis luopumaan toisesta munuaisestani, jos se laannuttaisi ärtyvän suoleni. Vapaaehtoisesti en sipulia, punajuurta tai ruista jättäisi lautaseltani pois (koska hyvää!).

Aika usein tulee vastaan ihmisiä, jotka hakevat elämänhallintaa ruokaan kohdistuvasta itsekuritreenistä. Uskokaa pois, onni ja hyvä olo ei tule lisäkontrollista eikä tarpeettomista ruokasäännöistä. Niistä seuraa vain ongelmallinen suhde ruokaan ja pitkään jatkuessa myös mahdollisesti terveysongelmat.

 

 

Koistisella ja minulla on muuten tämä bulls**t-yliherkkyys, mutta onneksi sillä tittelillä ei tarvitse ruokia tilailla.


Pilaavatko hiilihydraatit sydänterveyden?

Ruokamysteereitä pyydettiin kommentoimaan Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja Salim Yusufin puheen sisältöön, jota eräällä kotimaisella ravitsemusaiheisella sivustolla puitiin.

Suomen Sydänliitto ehti edelle, mutta sehän on vain hyvä, että näemmä päädyimme tahoillamme samoihin tulkintoihin ja selityksiin. Sydänliiton mukaan Salim Yusufin näkemykset eivät edusta kardiologien yleistä näkökantaa. Lisäksi he muistuttavat, että kyseessä tosiaan on kardiologi, ei ravitsemustieteilijä.

Omien kommenttien tueksi kävin etsimässä tietoa ja näkökantoja Harvardin yliopiston sivustolta. Heillä on yleensä proaktiivinen ote päivänpolttaviin ravitsemusaiheisiin ja he tarttuvat sellaisiin teemoihin, jotka kansaa puhututtavat. Tämä myös siksi, että vaikka yritän ymmärtää tiedettä ja viestiä siitä, en ole tutkija. Tutkijat ovat minun maailmassani velhoihin verrattavia tyyppejä, jotka pystyvät prosessoimaan tietoa tavan kuolevaista taitavammin. Riskinä toki on, että ravitsemustiedevelhot keskittyvät liiaksi vain omiin bravuureihinsa ja lukuihin, mikä voi vaarantaa ymmärtämästä kokonaisuuksia ja arjen valintoja. Tämä perspektiivi taas säilyy, kun tekee potilastyötä ruohonjuuritasolla.

Samalla tiedonhakuretkellä löysin epidemiologian ja ravitsemustieteen professori Walter Willetin kommentit voin roolista sydänterveydelle Medpage Today:n sivustolla  Hyvä pätkä, kannattaa ehdottomasti kuunnella. Summa summarum: sydänterveyden kannalta voi on hyvä korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla, eli juoksevilla kasvirasvoilla. Sitä ei kannata korvata prosessoidulla, kuituköyhällä hiilihydraattipitoisella ruoalla tai muilla epäterveellisillä vaihtoehdoilla, kuten sokerilla tai punaisella lihalla. Eli ei varsinaisesti mitään uuttaa auringon alla. Lisää tutkittuun tietoon perustuvia vinkkejä sydänterveyden parantamiseen löytyy Harvardin yliopiston Nutrition Source -sivuilta.

Videolla hän myös kritisoi Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistua meta-analyysia, joka kohahdutti maailmaa tuloksellaan, jonka mukaan tyydyttyneen, kovan rasvan saannilla ei olisi merkitystä sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. Hänen mukaansa tutkimuksen teossa ja johtopäätöksissä oli merkittäviä puutteita. Nykytutkimuksen valossa nykysuositukset – karsi tyydyttynyttä, kovaa rasvaa ja suosi juoksevia kasvirasvoja – pitävät sydämen terveydestä huolta, mutta pienentävät riskiä sairastua myös muihin sairauksiin, kuten neurologisiin sairauksiin.

Koska tämä juttu on vain lyhyt kommentti esitettyyn blogitekstiin, en lähde jahtaamaan muiden tutkijoiden kommentteja aiheeseen. Kommenttiketjuissa taisi tulla ilmi, että Salim Yusufia oli tituleerattu johtavaksi asiantuntijaksi alallaan. Näin voi ollakin, kun puhutaan kardiologiasta (hän näyttäisi keskittyneen lääkehoitoon julkaisujen perusteella), mutta ei välttämättä ravitsemustieteen saralla. Jos tässä nyt aletaan puntaroimaan, kumpi näistä tutkijoista on pätevämpi kommentoimaan ravitsemuksen roolia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, niin oma ääneni menee kyllä Willetille. Siteerakseni hänen esittelyään yliopiston sivuilta…

”Dr. Willett has focused much of his work over the last 40 years on the development and evaluation of methods, using both questionnaire and biochemical approaches, to study the effects of diet on the occurrence of major diseases.  He has applied these methods starting in 1980 in the Nurses’ Health Studies I and II and the Health Professionals Follow-up Study.  Together, these cohorts that include nearly 300,000 men and women with repeated dietary assessments, are providing the most detailed information on the long-term health consequences of food choices.”

