Kun lapsi nirsoilee, Tatu ja Patu voivat auttaa (ainakin hetkeksi)

01. joulukuun 2017 Kirja, Lapset, Vinkit 0

Muistelen lämmöllä aikaa, kun pienokaiseni oli parivuotias ja söi lähes kaikkea, minkä hänen eteensä laitoin. Ah, mitä tyytyväisyyttä tunsinkaan: lapseni on niin hyvä syömään eikä nirsoile. Taputtelin itseäni olalle siitä, kuinka olen vanhempana onnistunut ruokakasvatuksessa.

Toisin on nyt. Viisivuotias lapsi on kehittynyt taidokkaaksi nirsoilijaksi.

“En tykkää.”
“En syö.”
“En halua.”
“Ei ole nälkä.”
“Haluan muuta.”

Turhauttavaa ja rasittavaa. Vaikka kuinka tietäisi, että tämä on nyt vain vaihe ja lapsi kasvaa saamallaan ruoalla ja on energinen.

Kyllä hän sentään syö: aamupuuroa, kotitekoisia smoothieita, hapankorppua, falafeleja, tiettyjä hedelmiä ja kasviksia, perunaa, savutofua (mutta vain uunipaahdettuna), kikherneitä, pastaa (vinkkinä: kannattaa kokeilla myös tämäntyyppisiä papupastoja), raejuustoa, avokadoa, suklaata, karkkia, marjoja, karjalanpiirakoita.

Mutta moni ruoka on epäilyttävää, maistuu väärältä ja minimaalisen maistelun jälkeen sitä ei haluta lisää.

Usein kuulee väitettävän, että lasten pitää maistaa jotain uutta esimerkiksi seitsemän kertaa, kunnes se alkaa upota. Ihmettelen, miten lapsen saa maistamaan seitsemän kertaa edes suhteellisen hyvällä mielellä. Vaikka saisikin, niin ei se kyllä näytä mitään takaavan.

Tai entä kun se raaka-aine, joka jossain vaiheessa upposi hyvin, muuttuukin ruoaksi, josta ei tykätä? Sanoinko jo, että se on ärsyttävää?

Päiväkodissa lapsi saa myös lihaa: ei pidä nakeista, mutta tykkää päiväkodin lihapullista. Eräässä kahvilassa lapsi haluaa aina lämmitetyn kinkku-juustopatongin.

Parasta on silti pizza Margharita.

Myönnän rikkovani lukuisia lasten ruokailuun liittyviä suosituksia. Usein lapseni syö eri ruokaa kuin minä, koska en jaksa edes yrittää tuputtaa omaa ruokaani. Saatamme syödä niin, että samaan aikaan esimerkiksi luemme jotain. Iltapalan lapsi usein nauttii jotain piirrettyä katsellen. Houkuttelen syömään lupauksella jälkiruokakeksistä tai mehujäätelöstä.

Ehkä tuosta tyypistä silti kasvaa ruoasta järkevästi nauttiva hahmo.

On kuitenkin yksi ruoka, jota olemme viime aikoina tehneet myös yhdessä ja jota lapsi suostuu syömään: pinaattiletut.

Tämä johtuu Tatu ja Patu, syömään! -kirjasta. Teos on mitä mainioin kepeä tietopaketti ruoasta, syömisestä, ruoansulatuksesta ja ruokakulttuurista. Se on höystetty oivallisella huumorilla ja tietysti hienolla kuvituksella.

Tatun ja Patun esimerkki on innostanut lastani pinaattilettujen tekoon. Kaupassa hän on myös kysynyt, että ostetaanko pinaattia ja tehdäänkö lettuja.

Pinaattilettujen ohje on yksinkertainen ja toki muunneltavissa. Itse lisään taikinaan myös hernejauhoja, teen letut ilman kananmunaa ja Tatun ja Patun opastuksen mukaisesti kasvijuomaan. Eli siis vegaaniset letut, joihin voi katsastaa ohjeen Chocochilistä.

Kirjasta on ollut hyötyä myös muulloin kuin ruoka-aiheissa. Soluista kertovaa tietoa olen hyödyntänyt silloin, kun lapsi kysyi, missä hän oli, kun hän ei vielä ollut vatsassani.

