Joko lopultakin raaka-aineiden alkuperät saataisiin ravintoloihin ja tuoteselosteisiin?

22. maaliskuun 2017 Alkuperä, Eettisyys, Liha 0

Viikonloppuna repesi esiin Brasilian lihaskandaali: pilaantunutta tai salmonellalla höystettyä lihaa on myyty ulkomaille vuosia. Sen jälkeen on vatvottu sitä, onko pilaantunutta lihaa tullut Suomeen vai ei ja kuinka paljon ja missä brasilialaista lihaa on mahdettu käyttää.

Nämä skandaalit ovat tietysti ikäviä monesta syystä. Mutta niiden hyvä puoli on se, että nostaa keskusteluun raaka-aineiden alkuperää.

Asuin vuonna 2011 Sveitsissä. Siellä nuhjuisemmassakin kebab-paikassa oli seinällä lappu, jossa kerrottiin lihan alkuperämaa. Vähän paremmissa ravintoloissa asiaan kuului, että ruokalistalla selvitettiin monien muidenkin tuotteiden alkuperää, toisinaan tuottajiin asti. Jogurttipurkissa voitiin kerrottiin, mistä ovat peräisin maito, luumut ja sokeri.

Alkuperämerkintöjen esiintuominen on yleistynyt Suomessakin. Esimerkiksi S-ryhmä ilmoitti vuonna 2012 ryhtyvänsä merkitsemään Rainbow-tuotteisiin vähintään pääraaka-aineen alkuperämaan. Myös eduskunnassa aiheesta on puhuttu vuosia sitten.

Mutta silti alkuperätiedot ovat edelleen yllättävän harvinaista. Pakollista alkuperän kertominen on vain joidenkin tuotteiden kohdalla.

Ymmärrän, että jos ravintola tai lihatuotevalmistaja käyttää brasilialaista tai thaimaalaista broileria, ei alkuperämaata tee mieli esitellä. Mutta nyt kannattaisi tuoda esiin, jos raaka-aineet ovat ovat lähempää kuin toiselta mantereelta.

 

Eikä kyse tietysti ole vain siitä, että raaka-aineen taustalla voi olla huijausta ja alkuperä pitäisi siksi kertoa. Raaka-aineiden alkuperien esiintuominen on osa vastuullista toimintaa.

Ostetaanko sieltä, mistä halvimmalla saadaan, piittaamatta eettisistä ja ekologisista vaikutuksista, vai painavatko valinnoissa muutkin tekijät?

 

Äskettäin avannut ravintola EGG kertoo mieluusti raaka-aineiden taustoista. Kananmunat tulevat Vaahteramäen tilalta, ja myös monet muut tuotteet ovat kotimaisia. Minulla oli ilo päästä maistamaan vegaanista annosta jo ennen ravintolan virallista aukeamista.

 

Ympäristödialogeja-keskustelussa pohdittiin, voiko lihaa syödä eettisesti ja ekologisesti?

21. lokakuun 2016 Liha 7

Keskiviikkona olin vetämässä Ympäristötiedon fooruminen lihakeskustelun, jossa olivat mukana  SOK:n lihasta vastaava valikoimapäällikö Sari Miettunen, WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa ja tutkijatohtori Tampereen yliopistosta Markus Vinnari. Etukäteen tietysti vähän jännitin, miten hyvin keskustelu sujuu ja mihin kaikkialle aihe rönsyilee, mutta hyvinhän se sujui. Iso kiitos siitä kuuluu tietysti fiksuille keskustelijoille ja aktiiviselle yleisölle.

Nesslingin säätiön sivuilta voi lukea blogitekstin illasta, ja Twitteristä löytyy keskustelua tunnisteella #ydialogeja.