Lisäksi Ruokamysteerit hengessä nostan esiin ekologiset ja eettiset puolet aiheesta. Spekuloidaanpa nyt huvikseen –  ihan ajatusleikkinä – että eläinrasvat olisivat yhtä terveellisiä kuin kasvirasvat (mitä ne eivät nykytietämyksen ja ravitsemustieteellisen konsensuksen mukaan olei).  Eläinperäiset rasvat merkitsee siis eläintuotantoa ja todennäköisemmin siinä muodossa kuin sen nyt tunnemme, eli tehotuotantona. Eettisesti siten kyseenalaista, vaikka tänä päivänä liha- ja maitoala sekä maataloussektori harva se päivä muuta yritää toitottaa.

Ekologisesti kasvirasvat ovat parempi valinta, niin Koistisen ja minun kuin todellisten asiantuntijoiden mielestä. Aiheesta voit lukea lisää Helsingin Sanomien jutusta, jossa Ruokamysteerit-tiimi osallistuu rasvakeskusteluun sekä ympäristö- että terveysnäkökulmasta. Kasvirasvojen tuottaminen on loogisempaa, koska siinä öljykasveista puristetaan öljy suoraan talteen, kun kasviraaka-aine taas voin, kerman ja juustojen tapauksessa kierrätetään eläimen kautta. Kasvirasvojen tuotanto vaatii vähemmän vettä, etenkin, kun puhutaan kotimaisesta rypsiöljystä.

Loppuun vielä hatunnosto tutkijoille ja tieteen tulkitsijoille. Ei ole helppoa ei. Tiede on kaikkea muuta kuin vasemman sarakkeen suorasukaisia teorioita ja tulkintoja.


Bongaa valeuutinen!

11. helmikuun 2017 Vinkit, Yleinen 0

Kansainvälinen kirjastojärjestö (vapaa käännös) The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) on tehnyt useilla kielillä hienoja infograafeja valeuutisten bongaukseen. Tämä pätee hyvin moneen terveys- ja ravitsemusuutiseen.

Valeuutisten lisäksi nämä varoitusmerkit pätevät valheellisiin uutisiin. Ne taitavat olla valeuutisiakin yleisempiä. Kyseessä ovat uutiset, joissa käytetään taitavasti luonnontieteinä taustana, mutta mekanismit ja teoriat, joskus termitkin, saattavat olla päästä keksittyjä. Usein näkee myös sellaisia uutisia, joissa alustavia tieteellisiä hypoteesejä käsitellään aivan kuin ne olisivat totta. Tämän hetken ehkä kuumin peruna on autoimmuunisairaudet ja (vuoroviikoin) gluteeni ja maito.

Yritetään olla ahdistumatta siitä, että koko ajan pitää tarkistaa uutisia. Viehän se aikaa, mutta väitän, että se myös kehittää omaa ajattelua koko ajan.

Ravitsemustieteen opinnot olivat melko suoraviivaiset (tässä tieto, ota ja omaksu), enkä muutenkaan ollut kauhean tyytyväinen kriittisen ajattelun opetukseen yliopistossa – sitä ei oikeastaan ollut kuin muutamilla hyvillä etiikkaa sivuavilla kursseilla. Pohdimmekin joskus opiskelijakaverini kanssa, että miten meistä loppujen lopuksi tuli kuitenkin aika kriittisiä ja kyseenalaistavia ammattilaisia. Totesimme, että se johtui juuri siitä, että se, mitä sanottiin, piti varmistaa jostain muualta, koska ihan ei voinut olla varma, että oliko asia varmasti yleinen konsensus vai vain luennoitsijan painottama seikka.

Tulen hyödyntämään tätä kaaviota jatkossa muistilistana, että ei herpaannut kriittinen katse ja pohdiskeleva asenne!

 

 


Ruokamysteerit-kirjan sisällys: ravitsemussuosituksista orjuuteen

31. tammikuun 2017 Kirja, Yleinen 2
otavankirjat17
Otavan kevään uutuuskirjoja

Tajusin, että voisi olla järkevää laittaa tänne nettiin Ruokamysteerit-kirjamme sisällys. Toivon, että sen kautta saa käsityksen siitä, mistä kaikesta olemme kirjaan kirjoittaneet.

Jaottelimme kirjan viiteen päälukuun, joiden alle kirjoitimme eri kysymyksiin vastauksia.

Riitaa ravitsemussuosituksista:
Miten tunnistaa epäluotettavat ravitsemusväitteet?
Tarvitsenko maitoa?
Mitä rasvaa pitäisi valita?
Voiko viljoja syödä?

Puhdasta ja luonnollista:
Mitä on luonnollinen ruoka?
Vaarantavatko keinomakeuttajat terveyden?
Uskaltaako lisäaineita syödä?
Ovatko torjunta-aineet riski?
Onko geenimuunneltu ruoka vaarallista?

Vielä vähän terveellisemmin:
Tarvitseeko ravintolisiä syödä?
Onko valkoinen sokeri surmaksi?
Mikä merkitys on juomilla?
Kuka tarvitsee superfoodeja?
Onko soijasta enemmän hyötyä vai haittaa?
Lihottaako jatkuva laihduttaminen?