Ostin kirjan kesän alennusmyynneistä alle kympillä. Kirjastosta voi tietysti myös lainata, jos haluaa vilkaista, uppoaako kirja oman jälkekäisen mielenmaisemaan. Varsinainen iltasatukirja tämä ei ole: asiaa on sen verran reilusti, ja annostelu iltasatuna haastavampaa.

Oma lapseni on siis viisivuotias, mutta luulisin, että kirja sopii hyvin alle kymmenvuotiaille.

Sotkua syntyy, kun viisivuotias laittaa lettutaikinaa pannulle. Mutta yhteinen kokkailu on tietysti sen arvoista. Ja kyllä, keittiössämme on peili.

 

Kirjan ohjeessa letut tehdään kauramaitoon, koska tavallisesta maidosta menee toisella kokkaajalla vatsa sekaisin.

 

Pitääkö syödä siksi, että äiti käskee? Onko hyväksyttävä syy olla tulematta ruokapöytään se, että universumin iskujoukot ovat tukkineet tien? Näitäkin aiheita käsitellään käsikirjassa.


Syömisen seurantaa laiskoille

En ole oikein päässyt sisälle kännykkäsovellusten maailmaan, vaikka olen lähemmäs kymmentä kokeillut aina päivän tai pari.  Sitten on innostus uuvahtanut. En ole sovelluksia vastaan mitenkään, mutta koen ne itselläni enemmän kuormittavana kuin auttavana. Asiakastyötä varten toki tunnen joitain ja osaan niistä kertoa, jos asiakas niitä haluaa käyttää.

Siksi suhtauduin skeptisesti Dr Greger’s Daily Dozen – sovellukseen, johon törmäsin seikkaillessani Nutritionfacts.org – sivustolla. Katselen sieltä mielelläni humoristisia videoita ruoan terveysvaikutuksista. Harvoin jaksan innostua solutason nippelitiedoista, mutta Nutritionfactissa nämä asiat kerrotaan niin innostavasti, että kiinnostus tarttuu. Välillä jutuissa nostetaan ehkä vähän turhan iso haloo yksittäisistä tutkimuksista, mutta ei niin paljon, että se häiritsisi.

Daily Dozen (suom. päivittäinen tusina) pohjaa How not to die – kirjaan, joka on lääkäri Michael Gregerin kirjoittama. Latasin sen juuri Kindlelle, joten en vielä pysty sitä kriittisesti analysoimaan.

Kuva: http://thegreencreator.com/bookreview-how-not-to-die/

Daily Dozen on lapsellisen yksinkertainen ja helppo käyttää. Nopeus on valttia myös. Raksi ruutuun menetelmä ei kauaa vie. Joskus syötän tietoja pitkin päivää, joskus päivän lopuksi. Sovellus on ilmainen ja kielenä on englanti.

Daily Dozenin terveyttä edistävään sarjaan kuuluvat: pavut, marjat, muut hedelmät, kaalikasvit, vihreät salaatit, muut kasvikset, pellavansiemenet, pähkinät, mausteet, täysjyväviljat, juomat ja liikunta.

Orjallisesti en ole annosmääriä noudattanut, vaan käytän sovellusta enemmänkin suurpiirteisesti tarkistuslistana monipuolisuuden varmistajana. Toisaalta monia ruokaryhmiä syön enemmän, vaikkapa kasviksia, hedelmiä ja marjoja tai pähkinöitä.

 

Esimerkki näkymästä. Tässä ei näy kaikki ruokaryhmät.

 

Kiva, että on konkreettiset esimerkit lajeista. Ruoka-aineiden kohdalla on sama juttu. Selvät annokset ja perään pitkä litania vaihtoehtoja.
Ei ammattilainenkaan vielä ole päässyt täydelliseen suoritukseen. 😉

Lisätietoja kaipaavalle löytyy taustatietoja ja perusteluja tutkimusviitteineen siitä, miksi suositus on sellainen kuin on. Nämähän eivät ole minkään virallisen tahon suosituksia, vaan sellaisia, johon Michael Greger on päätynyt lukiessaan ravitsemustietoutta vuosien varrella. Olen hyvin samoilla linjoilla hänen kanssaan. Välillä tosin tuntuu, että hän ei aina muista, että kaikki eivät näin mallikkaasti kasvis- tai vegaaniruokavaliota noudata, jolloin ruokavalio ei suinkaan tuo terveyttä, vaan voi olla haitaksi. Periaate on siltikin hyvä.

