Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

Olimme Koistisen kanssa mukavassa aamupala-tilaisuudessa, jossa keskustelimme muiden ruoka-alalla työskentelevien kanssa personoinnista ja kustomoinnista. Eräässä puheenvuorossa Finlandia-talon keittiömestari Timo Lepistö hahmotti vähän, millaista on, kun sadoista ihmisistä kymmenet ovat erityisruokavaliolla. Erityisesti, jos paperissa lukee ”allergia” siihen suhtaudutaan hyvin vakavasti, sillä jollain voi mennä henki pienestä pähkinän palasesta tai katkarapuliemestä väärässä ruoassa. Sairaalareissu voi tulla pienemmästäkin. Keliaakikko taas voi saada pysyviä vaurioita suolistoonsa, jos ruokaan eksyy gluteenia.

On myös hyvä huomioida, että jos keittiöväki joutuu laittamaan erityisen paljon panoksia erikoisruokavaliotilausten toteuttamiseen, se on pois siitä perustilauksesta – niin työajallisesti kuin resurssien puolesta. Usein kuulemma käy vielä niin, että erityisruokavaliotilaukset jää noutamatta ja siten syntyy hävikkiä.

Hahmottelen nyt laillistetun ravitsemusterapeutin näkökulmasta, milloin erityisruokavaliotilaukset on tarpeen ja milloin ei. Väittäisin, että minulla on aika hyvä pohja tähän sen puolesta, että työssäni nämä asiat tulevat vastaan, koska iso osa asiakkaistani on herkkävatsaisia ja sen lisäksi joudun omien vatsavaivojen takia tasapainoilemaan ulkonasyömisten kanssa.

Milloin erityisruokavaliotilaus on perusteltua?

  • Silloin, kun kyseessä on vakava allergia ja seurauksena anafylaktinen sokki tai vastaava vakava oire. (Moni allergikko itse kokee, että pieni kurkun kutina tai poskien punoitus ei heitä haittaa. Aikuiset ovat tietoisia omista oireistaan melko hyvin, lapsilla asia on eri.)
  • Silloin, kun kyseessä on diagnosoitu keliakia ja siten gluteeniton ruokavalio on ainut hoitomuoto.
  • Silloin, kun se perustuu eettisiin tai uskonnollisiin valintoihin. Tällaisia ruokavalioita ovat esimerkiksi veganismi tai kosher-ruokavalio. Ruoanlaittajia voisi ystävällisesti auttaa myös sillä, että kirjaa, mitkä ovat ehdottomasti vältettävät asiat. En itsekään meinaa ammatistani huolimatta aina muistaa esimerkiksi kosher-sääntöjä (ei maitoa ja lihaa samalle aterialle, mitenkäs ne olikaan ne merenelävät jne.).
  • Silloin, kun se aidosti oikeasti auttaa terveydellisiin oireisiin. Pitäydy tällöin systemaattisesti valinnoissasi ja siinä ruokatilauksessa, jonka kyseiseen tilaisuuteen teit. (Kts. seuraava kohta.)

Milloin erityisruokavaliotilaus ei ole perusteltua?

  • Silloin, kun se kuuluu ns. fad diet -kategoriaan, kutsuttakoon tätä suomeksi vaikka muotidieetteihin. Kyseiset dieetit lupaavat useimmiten laihtumista, optimaalista (inhokkisanani) terveyttä, huimasti parantunutta suorituskykyä, yhdessä yössä kehittyviä vatsalihaksia tai hormoneja tasapainottavia vaikutuksia. Esimerkiksi paleo, sokeriton ja tarpeeton gluteeniton ruokavalio ovat tällaisia muotidieettejä.
  • Silloin, kun erityisruokavaliotilauksestasi huolimatta ajattelit napsia vapaasti parhaimmalta näyttävää ruokaa.
  • Silloin, kun tiedät, että joustaminen ei aiheuta sinulle merkittäviä terveyshaittoja.

Tämä ei tarkoita, ettetkö olisi vapaa tekemään mitä vain ruokavalintoja vapaa-ajallasi, mutta harkitse ennen kuin kirjoitat ruokatilaukseen, onko sillä suuren suurta merkitystä, jos syöt teatterireissulla tai kokouksessa sitä samaa mitä muutkin. Gluteeniyliherkkyys, erityiset muut yliherkkydet jne. ovat mahdollisia, mutta suuri enemmistö välttää ruokia enemmänkin uskomusten kuin todellisten terveysvaikutusten takia.