Kasvikset, liha ja maatalous
Mitä ovat ruoan hiili- ja vesijalanjäljet?
Onko kasvissyönti aina hyväksi?
Miksi liha on ongelmallista?
Voiko broileria ja kananmunia syödä?
Pelastaako luomutuotanto maatalouden?
Onko riista hyvä lihavalinta?
Turvaavatko pavut ja kaura proteiinin tarpeemme?
Miksi ruokahävikistä puhutaan paljon?
Syömmekö pian hyönteisiä, levää ja keinolihaa?

Halvan ruoan kallis hinta
Ohjaavatko merkinnät parempiin valintoihin?
Kuka määrää, mitä ruokaa syömme?
Onko lähiruoka ekologista?
Mitä kalaa kannattaa syödä?
Miksi palmuöljystä pitäisi puhua?
Piileekö ruokaketjussa pakkotyötä?


#vegaanihaaste + FODMAP

#vegaanihaaste + FODMAP

Ensimmäinen viikkoa vegaanihaastetta takana ja ajattelin tehdä yhteenvetoa viikon sujumisesta. Varoitus: sisältää sekä ruoka- että suolistopuhetta, mahdollisesti samassa lauseessa.

Mari kirjoittelikin jo aiemmin, että olemme mukana ja kuvaili vähän omaa ruokavaliotaan. Molempia yhdistää tilanteessa se, että kotioloissa syömme hyvin pitkälti vegaani-ruokavaliota mukaillen (plus molemmilla kala). Minulla haastetta lisää ulkona syödessä se, että minulla on ärtyvä suoli ja sen kurissa pitämiseen joudun hyödyntämään FODMAP-ruokavaliota.

Totuttelua

Suoritin laskeutumisen haasteeseen jo oikeastaan joulu-pyhien aikana muiden ruokien paitsi kalan osalta. Tein laatikot vegaanisena (Vegaaniliiton reseptejä mukaillen) ja itselleni murevaa ja herkullista seitankinkkua (Chocochilin ohjetta reippaasti mukaillen). Ensisijaisesti etsin vegaanista myös ravintoloissa. Esimerkiksi kuopiolaisessa Panzassa sai herkutella burritobuffetissa oikein maistuvasti!

Sinällään aihe on tuttua juttua, koska ravitsemusterapeutin vastaanotollani vegaani-FODMAP-ruokavalio ei ole harvinaisuus ja sen toteuttaminen sujuu asiakkailtani yleensä ihan mallikkaasti ja monipuolisesti.

Helppo vegenakki!

Kotioloissa maitotuotteita ei juurikaan ole muutenkaan käytössä, joten tämän viikon ostoskori näytti samalta kuin aiemminkin. Tofua, soija- ja kaurajuomaa, Yosa sporteja, soijarahkaa, härkistä, vegaanista jäätelöä… sekä roppakaupalla kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Kvinoaa, kauraa ja muita viljatuotteita, tahinia ja maapähkinävoita olikin jo kotona.

Ravintoloissa syöminen

Söin viikolla useampaan otteeseen ravintolassa tai kahvilassa, koska ystäväni pikkusisko oli Australiasta asti tullut vierailulle. Hän, kuten useimmat australiaiset, on hyvin rento, joten paikat valikoitui sen mukaan, mistä minä saan syömistä. Hieman haastetta vegaani-pyynnöt kuitenkin aiheuttivat.

Design-museon kahvilan herran mukaan vegaani-villitys on jo old news, että heillä ei minulle tarjottujen mandariinien ja raakapatukoiden lisäksi ollut muuta tarjolla. Nihkeä asenne oli kyllä oikea syy kannoilla kääntymiselle. Panimoravintola Bryggerissä taas olisin saanut salaattia, josta oltaisiin jätetty juusto pois. Kysyin, että saako jotain muuta juuston tilalle. Kuulemma muita kasviksia. Jäi päivällinen syömättä.

Sen sijaan Rosterissa, Sandro Kalliossa, Berggassa ja Löylyssä olen syönyt tällä viikolla erinomaisesti! On ollut VEEFiä (Sandron omaa seitanin tyyppistä proteiinipitoista mureketta – näin muistan jostain lukeneeni, mutta nyt en kyllä löydä tarkempaa selitystä…) ja nyhtökauravoileipää. Hullua tässä on se, että monesti vegaaniset herkut eivät löydy listalta vaan niitä pitää erikseen pyytää. Bergga-kahvilan vegaaninen ja gluteeniton kakku oli erityisen mieltä lämmittävä, koska vehnän syönti ei tunnu hyvältä sisuskaluissa useana päivänä peräkkäin.

Pueblossa sain juustosekoilun jälkeen vegaaniset tacot eteeni. Se vähän harmitti, koska jäin miettimään, että minkö juustoiset versiot nyt sitten hävikkiin, mikä on itselleni ruokasynneistä suurin. Kasvisravintola Silvopleessä juhlittiin vegaanihaastetta sillä, että tarjolla oli voin sijasta öljy-balsamico -seosta. Minusta tämä oli kiva ele! (Miinusta kuitenkin Silvopleen älyttömän suolaisesta ruoasta – terveysimago ottaa tästä vakavaa iskua!)