Tällaiselle kaloreita kammoavalle ja ruokavalion laatua painottavalle ravitsemusterapeutille Daily Dozen sopii oikein hyvin. Seuranta on niin kevyttä, että se ei pääse ahdistamaan eikä vaivaamaan. Kaikissa paljon seurantaa vaativassa on herkästi liian kontrollin vivahde, jota kammoan. Liika kontrolli kun on usein ongelma, ei ratkaisu oli kyseessä sitten liika tai liian vähäinen syöminen.

Helppo ruokasovellus? Ei voi olla totta!


Bongaa valeuutinen!

11. helmikuun 2017 Vinkit, Yleinen 0

Kansainvälinen kirjastojärjestö (vapaa käännös) The International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) on tehnyt useilla kielillä hienoja infograafeja valeuutisten bongaukseen. Tämä pätee hyvin moneen terveys- ja ravitsemusuutiseen.

Valeuutisten lisäksi nämä varoitusmerkit pätevät valheellisiin uutisiin. Ne taitavat olla valeuutisiakin yleisempiä. Kyseessä ovat uutiset, joissa käytetään taitavasti luonnontieteinä taustana, mutta mekanismit ja teoriat, joskus termitkin, saattavat olla päästä keksittyjä. Usein näkee myös sellaisia uutisia, joissa alustavia tieteellisiä hypoteesejä käsitellään aivan kuin ne olisivat totta. Tämän hetken ehkä kuumin peruna on autoimmuunisairaudet ja (vuoroviikoin) gluteeni ja maito.

Yritetään olla ahdistumatta siitä, että koko ajan pitää tarkistaa uutisia. Viehän se aikaa, mutta väitän, että se myös kehittää omaa ajattelua koko ajan.

Ravitsemustieteen opinnot olivat melko suoraviivaiset (tässä tieto, ota ja omaksu), enkä muutenkaan ollut kauhean tyytyväinen kriittisen ajattelun opetukseen yliopistossa – sitä ei oikeastaan ollut kuin muutamilla hyvillä etiikkaa sivuavilla kursseilla. Pohdimmekin joskus opiskelijakaverini kanssa, että miten meistä loppujen lopuksi tuli kuitenkin aika kriittisiä ja kyseenalaistavia ammattilaisia. Totesimme, että se johtui juuri siitä, että se, mitä sanottiin, piti varmistaa jostain muualta, koska ihan ei voinut olla varma, että oliko asia varmasti yleinen konsensus vai vain luennoitsijan painottama seikka.

Tulen hyödyntämään tätä kaaviota jatkossa muistilistana, että ei herpaannut kriittinen katse ja pohdiskeleva asenne!

 

 


Lihattomasta lokakuusta Maidottomaan marraskuuhun?

31. lokakuun 2016 Vinkit 3

Project Mama -blogin Katja kirjoitti taannoin, että Lihaton lokakuu on hänelle liian helppo haaste, koska hän ei juurikaan lihaa käytä. Sen sijaan maitotuotteista luopuminen olisi paljon vaikeampaa, kun maailmassa on ihania juustoja ja tuttu kahvimaitokin tulee lehmästä. Katja kyseli ja myös sai blogissaan runsaasti vinkkejä maitotuotteiden karsimiseen.

Tämä ajatus alkoi heti rimmata päässäni Maidottomana marraskuuna. Itse olen treenannut maitotuotteiden vähentämistä jo pidempää, joten maitotuotteiden välttely kokonaan kuukauden ajan, ainakaan kotona, ei tunnu vaikealta. Kahviloissa ja ravintoloissa maidottomuus on vielä vähän hankalaa.

Nykyisin maitotuotteita korvaavia, erilaisia kasvipohjaisia valmisteita on myynnissä hyvä valikoima tavallisessa ruokakaupassa, mutta tietysti pitää etsiä omat suosikit. Jos ensimmäinen kasvipohjainen jogurtinkorvike ei maistu, kannattaa testata toista.

Tässä minun vinkkejäni:

Jogurtit, maidot, rahkat, kermat, jäätelöt ym.

Vegaaniset omenamuffinit voi höystää kaurapohjaisella vaniljakastikkeella. Nam, ite tein!
Vegaaniset omenamuffinit voi höystää kaurapohjaisella vaniljakastikkeella. Nam, ite tein!

