Nauti nyt nokkosia ja popsi ketunleipiä
Villiyrtit ja luonnon tarjoamat muut tuotteet, kuten sienet ja marjat, ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet paljon lisää suosiota ja arvostusta. Huippuravintolatkin tarjoavat nyt tuotteita, jotka moni mielsi aiemmin lähinnä rikkaruohoiksi.
Maailman ruokaongelmia ei toki ratkaista luonnonantimilla. Parasta villiyrittihehkutuksessa taitaa olla herääminen siihen, ettei ihan kaikkea aina tarvitse ostaa kaupasta (tai edes kasvattaa itse). Asenne ruokaan on erilainen, kun sen käy keräämässä lähiluonnosta.
Lapseni on pian nelivuotias, ja jos lautasella on vihreää salaattia tai yrttejä, hän sörkkii ne sivuun. Mutta kun lapsi on saanut noukkia ketunleipiä (tunnetaan myös nimellä käenkaali) suoraan maasta, ovat kyseiset kasvit solahtaneet sormien kautta suuhen rivakasti. Viikonloppuna maistettiin myös voikukan lehtiä.
Minulle tärkeintä juuri nyt ovat nokkoset. Olen niitä tottunut keräämään jo lapsuudessani, ja mielelläni käytän nokkosia erilaisiin ruokiin. Nokkonen on kaikkien tuntema ja melkein kaikkialla kasvava, joten pienten nokkosten versojen löytäminen ei tuota ongelmia.
Nokkosten ja vastaavien villiyrttien keräily omalta lähialueelta on tietysti myös hyvin ekologista, koska kasvien vuoksi ei ole tarvinnut käyttää energiaa, lannoitteita, torjunta-aineita, maanmuokkausta tai kuljetuksia. Rahaa ei tarvitse lainkaan, ja litra tai pari nokkosia kertyy koppaan nopeasti.
Viime viikolla minua lahjottiin Satokausikalenterin Sesonkireseptit-kirjalla (kiitos vaan Samulille!). Sieltä silmiini sattui nokkospeston ohje ja muistin, että sehän on hyvää. Jätin ohjeen juuston pois, heitin tilalle hieman oluthiivahiutaleita ja nautin pestoa leivän päällä. Maistui mainiolta!