Yritin noukkia Silvopleen buffetpöydästä FODMAP-ystävällisiä valintoja, mutta joku ruoka ärsytti ja ilta ei nyt ihan kivutta sujunut. Valitettavasti suoliston murinat ja  mahan kivistelyt ovat hyvin yleinen seuraus ravintolavierailuista, myös tämän viikon maullisesti hyvistä paikoista. Sipuli ja valkosipuli tahtoo päätyä aina vegaanisiin annoksiin, joten tämä yhtälö on kyllä aika haastava pidempään kuin kuukauden. Monesti syön ravintoloissa kalaa – alkuperän ensin urkittuani. Ja ei, en oikeasti jaksa alkaa selittämään, mitä kaikkea voin ja en voi syödä joka kerta, kun syön ravintolassa. Toiveena tietysti olisi, että voisin tilata vegaanisen FODMAP-annoksen ja keittiössä tajuttaisiin, mikä se on. Ehkä viimeisellä viikolla käyn jossain ravintolassa testaamassa kokin kärsivällisyyttä!

dsc_0032
Öljy ja balsamico sopii paremmin kasvisravintolan linjaan kuin voi.

 

dsc_0013
Löylyn nyhtökauravoileipä

 

dsc_0023
Berggassa sai suun makeaksi. Taustalla kauramaito-cappuccino.

Bug nug – perjantai

Joustin tahallisesti ruokailuissa perjantaina, sillä ystäväni, hyönteiskokki Topi Kairenius, oli luvannut tarjoilla vieraalleni ja minulle hyönteisiä. Topi kärsivällisesti valmisti linssi-sirkkajauho-nugetteja ilman kananmunaa, mutta pannulla käytetyt sirkat ja kuhnurintoukat olivat saaneet öljyä ja voita niskaansa. Maistelin silti muutaman. Juureksille laitoin tahallani hunajaa, koska se hyönteisperäisenä kuului mielestäni illan teemaan.

Hyönteisten syönti tahtoo jakaa kasvissyöjiä. Hyönteiskokin näkemykset asiasta löydät koiramies.fi -sivustolta. Hyönteisten sielun ja ruumiin maailmaan kannattaa tutustua ja pohtia asiaa, vaikka kasvissyöjä olisikin.

dsc_0029
Hienosti muotoiltuja bug nugseja!

Luottovalinta – tofu

Maullisesti mainiota kotimaista härkistä olen syönyt muutamaan otteeseen ja etenkin ensimmäisen kerran jälkeen olin jo intoilla, että tuote sopii suolistolleni, mutta pahasti vaikuttaa nyt siltä, että ainakin annostelu pitää pitää hyvin maltillisena, jotta kivuilta ja vessassa ramppaamiselta vältytään.

dsc_0037
Härkispata oli kyllä herkullista, vaikkakaan ei kivutonta.

 

Onnekseni rakasta tofua, sillä se sopii ärtyvälle suolellenikin hyvin. Se menee sellaisenaan leivän päällä, salaatissa, tofukokkelissa, wokeissa, smoothiessa… kaikki käy. (Pehmeä tofu sisältää FODMAP-yhteistä melko paljon, mutta kova tofu sopii. Tämä johtuu siitä, että FODMAP-yhdisteet liukenevat veteen ja mitä kuivempi tofu, sitä paremmin sen pitäisi herkkäsuolistoisille sopia.) Pavut ja linssit menee kyllä pieninä määrinä sellaisenaan. Apteekista saatavat alfagalaktosidaasi-entsyymit kulkevat aina matkassani, sillä otan niitä aina näiden aterioiden yhteydessä lieventääkseni oireita. Tällä viikolla tacojen ohessa tuli syötyä muun muassa mustapapuja, jotka ovatkin mielestäni hyvin herkullisia. Samoin linssejä söin muutamaan otteeseen. Kikhernepastaa on hyvä pitää kotona varalta, jotta saa kasvisten kanssa pikasesti ruokaa. Monesti sekoitan joukkoon riisinuudeleita. Keräilen ja kehittelen reseptejä tässä kuun aikana ja laitan niitä sitten kotisivujeni puolelle.

Lisää palkokasvien sulavuudesta olen kirjoittanut Jussi Riekin ylläpitämälle puolikiloa.fi -sivustolle. Se pohjautuu VegFesteillä pitämään luentoon aiheesta. (Oli muuten tosi kiva luentotilaisuus!)

***

Uusi viikko, uudet haasteet. Olen lähdössä yöjunalla kohti Lappia ja siellä pysyn reilusti kuun puolivälin paremmalle puolelle. Nyt siis selvitetään, miten onnistuu vegaani-FODMAP -ruokavalio pohjoisessa! Hostellin henkilökunta jo Instagram-kyselelyihin vastasi, että paikalliselta kauppiaalta pitäisi löytyä hyvä valikoima minulle sopivia tuotteita. Katsotaan, mitä tästä tulee – vähän kyllä jännittää!


Nyt se kirja ilmestyi!

16. joulukuun 2016 Yleinen 1

15493677_10154946170464739_6345604677064397189_o
Eilen sain Otavalta kustannustoimittajalta tiedon, että voin hakea yhden kappaleen painotuoretta Ruokamysteerit-kirjaa. Sitten selvisi, että kirja on jaettu jo myyntiinkin.