Minun selviytymisstrategiani – case kasvis-FODMAP

Kotioloissa mukailen FODMAP-ruokavalion valintoja, koska minulla on ärtyvä suoli. Seuraukset ikävimmistä ruoka-aineista ovat päiviä kestävät kivut turvotuksesta, kymmenet ja taas kymmenet vessakäynnit, kivulias ummetus tai älytön ripuli. Tiedän kuitenkin hyvin, mikä ruoka tekee mitäkin oiretta, joten ulkonasyödessä joustan. Yleensä tilaan vain kasvis ja laktoositon (joista jälkimmäinen taitaa olla aika turha lisäys tänä päivänä). Minulla on ”en halua olla vaivaksi” -syndrooma suolistovaivojen lisäksi, ja en yleensä ole jaksanut vegaanista vaihtoehtoa sen takia tilailla. Vitriinistä valkkaan kyllä vegaanista, jos vain on tarjolla. Vegaanihaasteesta opin myös, että tiskin alta saa vegaanista, kun osaa pyytää. Nyt vain toivoisin, että nämä herkulliset ruoat nousisivat sieltä tiskin alta kaikkien valittavaksi.

Eipä silti, olen syyllistynyt napsimaan tilaukseni ulkopuolelta ruokia, koska FODMAP-ruokavaliota ei oikein tunneta enkä siksi edes yritä tilata tismalleen minulle sopivaa annosta. Jatkossa tulen olemaan huomaavaisempi muita kohtaan ja joko pitäydyn tilauksessani tai en edes tee erityisruokavaliotilausta. Tämä riippuu  siitä, millaisesta tilaisuudesta ja päivästä on kyse. Joskus esimerkiksi kokoukset tai työtilaisuudet ovat sellaisia, että en pääse noin vain poistumaan villintyvän suolistoni kanssa vessaan ja joudun valitsemaan ruoat varovaisemmin.

Vaikka olen jatkuvasti ravitsemusterapeutin ammattissani tekemisissä ihmisten erityisruokavaliotarpeiden kanssa, en voi vuosienkaan pohtimisen jälkeen tajuta, kuka haluaisi ilman mitään tuntuvaa syytä rajoittaa ruokavaliotaan ja hankaloittaa elämäänsä vapaaehtoisesti, kuten muotidieeteille ryhtyessä? Tämän kysyn nimenomaan henkilönä, jolla itsellä on erityisruokavaliotarpeita. Olisin valmis luopumaan toisesta munuaisestani, jos se laannuttaisi ärtyvän suoleni. Vapaaehtoisesti en sipulia, punajuurta tai ruista jättäisi lautaseltani pois (koska hyvää!).

Aika usein tulee vastaan ihmisiä, jotka hakevat elämänhallintaa ruokaan kohdistuvasta itsekuritreenistä. Uskokaa pois, onni ja hyvä olo ei tule lisäkontrollista eikä tarpeettomista ruokasäännöistä. Niistä seuraa vain ongelmallinen suhde ruokaan ja pitkään jatkuessa myös mahdollisesti terveysongelmat.

 

 

Koistisella ja minulla on muuten tämä bulls**t-yliherkkyys, mutta onneksi sillä tittelillä ei tarvitse ruokia tilailla.


Joko lopultakin raaka-aineiden alkuperät saataisiin ravintoloihin ja tuoteselosteisiin?

Viikonloppuna repesi esiin Brasilian lihaskandaali: pilaantunutta tai salmonellalla höystettyä lihaa on myyty ulkomaille vuosia. Sen jälkeen on vatvottu sitä, onko pilaantunutta lihaa tullut Suomeen vai ei ja kuinka paljon ja missä brasilialaista lihaa on mahdettu käyttää.

Nämä skandaalit ovat tietysti ikäviä monesta syystä. Mutta niiden hyvä puoli on se, että nostaa keskusteluun raaka-aineiden alkuperää.

Asuin vuonna 2011 Sveitsissä. Siellä nuhjuisemmassakin kebab-paikassa oli seinällä lappu, jossa kerrottiin lihan alkuperämaa. Vähän paremmissa ravintoloissa asiaan kuului, että ruokalistalla selvitettiin monien muidenkin tuotteiden alkuperää, toisinaan tuottajiin asti. Jogurttipurkissa voitiin kerrottiin, mistä ovat peräisin maito, luumut ja sokeri.