Keskustelun yksi taustatekijä oli WWF:n lihaopas, jonka Suomi-versio julkaistaan ensi vuoden alussa. Ruotsissa lihaopas on jo tehty, ja siinä kehotetaan kohtuullisiin lihavalintoihin, jos lihaa ylipäätään syö. Kuten kuvasta näkyy, myös kasviproteiinit mainitaan.

16-2475-kottguiden-mini_160705_1200px

 

Lihan kohdalla nykyisin toistetaan usein “Vähemmän mutta parempaa” -kehotusta. Varsinaisen keskustelun jälkeen pohdimme, ymmärtävätkö kaikki kuluttajat tämän viestin oikein. Sen nimittäin voi käsittää myös niin, että jos jättää lihapulla-annoksen arkipäivänä pois, voi viikonloppuna vetäistä kunnon naudanpihvin. Tämä ei tietenkään ole se ekologisin teko. Lihan kohdallahan kannattaisi suosia niitä ruhonosia tai elimiä, jotta mielletään huonommiksi ja joiden kulutus ihmisravinnoksi on vähäistä, kuten kieltä, maksaa ja sydäntä.

Keskustelussa todettiin, että lihan korvaaminen juustolla ei ole ratkaisu eläintuotannon eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Siksi on hienoa, että nyt on tarjolla yhä enemmän helposti kokattavia kasviproteiinivalmisteita.

Keskustelussa puhuttiin paljon eettisyydestä, ja keskustelijoiden näkemykset siitä, mikä on eettistä lihaa, olivat vaihtelevia. Itse kerroin, että viimeisimmät lihaostokseni (jotka ovat olleet todella harvinaisia) ovat olleet suomalaista hevosta. Se on siis lihaa, jonka koen edes jollain tavalla eettiseksi valinnaksi (mitenkään välttämätöntä hevosenlihankaan osto ei tietysti ole). Tämän lisäksi syönyt joskus muutakin lihaa, esimerkiksi tilanteissa, joissa lihaviipale olisi muuten päätynyt biojätteeksi.

Muutama henkilö kysyi, milloin Ruokamysteerit-kirja ilmestyy. Kerrottakoon siis, että kirja pitäisi olla käsissämme vuodenvaihteen tienoilla. Parhaillaan ahkeroimme kirjan muokkausten parissa.

 

 

Jauhelihan syöminen ei ole ekoteko, vaikka professori niin väittää

25. huhtikuun 2016 Liha 0

“Professori: Kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko”.

Näin julistaa siis Ylen otsikko (24.4.2016), ja professori perustelee väitteensä seuraavasti:

“Professori Perttu Virkajärvi puhuu kuitenkin nurmipeitteisten laitumien puolesta, sillä ympärivuotinen kasvipeite hidastaa valumia.

– Lehmä märehtijänä on siitä erinomainen eläin, että se pystyy muuttamaan muille kelpaamattoman nurmirehun arvokkaiksi eläintuotteiksi. Halvin hinta siitä on lehmien pötsin tuottama metaani, selventää professori.

Kotimaisen jauhelihan syönti on professorin mukaan ekoteko. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa voisi lisätä tehokasta karjankasvatusta, sillä ympäristö kestää sen paremmin kuin muualla. Tällä hetkellä eläintiheys Suomen karjatiloilla jää yleensä 0,6 hehtaarilla. Perttu Virkajärven mukaan muualla Euroopassa tiheydet ovat huimasti isommat.”

Siis suomalaisen lihan syöminen muuttuu ekoteoksi, koska Suomessa ympäristö kestää lihantuotannon paremmin? Väite on outo.

Naudanlihan tuotanto, myös Suomessa, on ympäristölle iso rasite verrattuna vaikkapa kasviproteiinien (pavut, herneet jne.) tuotantoon. On lähes vastuutonta väittää naudanlihan syömistä ekoteoksi, kun se ei sitä todellakaan ole. Lehmän tuottama metaani ei ole ympäristölle mikään halpa hinta, ja kun siihen lisätään muut lihantuotannon ympäristövaikutukset, on kyseessä jotain aivan muuta kuin ekoteko.