Huh, nyt teoksemme on siis jo maailmalla! Tosin Ruokamysteerit ei vielä välttämättä ole kirjakauppojen hyllyssä, mutta kysellä siis jo voi. Esimerkiksi Adlibriksessä kirja on varattavissa hintaan 24,90 euroa.

Myös kirjastoihin kannattaa jo katsella: ainakin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmässä Ruokamysteerit löytyy varattavaksi.

Otavan omasta kaupassa Uudenmaakadulla Ruokamysteerit oli päässyt Satokauden ruokaa -kirjan sekä Putkosen vuosi sitten ilmestyneen Superhyvää suolistolle -opuksen oheen.

Itse en ole vielä kovin tarkkaan tohtinut tutkailla kirjaamme. Tiedän, että tässä vaiheessa keskittyisin liikaa teoksen puutteisiin ja murehtisin niitä kohtia, jotka olisi voinut tehdä vielä paremmin. Kunhan tekstiin saa vielä vähän ajallista etäisyyttä, osaan arvioida sitä paremmin.

Olen tietysti ylpeä Putkosesta ja itsestäni: reilu vuosi sitten saatu idea kirjasta kantoi valmiiksi. Tämäkään puserrus ei tietysti ollut ihan tuskaton, mutta paljon olemme taas oppineet.

Kiitos myös kaikille, jotka olette jakaneet aiheeseen liittyviä viisaita ajatuksianne tekstien, puheiden, seminaariesitysten, blogitekstien, lehtijuttujen, haastattelujen ja vapaamuotoisten keskustelujen muodossa! Lähdeluettelossa (joka ei mahtunut kirjaan) mainitaan vain osa siitä kaikesta, joka ajatteluumme ja teksteihimme on vaikuttanut.

 

 

 


”Miksi porkkanasuikaleita mainostetaan lohen korvikkeena?”

08. joulukuun 2016 Yleinen 5

Loppuvuoden yksi vegehiteistä on porkkala: savuaromissa marinoitu, kylmä porkkanasuikale. Reseptiä on markkinoitu kertomalla, että kyseessä on ikään kuin korvaava tuote kylmäsavulohelle eli näitä porkkanoita voi tarjoilla esimerkiksi jouluaterialla leivän päällä.

Ite tein, helppoa ja hyvää oli!
Ite tehty!

Jälleen on kuulunut tuttua valitusta siitä, miksi ihmeessä kasvistuotetta pitää mainostaa korvikkeena eläinperäiselle, tässä tapauksessa lohelle. Koska se on niin väärin ja kasviksia pitäisi esitellä ihan vaan kasviksina, lohi on lohta eikä porkkana ole lohta.

Siis kuten aiemmin on motkotettu esimerkiksi soijanakista (”nakki on lihatuote”), seitankinkusta (”kinkku on possua”) tai kauramaidosta (”maito on lehmästä”).

Minusta selitys sille, miksi kasvistuotteita verrataan eläinperäisiin, on täysin ymmärrettävä. Lihatuotteilla on ollut, ja on edelleen, merkittävä rooli suomalaisessa ruokakulttuurissa. Niihin vertaaminen auttaa hahmottamaan, mihin ja miten kyseistä kasvisperäistä tuotetta voisi käyttää. Jokainen tietää, millaisissa yhteyksissä syödään nakkeja tai kinkkua tai miten maito eroaa muista juomista.

Kaikki myös ymmärtävät, minkä muotoinen on nakki, pihvi tai paisti.

Vertailujen ideana ei ole mielestäni siis se, että väitettäisiin kasvisperäisten tuotteiden olevan täsmälleen samanlaisia kuin niiden eläinperäisten, joihon niitä verrataan. Tavoitteena on luoda tuotteille jokin mielikuva, joka helpottaa, kun ihminen miettii, mistä tässä ruoassa mahtaa olla kyse. Tuttuus on tärkeä tekijä ruokavalinnoissa.

Hieman minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi vertaus lihatuotteisiin ärsyttää niin monia. Mitä haittaa näistä vertauksista oikeasti on? Joidenkin mielestä on kuulemma ällöttävää, että verrataan loheen tai lihaan, eikä sitten tee mieli edes kokeilla.

Kiinnostavaa, että ruokien nimeäminen on näin herkkä aihe. Onko siis myös väärin, että leivotaan jouluhalko, vaikka se ei ole puuta nähnytkään?

Palaan takaisin porkkalaan. Myönnän, että porkkaloiden kokeiluun minua innosti nimenomaan tieto kylmäsavulohen ”korvikkeesta”. Halusin heti testata, voiko porkkanasta todella saada jotain lohimaista.  En taatusti olisi ollut kaupan hyllyn välissä etsimässä nestesavua, jos eteeni olisi pistetty resepti kylmäsavuporkkanasta. Nimenomaan se lohivertaus sai kiinnostumaan.

No eihän se porkkana loheksi tietysti muutu, mutta kieltämättä tiettyä samankaltaisuutta porkkalan ja lohen välillä on havaittavissa.

Suosittelen siis sekä porkkaloita että avoimempaa ajattelua vegetuotteisiin. Ei nimi miestä pahenna, eikä lihavertaus hyvää kasvisruokaa.