Suosikkejani ovat tällä hetkellä Plantin jogurtit ja Yosalta erityisesti kookos-lime sekä Greek Style (Yosa on suomalainen yritys ja myös Plantin tuotteet valmistetaan Suomessa). Maustamatonta soijajogurttia käytän myös leivonnassa ja ruoanlaitossa.
Myös Plantin soijajuoma on sekä lapseni ruokajuoma että puuron ainesosa, toisinaan ostan kauramaitoa leivontaa varten. Plantin juomia saa 0,75 litran pakkauksessa, joka on käyttööni sopiva. Jos juon kahvia kotona (tätä tapahtuu nykyisin harvoin), yleensä lämmitän kahvisoijajuoman mikrossa.
Ruoanlaittoon on tarjolla erilaisia maustamattomia ja maustettuja kaura- ja soijapohjaisia valmisteita kermaa korvaamaan. Myös maidottomat vaniljakastikkeet ja vastaavat ovat oikein kelpo tuotteita.
Yosan Kaurafraiche (myös Oatlylla on vastaava) on hieno tuote kokkailuun: tein esimerkiksi hapankaalipiirakkaa, jossa käytin kaurafraichea smetanan tilalla, ja tuli hyvää.
Jäätelöaltaasta löytyy monia vegaanisia vaihtoehtoja. Pidän myös maidottomista sorbeteista.

Leivänpäällysteet: rasva ja juusto

Margariinihyllyllä on tarjolla vaihtoehtoja, joissa ei ole eläinperäisiä tuotteita (ainakin Sininen Keiju ja Flora Laktoositon ).
Vegaanijuustot eivät itselleni oikein maistu, eivätkä ne ole kovin terveellisiäkään. Leivälle otan mieluummin päällysteeksi erilaisia tahnoja, kuten hummusta. Monen mielestä Lidlin hummus on hyvä hinta-laatu -suhteeltaan.Yksi kokkauselämäni kehityskohde onkin se, että saisin omiin rutiineihini erilaisten leivänpäällysmössöjen tekemisen. Viikonloppuna tein punajuuritahnaa.
Kaupan vegehyllyissä on myös muita leivänpäällyksiksi sopivia levitteitä, vähän niin kuin tuorejuustoja, ja tietysti voi vilkaista myös pestojen tyyppisiä valmistahnoja, joissa ei ole juustoja tai muita eläinperäisiä tuotteita.

Eli siis leivänpäällysjuustoa ei välttämättä mielestäni kannata korvata juustonkorvikkeella, vaan kehitellä leivän päälle jotain aivan muuta. Jalotofun kylmäsavutofu maistuu sekä minulle että lapselle, ja se toimii leivänkin päällä sellaisenaan. Välillä avaan esimerkiksi Järkisärki-purkin nimenomaan leivänpäällyskäyttöön. Kalaa siis syön, mutta valikoiden sellaiset, jotka koen ekologisiksi.

Ruoanvalmistusjuusto ja voi

Kirjoittajatoverini Putkonen vinkkasi minulle oluthiivahiutaleiden käytön juuston korvikkeena. Oluthiivahiutaleita saa esimerkiksi ekokaupoista, ja ne ovat yllättävän hyviä ruoanlaitossa. Lisäilen hiutaleita esimerkiksi pastaruokiin ja piirakoihin juustoraasteen tilalla, ja ne toimivat siis vaikkapa makaronilaatikossa. Toisinaan ripottelen niitä myös leivän päälle. Oluthiivahiutaleet ovat myös ravitsemuksellisesti hyvä tuote. Googlaamalla löytää lisätietoja ja käyttövinkkejä

Voin korvaaminen tietyissä ruoanlaittojutuissa on mielestäni aika hankalaa. Niinpä ne ruoat, joissa mielestäni pitäisi käyttää voita, ovat jääneet harvoihin hetkiin. Margariini tai öljy ei aina riitä voin korvaajaksi.

Miksi maitotuotteita pitäisi sitten vähentää? Putkonen kirjoitti äskettäin aihetta sivuten ja totesi, että erityisesti eettisistä ja ekologista syistä. Aiheeseen sukelletaan tietysti syvemmin kirjamme sivuilla ja varmasti myös täällä blogissa.