Alkuperämerkintöjen esiintuominen on yleistynyt Suomessakin. Esimerkiksi S-ryhmä ilmoitti vuonna 2012 ryhtyvänsä merkitsemään Rainbow-tuotteisiin vähintään pääraaka-aineen alkuperämaan. Myös eduskunnassa aiheesta on puhuttu vuosia sitten.

Mutta silti alkuperätiedot ovat edelleen yllättävän harvinaista. Pakollista alkuperän kertominen on vain joidenkin tuotteiden kohdalla.

Ymmärrän, että jos ravintola tai lihatuotevalmistaja käyttää brasilialaista tai thaimaalaista broileria, ei alkuperämaata tee mieli esitellä. Mutta nyt kannattaisi tuoda esiin, jos raaka-aineet ovat ovat lähempää kuin toiselta mantereelta.

 

Eikä kyse tietysti ole vain siitä, että raaka-aineen taustalla voi olla huijausta ja alkuperä pitäisi siksi kertoa. Raaka-aineiden alkuperien esiintuominen on osa vastuullista toimintaa.

Ostetaanko sieltä, mistä halvimmalla saadaan, piittaamatta eettisistä ja ekologisista vaikutuksista, vai painavatko valinnoissa muutkin tekijät?

 

Äskettäin avannut ravintola EGG kertoo mieluusti raaka-aineiden taustoista. Kananmunat tulevat Vaahteramäen tilalta, ja myös monet muut tuotteet ovat kotimaisia. Minulla oli ilo päästä maistamaan vegaanista annosta jo ennen ravintolan virallista aukeamista.

 


Kakkatofua, muoviriisiä ja ripaus oopiumia: ruokahuijauksille on vaarallisia muotoja

10. maaliskuun 2017 Eettisyys 0

Ruokaan öljyä katuviemäristä, tofun makua vessanpöntön vedestä, muovia riisiin ja huumaavia aineita ravintolaruokaan. Kiinalaiset elintarvikehuijaukset ovat hurjaa luettavaa. Ne eivät vain vie kuluttajien rahoja, vaan voivat myös aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja.

Kiinan ehkä kuuluisimmassa vaarallisessa ruokahuijauksessa maitoon lisättiin melamiinia. Melamiini on kemiallinen yhdiste, jonka avulla voi näennäisesti nostaa ruoan proteiinimäärää. Se kuitenkin voi aiheuttaa virtsakiviä ja virtsarakon syöpää, ja tämän vuoksi monet melamiinimaitoa juoneet vauvat kuolivat.

Lisäksi Kiinassa on otettu katuviemäreistä öljyä, joka on käsitelty ”ruokaöljyksi”. Kiinalaiset tuntevat tämän öljyn nimellä digouyou. Öljy sisältää myrkyllisiä yhdisteitä ja voi aiheuttaa vatsa- ja peräsuolisyöpää.

Perinteisen, pahanhajuisen tofuruaan, choudoufun, valmistukseen joku keksi nopean ja halvemman keinon. Halvassa valmistuksessa tofu fermentoidaan käytännössä ulostevedessä. Joskus marinointivettä on terästetty myrkyllisillä lisäaineilla.

Kiinan KFC:n osasta kanatuotteista on löydetty Sudan I -väriainetta, joka on myös vaarallinen, vahva myrkky.

Näistä edellämainituista tapauksista kirjoitti Yida Cai Kehittyvä elintarvike -lehdessä.

Äskettäin 35 catering-yritystä jäi kiinni oopiumin lisäämisestä ruokiin. Konstit on siis todella monet, kun asiakkaat halutaan koukuttaa oman firman palveluihin.

Nigeriaan yritettiin tuoda kiinalainen riisilasti, josta osa olikin muovia. Viini ei ollutkaan viiniä.

Kaiken tämän jälkeen ei ihme, että kiinalaiset eivät itsekään luota oman maansa ruokaan ja ruokateollisuuteen. En kyllä luota minäkään.

Miten suuri osa tapauksista jää pimentoon? Kuinka paljon tapahtuu vähäisempiä ruokahuijauksia, jotka ehkä havaitaan, mutta joissa ei ole isojen kohujen aineksia?

Jos Intiassa selvitetään, että pakatuista elintarvikkeista 20 prosentin taustalla jonkinlaista huijausta tai vähintään merkittävällä tavalla vääriä pakkausmerkintöjä, mikä luku on jossain toisessa maassa?