Alla Me Naisista poimimani resepti, jota en vielä ole testannut, mutta joulun porkkalat aion tehdä tällä ohjeella. Toisin kuin useimmissa porkkaloiden reseptissä, tässä ei ole pitkää kypsennystä suolakuoressa. Resepti siis säästää suolaa ja energiaa.

 

Me Naisten resepti porkkaloihin ei vaadi suolakypsennystä, kuten moni muu resepti.
Me Naisten resepti porkkaloihin ei vaadi suolakypsennystä, kuten moni muu resepti.

 

 

 


Parannusta ja pelkoa — terveysmarkkinoinnin hälytysmerkit

02. elokuun 2016 Yleinen 0

leenamari-rajattu-2-360x291Ruokamysteerit-kirjan teko on nöyryyttä opettava projekti. Sen lisäksi, että tajuan, miten vähän asioista tiedän tai miten vähän yleensä tiedetään, tajuan välillä myös, että olen ollut harhapoluilla. Tiedon hakeminen, sen luotettavuuden arviointi ja lähdekriittisyys ei olekaan ihan niin yksinkertaista, kun tarkastelussa oleva aihealue ei olekaan täysin tuttu. Tämän huomasin, kun aloin perehtyä geenimuunneltuun ruokaan. Harva aihe on niin lobattu ja tunteikkaalla retoriikalla kuorrutettu.

Tämän kirjoituksen aihe ei kuitenkaan ole geenimuunneltu ruoka, vaan tästä selvitysretkestä syntyneet ajatukset siitä, miten välttää pahimmat sudenkuopat tieteellisen ja luotettavan tiedon poluilla. Koska en ole tutkija enkä edes toimittaja, toivon, että lukijat täydentävät tai tarkentavat apunani tätä listaa hyvässä Ruokamysteerit hengessä.

Otsikoin jutun ilmaisulla ”terveysmarkkinoinnin hälytysmerkit”, mutta tulen ottamaan esimerkit ravitsemuspuolelta. Olen huomannut, että nämä samat seikat pätevät myös yleisesti terveysaiheisiin, oli kyse rokotuksista, lääkkeistä tai kemikaalialtistuksista. Tai geenimuunnellusta ruoasta. Lue lisää ➞


Grillissä tirisee

23. kesäkuun 2016 Yleinen 0
Grillissä tirisee

Viime viikkoina on taas kohuttu siitä, että ravitsemussuositukset ja iso paha ruokateollisuus pilaa kansalaisten terveyden. Todellisuudessa terveyden pilaamiseen tarvitaan aika paljon muitakin tekijöitä ja kuluttajien aktiivisia päätöksiä kauppareissuilla. Meillä on vähäosaisuutta, mutta Suomessa ei ole ruoka-aavikoita ja tähän aikaan vuodesta marjat, hedelmät ja kasvikset ovat varsin edullisia.

Myönnettäköön, että hyvien valintojen tekemistä ei auta, että kesän suurimman juhlan ruokamarkkinointi on sitä, mitä se tällä hetkellä on. Totta kai se ohjaa ajattelua siihen, mitä kannattaa ostaa ja mitä juhannuksena kokkailtaisiin. Mitä muutkin.

Tässä tämän viikon ruokamainoksia ja muutama kommentti kuhunkin. Ajatuksena on poihtia, edustaako mainokset mitenkään vaikkapa parjattujen ravitsemussuositusten linjaa. (Joka siis on syynä terveysongelmiin yhdessä ruokateollisuuden kanssa — sanovat eräät.) Ruokavalion perusta on kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa. Lihaa hyvinkin maltillisesti. Täysjyväistä sopivasti. Kalaa useita kertoja viikossa (ympäristöystävällistä kalaa siis). Hyviä rasvoja. Herkullista ja monipuolista, ilolla syöden.

Lidl

 

13523912_10154387235669739_456327038_o

Jee, kirsikoita ja paprikaa! Sitten onkin tarjolla erilaiisa lihoja, suolaista fetaa ja sokerista mehua sekä tietysti olutta.

Stockmann

 

13517855_10154387235759739_1252459440_o

Fiinimpää lihaa, fiinimpää makkaraa, kaloja (joiden joukossa muun muassa ympäristön kannalta pulmallisia jättikatkarapuja), uusia perunoita, leipää, juustoa, jäätelöä, mehua ja hedelmä- vihannesosaston antimista mansikat, persikat ja tomaatit.

Prisma

13493706_10154387235584739_766457736_o

Ei Prisman mainoksessakaan riehuta kasvisosuuden kanssa. Kesäsipulia, vesimelonia, ja jos oikein yrittää, kai ne uudet perunat voi laskea kauden hevi-tuotteisiin, vaikkei niitä siihen puoleen lasketa, jos mietitään ravitsemusoppeja. Sitten oiskin taas lihaa, makkaraa, vähän kalaa, pullaa (perinteinen juhannusherkku?), limpparia, lonkkua ja sipsiä.

Citymarket

 

13467798_10154387240564739_1997720281_o

Ylläri, fileetä ja makkaraa. Pisteet tietysti edullisista tomaateista, mutta ne onkin tämän sivun ainut kasvis. Janon sammuttamisesta pyritään huolehtimaan virvoitusjuomien, pullovesien ja kaffen avulla. Ei nyt mitenkään erikoinen listaus, eikä erityisen houkuttelevakaan.