Toki jos on valittava brasilialainen tai suomalainen pihvi, kannattaa ottaa suomalainen, mutta suurena ekotekona tätä valintaa ei mielestäni voi pitää.  Ekoteko olisi jättää pihvi pois ja syödä kasviproteiinia.

Istuin itsekin viime viikolla kuuntelemassa tutkimustuloksia naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksista (Luken FootprintBeef-hanke).

naudanlihatuotannonympvaikutus
FootprintBeef-hankkeessa on arvioitu naudanlihatuotannon ympäristöhaittoja. Tehokas keino vähentää lihantuotannon ongelmia sekä Suomessa että koko pallolla on kuitenkin vähentää lihan syömistä.

 

Minua hämmästyttää, miten naudanlihan tuotannosta kaivellaan ne kaikki mahdolliset positiiviset vaikutukset esiin, vaikka tiedetään, miten ongelmallisia tuotteita maito ja liha ovat ilmaston kannalta. FootprintBeef-hankkeessa ei tietenkään ole tavoitteena nautakarjan vähentäminen, joten siksi siitä ei edes puhuta, vaikka se olisi tehokas keino pienentää ympäristöhaittoja. Onhan myös maatalouspoliittisesti tärkeämpää luoda kuvaa, miten hieno asia jättinavetat Suomessa ovat ja kuinka erinomaista nautakarjan kasvatus juuri meillä onkaan.

Yleisin argumentti suomalaisen nautakarjan puolesta on nimenomaan nurmi. Keskustelun perusteella näyttää siltä, että laajamittainen nurmen hyödyntäminen on joku mystinen välttämättömyys. Ei ilmeisesti voida ajatella, että osa nurmesta voitaisiin jättää vaikka luontaiseen tilaan, jos nautakarjan määrää tiputettaisiin esimerkiksi puoleen. Onko meidän pakko maksimaalisesti valjastaa  kaikki mahdollinen maapinta-ala, jos lautastemme proteiinit voitaisiin tuottaa kestävämmällä tavalla muutoin kuin lihalla?

Tätä eivät kuluttaja-aivoni oikein ymmärrä, mutta uskon, että joku fiksu vielä vääntää asian minulle rautalangasta tai jauhelihapaketista.

Eikä näissä naudanlihan ympäristövaikutusten pohdinnoissa paljon puhuta nautojen elämän eettisyydestä. Sen sijaan puhutaan siitä, miten tärkeää on laadukas eläinaines ja se, miten eläimet saadaan tuottamaan mahdollisimman paljon.

Sitä paitsi terveyden kannalta suomalaiset syövät jo nyt lihaa enemmän kuin olisi tarpeen. Myös siksi olisi hyvä korvata osa jauhelihasta jollakin muulla.

 

Ruokamysteereiden tuomio: Hohhoijaa, älkää nyt viitsikö väittää jauhelihan syömistä ekoteoksi.
Ruokamysteereiden tuomio: Hohhoijaa, älkää nyt viitsikö väittää jauhelihan syömistä ekoteoksi.

 

Kun naapurimaassa lisätään kasviksia makkaraan, lanseerataan Suomessa Isoa Lerssiä

20. huhtikuun 2016 Liha 0

Toistaiseksi Suomen tämän kesän kohutuin grillimakkarauutuus on Iso Lerssi. Tuotteen innovaatio oli koko eli se on tavallista makkaraa isompi.

Huoh. Toisissa maissa makkarabisnestä viedään onneksi toiseen suuntaan.

Ruotsissa huoltoasemaketju Preem on lähtenyt mukaan pelastamaan maailmaa ilmastoystävällisemmällä makkaralla. Perusmakkaraan verrattuna tuotteessa on puolet vähemmän lihaa ja tilalle on laitettu mm. porkkanaa ja chia-siemeniä.

Lue lisää ➞