Jauhelihan syöminen ei ole ekoteko, vaikka professori niin väittää
“Professori: Kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko”.
Näin julistaa siis Ylen otsikko (24.4.2016), ja professori perustelee väitteensä seuraavasti:
“Professori Perttu Virkajärvi puhuu kuitenkin nurmipeitteisten laitumien puolesta, sillä ympärivuotinen kasvipeite hidastaa valumia.
– Lehmä märehtijänä on siitä erinomainen eläin, että se pystyy muuttamaan muille kelpaamattoman nurmirehun arvokkaiksi eläintuotteiksi. Halvin hinta siitä on lehmien pötsin tuottama metaani, selventää professori.
Kotimaisen jauhelihan syönti on professorin mukaan ekoteko. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa voisi lisätä tehokasta karjankasvatusta, sillä ympäristö kestää sen paremmin kuin muualla. Tällä hetkellä eläintiheys Suomen karjatiloilla jää yleensä 0,6 hehtaarilla. Perttu Virkajärven mukaan muualla Euroopassa tiheydet ovat huimasti isommat.”
Siis suomalaisen lihan syöminen muuttuu ekoteoksi, koska Suomessa ympäristö kestää lihantuotannon paremmin? Väite on outo.
Naudanlihan tuotanto, myös Suomessa, on ympäristölle iso rasite verrattuna vaikkapa kasviproteiinien (pavut, herneet jne.) tuotantoon. On lähes vastuutonta väittää naudanlihan syömistä ekoteoksi, kun se ei sitä todellakaan ole. Lehmän tuottama metaani ei ole ympäristölle mikään halpa hinta, ja kun siihen lisätään muut lihantuotannon ympäristövaikutukset, on kyseessä jotain aivan muuta kuin ekoteko.
Toki jos on valittava brasilialainen tai suomalainen pihvi, kannattaa ottaa suomalainen, mutta suurena ekotekona tätä valintaa ei mielestäni voi pitää. Ekoteko olisi jättää pihvi pois ja syödä kasviproteiinia.
Istuin itsekin viime viikolla kuuntelemassa tutkimustuloksia naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksista (Luken FootprintBeef-hanke).
Minua hämmästyttää, miten naudanlihan tuotannosta kaivellaan ne kaikki mahdolliset positiiviset vaikutukset esiin, vaikka tiedetään, miten ongelmallisia tuotteita maito ja liha ovat ilmaston kannalta. FootprintBeef-hankkeessa ei tietenkään ole tavoitteena nautakarjan vähentäminen, joten siksi siitä ei edes puhuta, vaikka se olisi tehokas keino pienentää ympäristöhaittoja. Onhan myös maatalouspoliittisesti tärkeämpää luoda kuvaa, miten hieno asia jättinavetat Suomessa ovat ja kuinka erinomaista nautakarjan kasvatus juuri meillä onkaan.
Yleisin argumentti suomalaisen nautakarjan puolesta on nimenomaan nurmi. Keskustelun perusteella näyttää siltä, että laajamittainen nurmen hyödyntäminen on joku mystinen välttämättömyys. Ei ilmeisesti voida ajatella, että osa nurmesta voitaisiin jättää vaikka luontaiseen tilaan, jos nautakarjan määrää tiputettaisiin esimerkiksi puoleen. Onko meidän pakko maksimaalisesti valjastaa kaikki mahdollinen maapinta-ala, jos lautastemme proteiinit voitaisiin tuottaa kestävämmällä tavalla muutoin kuin lihalla?
Tätä eivät kuluttaja-aivoni oikein ymmärrä, mutta uskon, että joku fiksu vielä vääntää asian minulle rautalangasta tai jauhelihapaketista.
Eikä näissä naudanlihan ympäristövaikutusten pohdinnoissa paljon puhuta nautojen elämän eettisyydestä. Sen sijaan puhutaan siitä, miten tärkeää on laadukas eläinaines ja se, miten eläimet saadaan tuottamaan mahdollisimman paljon.
Sitä paitsi terveyden kannalta suomalaiset syövät jo nyt lihaa enemmän kuin olisi tarpeen. Myös siksi olisi hyvä korvata osa jauhelihasta jollakin muulla.