Juhlat on vaan juhlia?

Tiedän, että joku nyt älähtää, että niin, mutta se on juhla ja ei silloin tarvitse miettiä, mitä syö. Ei tarvitsekaan, mutta kyllä se ruoka-ajatteluamme ja -kulttuuriamme kuvaa, jos pyhien ruokalista koostuu pääasiassa sikamaisesta määrästä lihaa, pekonia, vähän ehkä kalaa ja halpaa olutta ja limpparia. Kasvikset voi asetella somasti grillivadin ympärille koristamaan annosta.

Monille juhannus starttaa grillikauden. Jokainen valitkoon, mitä haluaa juhannuksen grilliin paistumaan, mutta tietoinen kannattaa kuitenkin olla siitä, mihin rahansa laittaa. Vähän kapinahenkeä, että se iso paha ruokateollisuus ei pääse ohjaamaan sitä, mitä suuhun laitamme.

Grillikausi olkoon pitkä ja herkullinen! Lihojen ja kalojen kanssa kannattaa muista myös raikkaat ja kevyet tarjottavat, kuten kasvisvartaat, folionyytit ja herkulliset salaatit, joita voi lapioida vaikka alkupalana, kun odottelee grillissä paistuvien ruokien kypsymistä. Terveys ja ympäristö kiittää.

Hyvää juhannusta kaikille!

LeenajaMari21 pieni
Ruokamysteerien tuomio: Toivottavasti nämä mainokset eivät edusta kuluttajien todellisia juhannusherkkuja. On sen verran tylsää settiä. Tarjolla olisi paljon hyviä herkkuja, jotka eivät näissä mainoksissa juuri komeile. Kaupasta matkaan paprikoita, kesäsipuleita, varhaiskaalia, porkkanoita, tomaatteja, aprikooseja, nektariineja ja persikoita sekä tietysti mansikoita. Vihannekset ja marjat saa kotimaisena tähän vuodenaikaan. Grillatut persikat vaniljajäätelön kanssa voisi hyvinkin olla tämän juhannuksen juttu!

 


Pureeko pH-dieetti?

27. huhtikuun 2016 Yleinen 0

pH-dieetillä lähtee verestä loiset ja elämänvoima virtaa jälleen suonissasi. Eräs pH-dieettiä mainostava taho kertoo, että tällä ruokavaliolla pystyy kiinteytymään ja tervehtymään — edullisesti ja muutamassa viikossa tietysti.

Näin voidaan tiivistää pH-dieetin terveysvaikutukset. Tietysti on myös paljon muita väitteitä: pH-epätasapainon säätelyllä voidaan parantaa ali- ja ylipaino, väsymys, nivelongelmat ja villeimmissä fantasioissa, syöpä.

Professori Juhani Knuuti oli reippaana miehenä osallistunut pH-asiantuntijan luennolle ja tehnyt mielenkiintoisia havaintoja. Kuten sen, että ihmisille voi myydä ihan mitä vain pseudo- eli valetieteellistä.

pH-dieettiä on kommentoitu, että koska siinä suositaan paljon kasviksia, niin tästä innostuminenhan on vain hyvä asia! Tiedenörttiä kuitenkin häiritsee se, että teoria tuntuu olevan pääosin pielessä.

Sillä, rakkaat kanssaihmiset, meillä on tehokkaat pH:n säätelyjärjetelmät ihan omasta takaa. Emme tarvitse kalliita droppeja, kursseja, saati verianalyysejä, siihen, että elimistömme happo-emästasapainotila on kunnossa. Se myönnettäköön, että kasvisvoittoisesta ruokavaliosta ei ole haittaa.

Miten sitä pH:ta sitten tasataan kehossa?

Elimistön veren pH on noin 7,4 (laskimoveren hieman suurempi ja valtimoveren hieman pienempi). Veren pH kuvastaa vetyionien negatiivisena algoritmina, sillä vetyionien määrä on elimistössä on hyvin pieni. pH:n säätely on siis tarkkaa puuhaa. pH:n on pysyttävä tarkasti näissä lukemissa, sillä tässä tilassa entsyymit toimivat, kuten niiden pitää.

Elimistön vetyionit ovat peräisin soluissa syntyvästä hiilidioksidista (CO2) muodostuvasta hiilihaposta (H2CO3) ja epäorgaanisista hapoista, joita syntyy joka puolella elimistöä soluissa aineenvaihdunnan lopputuotteena. Vetyionit eivät pääse kerääntymään elimistöön, sillä niiiden tärkeä ”alkulähde”,  hiilidioksidi, poistuu tehokkaasti keuhkojen kautta hengitysilmaan. Hiilidioksidi on haihtuva happo.

Oppi 1: Keuhkot osallistuvat pH:n säätelyyn.

Elimistössä syntyy myös haihtumattomia happoja. Näiden neutralointi tapahtuu puoliksi ruoasta saatavien emästen (sitoutuvat happoihin) avulla, loput eritetään munuaisten kautta. Emäksiä saadaan eniten kasvisruoasta. Liekö tässä selitys sille, että pH-dieetin ruokavalion rooli on niin korostunut?