Ruokahuijauksilla on myös valitettavan pitkä ja likainen historia, ja tietysti ruokahuijauksia tapahtuu paljon kaikkialla, myös länsimaissa.

Halpaa oliiviöljy myydään kalliimpana, hevosta nautana, perushunajaa kaupataan arvostettuna manukahunajana tai lammas ei ole lammastaOreganon joukkoon nakataan oliivinlehtiä tai albaanialaisia tomaatteja myydään sisialaisina.  Myös esimerkiksi kalojen väärentäminen on tavallista: ravintola saattaa myydää halpaa kalaa jonakin toisena, arvostettuna lajina, tai kalatuote voi sisältää uhanalaista haita.

Monet tapaukset eivät yleensä tuota suoraa terveydellistä riskiä useimmille kuluttajille, . Mutta tietysti nämä kaikki ovat huijauksia, joiden olemassaolo on hyvä tiedostaa.

Joku tekee bisnestä sillä, että myy jotain muuta kuin lupaa.

Suomessa ruokahuijauksia, ainakaan mitään vakavampaa, nousee esiin harvoin. Meillä on myös toimivaa valvontaa: esimerkiksi huonolaatuiset appelsiinit jäivät Tullin haaviin tammikuussa.

Yksi hyvä syy lähiruoan suosimiseen onkin tietysti se, että ruoan taustat on helpompi selvittää.

Kiinalaisen valkosipulin kasvatusolosuhteista tai viljelmillä työskennelleiden ihmisten kohtelusta minun on käytännössä mahdotonta saada täyttä selkoa. Kotimaisen tuotteen kohdalla tieto on saatavilla paljon helpommin.

Minä olen erittäin etuoikeutettu, sillä minulla on mahdollisuus valita ruokani. Tätä mahdollisuutta ei ole suurella osalla maailman ihmisistä.

 

Minulla on suuri etuoikeus asua korkean ruokaturvallisuuden maassa, jossa esimerkiksi huonot appelsiinit voivat jäädä Tullin haaviin.

Lähde tekstin alussa mainittuihin kiinalaisiin ruokahuijauksiin:
Yida Cai. 2016. Kiinassa elintarvikkeiden turvallisuusongelmiin on alettu puuttua. Kehittyvä elintarvike 5/2016, 41.
Yida Cai on kotoisin Kiinasta ja on ollut Suomessa vuodesta 2013. Hän suorittaa maisteriopintojaan elintarviketieteissä Helsingin yliopistossa.

Lisätietoja esim. EU-komission ruokahuijauksia ja -väärennöksiä käsittelevästä kuukausikirjeestä.


Ruokamysteereistä sanottua: Tolkun ääntä kriittiselle kuluttajalle

05. maaliskuun 2017 Kirja 0

Kun kirjan saatiin julki, niin tietysti jännitimme, millaista palautetta siitä mahtaa tulla. On ollut tosi kivaa saada lukea esimerkiksi Twitteristä kehuja kirjallemme, kiitos niistä!

Samoin on ollut hienoa havaita positiivisia kommentteja myös mediassa. Tässä poimintoja:

Hämeen Sanomat 22.2. (Kiitos kuvasta Hanna Mattilalle!)

 

Puutarha & Kauppa.

 

 

 

 

 

Voi Hyvin -lehden pääkirjoitus 2/2017. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi vielä pari Twitter-kommenttia:

@Ruokamysteerit @helmet Kirja on luettu.Mahtava kirja.Iso kiitos tekijöille! Menee kotona samaan hyllyyn mm. Syötäväksi kasvatettujen kanssa.”
Jupe 9.2., @AnttinJP

”Etukäteen mietitytti -kirjan suhtautuminen ’un. Nyt todettava; kritiikki rakentavaa, hyvät puolet tuotu myös esille!”
– Luomun parissa työskentelevä Aura Lamminparras, @AuraLamm

 
Otamme tietysti erittäin mielellämme palautetta vastaan kaikilta lukijoilta! Twitterissä meidät tavoittaa varmimmin laittamalla viestiin joko @ruokamysteerit tai #ruokamysteerit. Jos innostut peräti blogaamaan kirjasta, niin pistä linkki tiedoksi Ruokamysteereiden Facebook-sivulle tai lähetä sähköposti ruokamysteerit(at)gmail.com.  Iso kiitos!