Oppi 2: Munuaiset sekä ruoasta saatavat emäkset osallistuvat pH:n säätelyyn. 

Veren pH ei kuitenkaan ole pelkkää ionien tasapainoilua, vaan veressä on puskureita, useimmiten heikkoja happoja, jotka pitävät huolta, että pH ei pääse äkillisesti muuttumaan. Tehokkain puskurijärjestelmä on hiilihappo-bikarbonaattijärjestelmä, jossa tarvittava bikarbonaatti muodostuu munuaisissa.

Oppi 3: Erilaiset puskurijärjestelmät osallistuvat pH:n säätelyyn välillisesti. 

Lopputulema on, että keuhkot, munuaiset sekä veri ja verenkiertoelimistö sekä näissä tapahtuvat reaktiot pitävät huolen siitä, että elimistön herkkä pH-tasapaino pysyy kunnossa. Ruokavalion rooli on toki olemassa: siitä saadaan emäksiä, jotka neutraloivat haihtumattomia happoja. Hyvä on kuitenkin huomioida, että emäksiä voi olla ylimäärin, ja silloin käy, kuten ylimääräisille aineenvaihdunnan tuotteille monesti: ne eritetään munuaisten kautta virtsaan.

On todellisia sairauksia, joissa happo-emästasapainoa seurataan ja siihen pyritään vaikuttamaan. Itselleni tulee omasta elämästäni mieleen munuaistautia sairastavat, eli henkilöt, joilla eräs keskeisimmistä pH-tasapainon säätelyyn osallistuvista elimistä ei toimi kuten pitäisi.

Vaan mitä myydään ihmisille?

Professori Knuutin vierailemalla luennolla todella tehtiin myös verianalyysejä. Blogin hauskin osuus on, kun luennoitsija kertoo analysoivansa lasille tarttuneita hiukkasia veren epäpuhtauksiksi. Tai tämä olisi hauskaa, ellei niin moni pistäisi rahojaan tämän perusteettoman liiketoiminnan tukemiseen hyvässä uskossa, että saa tärkeää tietoa terveydestään.

Tarkastelin erään luontaistuotteen tuoteselostetta. Emäksisen tuotteen kerrotaan auttavan elimistön pH:n säätelyyn. Tuote sisältää mm. kalsiumkarbonaattia, jota käytetään esimerkiksi kalkkilisinä ja toisaalta… Wikipedian mukaan myös sanomalehtipaperissa. Jään odottamaan, milloin tästä(kin turhasta uutisesta) saadaan kohu aikaiseksi.

Toinen ainesosa, natriumbikarbonaatti, on kalsiumkarbonaattiakin tutumpi. Kyseessähän on tuttu ja turvallinen ruokasooda. Bikarbonaattia elimistö osaa muodostaa itsekin munuaisissa, joten välttämätön lisä se ei ole.Natriumia taas saadaan turhan paljon ruokavaliosta.

Eipä silti, en yhtään ihmettele, että ihmiset a) uskovat näitä juttuja b) lähtevät niihin mukaan, sillä kokeilepa etsiä asiatietoa pH-tasapainon säätelystä netistä — ei ole ihan helppoa! Olen törmännyt samaan ilmiöön esimerkiksi D-vitamiinin kohdalla. Kaikkivoipaisen Google-nettitohtorin mukaan ei olekaan sellaista tautia, jota D-vitamiini, tai tämän hetken hakujen mukaan, pH-dieetti, ei poistaisi.

Olen muuten usein miettinyt, että miksi ihmiset eivät vaan lue fysiologiaa ja biokemiaa, jos nämä seikat niin paljon kiinnostavat. Perusopukset löytyvät jokaisesta kirjastosta ja netissäkin taitaa olla ainakin englanniksi hyvää perustieto. Tässäpä lukuvinkki vapun viettoon!

LeenajaMari17
Ruokamysteerien tuomio: Ohoh! Kylläpä pH-dieettiä myydään ihmelääkkeenä kaikkeen! Todellisuudessa elimistössä on omat tarkat säätelykeinot pH:n pitämiseen oikealla tasolla. Eipä silti, pH-dieetissä suositaan kasviksia ja niiden syönti kannattaa kyllä!

 

Juhani Knuutin erinomainen katsaus pH-luennon kokemuksista täällä:

Onnellinen pH?

Yksi harvoista asiatietoa sisältävistä sivustoista löytyy täältä: http://www.webmd.com/diet/a-z/alkaline-diets

Fysiologian kertauskirjana toimi kirjahyllystä poimittu Haug et al. 1999. Ihmisen fysiologia. WSOY. Porvoo.

***

Ruokamysteerit tulee käsittelemään myös terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä uutisia ja ilmiötä. Toiveenamme on, että näistä aiheista pystyisimme keskustelemaan järjen ja tieteen, ei tunteen, tasolla. Paitsi kun puhutaan, että jokin ruoka on hyvää. Silloin saa hehkuttaa ja ilakoida, minkä sielu sietää.

Kokemuksia saa toki jakaa, mutta niiden alleviivaaminen absoluuttisena totuutena ei kuulu tämän sivuston hyviin tapoihin.