Vegaaniruokavalio ja syömishäiriöt

Vegaaniruokavalio ja syömishäiriöt

Tik, tik, tik… Pomminarka aihe, mutta ajattelin nostaa kissan pöydälle siitäkin huolimatta. (Itsesuojeluvaistoni on olematon.)

Osallistuin parisen viikkoa sitten niin ravitsemusterapeuttien työkokoukseen kuin Syömishäiriöliiton Syömishäiriöpäiville, joka on ammattilaisille tarkoitettu koulutustilaisuus. Molemmissa tilaisuuksissa korostui aikamme trendi: kasvissyönti ja veganismi. Keskustelimme ravitsemusterapeuttien kanssa aiheesta pitkään ja hartaasti. Konsensuksemme oli, että syömishäiriöitä sairastavat ja kasvissyönti tai veganismi ei ravitsemuksellisesti ole ongelma. Pulma ei olekaan ruokavalion ravitsevuus, vaan syyt, joiden takia se halutaan valita.

Jotta asia avautuisi paremmin, puran hieman syömishäiriöiden taustoja. Tässä jutussa keskityn nyt anoreksiaan, ortoreksiaan ja fitness-tyyppiseen syömiseen, joka minusta on häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä.

Mistä syömishäiriöt syntyvät?

Syömishäiriöiden tarkkoja syntymekanismeja ei tunneta kovin hyvin. Perimällä on oma roolinsa ja joskus tietyt kriittiset, usein traumaattiset, elämän tapahtumat saattavat laukaista syömishäiriöoireilun. ”Lievimmillään” liikalaihtuminen ja syömishäiriökäyttäytyminen voi lähteä tavoitteesta laihduttaa vähän, saada lihakset näkyviin tai keventyä, jotta oman lajin treenaaminen tehostuisi. Tämä ei siis ole vähättelyä, vaan kuvaa sitä, että välttämättä mitään traumaa ei tarvita ja silti sairastuu. Syömisen, liikunnan ja kehon yleinen kontrollointi antaa fokuksen mielelle ja elämälle. Hallinnan tunne tuo turvaa, eli syömishäiriökäyttäytyminen palvelee todellista tarvetta.

Syömishäiriö ei ole huomiohakuisuutta, syömishäiriö ei ole mikään itsekuriharjoitus eikä missään määrin itseaiheutettua. Syömishäiriöiden hoito vaatii ymmärrystä, empatiaa ja kärsivällisyyttä sekä moniammatillisuutta. Hoidon laatu ei monien sairastuneiden kertomusten mukaan ole erityisen hyvää ja tietotaito perusterveydenhuollossa ontuu. Asiaa ei auta, jos yhteiskunnallisesti emme tajua, mistä näissä on kyse.

Altistaako veganismi syömishäiriöille?

Veganismi on tällä hetkellä sosiaalisesti hyväksytty tapa kieltäytyä ruoasta. Siksi se ”palvelee syömishäiriötä” niin hyvin. On näennäisesti ok kieltäytytä leivonnaisesta, koska siinä on kananmunaa. On ok kantaa omia, tarkkaan valittuja eväitä, jotta ei vahingossakaan joudu syömään muiden tekemää ruokaa, jonka sisältöä ei voi tietää tarkasti. On ok vedota eläinten hyvinvointiin, vaikka todellisuudessa toiveena on tiukka syömisen rajoittaminen.

Aloitin ravitsemustieteen opinnot vuonna 2003 ja sen aikana olen nähnyt, kuinka syömishäiriöitä sairastavien ”turvaruokalista” on kaventunut melkoisesti. Ensin oli rasvakammo, sitä seurasi karppausaallon aiheuttama hiilihydraattikammo, sitä taas clean eating -trendi, jonka takia prosessoidut ruoat olivat pannassa – ja ovat usein edelleen. Herkut on aina katsottu tarpeettomiksi. Tämän takia vastustan ääripäihin meneviä ruokavaliota. Koska niistä kärsivät pahiten kaikkiesta heikoimmassa asemassa olevat, nuoret ja syömishäiriöitä sairastavat.

Veganismi sellaisenaan ei mielestäni altista syömishäiriöille. Se on sosiallisesti hyväksytty tapa kieltäytyä syömisestä. Tämä ei tarkoita, etteikö syömishäiriötä sairastava voisi olla huolissaan eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta, mutta usein voinnin kohentuessa huomaakin, että perimmäinen syy vältellä eläinperäisiä ruokia ei välttämättä ollutkaan nämä ajatukset, vaan ”lupa” kontrolloida.

Näkemyksiä potilastyöstä

Eläinten hyvinvoinnin lisäksi kannan huolta myös ihmisten hyvinvoinnista. Olen sairaalamaailmassa työskennellessäni nähnyt hyvin monenlaisia vakavia sairauksia. Syömishäiriöt ovat kompleksisuudessaan ikävimpien joukossa. Oma kantani on muuttanut muotoaan jonkin verran vuoden sisällä syömishäiriöitä sairastavia asiakkaita hoitaessani. Ensijaisesti kunnioitan jokaisen ihmisen omaa eettistä päätöstä. On kuitenkin vaikea sanoa, ahdistaako henkilöä syöminen yleensä vai eläinperäisten ruokien syöminen erityisesti. Harvoin sairastunut pystyy tätä itsekään erottelemaan.

Itse suosin ekosyömistä ja toivon, että mahdollisimman moni valitsee pääasiassa kasvikunnan tuotteita. Silti joudun toteamaan, että syömishäiriöt ovat niin hankalia sairauksia, että yhtään kapulaa en paranemisprosessin rattaisiin laittaisi. Esimerkkinä otettakoon kouluruokailu, jossa ateriat ovat muutenkin niin tuhottoman vähäenergisia, että tuskailen asian kanssa joka viikko. Joudun ohjeistamaan muutaman lautasellisen syömistä, koska muuten emme saa energian saantia energiapitoisista välipaloista huolimatta riittävälle tasolle. Tämä taas voi ahdistaa melkoisesti syöjää.

Mielelläni myös keskustelisin, että olisiko mahdollista hetkellisesti joustaa tiukasta ruokavaliosta, mutta että siihen voi palata, kun keho on riittävästi vahvistunut ja mieli tervehtynyt. Tämä ei niinkään ravitsemuksellista syistä, vaan sen takia, että mitä vähemmän ruokasääntöjä ja -kieltoja, sitä parempi. Toisaalta joskus olemme todenneet, että vegaaniset valinnat helpottavat syömisahdistusta aidosti, jolloin hoito etenee. Mustavalkoista hoitolinjaukset eivät koskaan ole.

(Näin toimin omilla vastaanotoillani.Tähän tyyliin olen vuosien työn seurauksena päätynyt. Uskoakseni hoitolinjauksissa ja yksilöllistämisessä on paljon eroja. )

Kannanottoa odotellessa

Arvoistaisin kovasti, jos Vegaaniliitto ottaisi aiheeseen kantaa ja viestisi nettisivuillaan vegaaneiksi haluavia. Ongelma kun ei katoa sillä, että sitä ei myönnetä. Viime kesänä sain ryöpytyksen niskaani aiheesta niin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kuin Vegaaniliiton Facebook-keskusteluissa, mutta toivon, että ajat olisivat nyt kypsät rakentavan keskustelun avaamiseksi. Ottaen huomioon, miten hyvin veganismista ja ravitsemuksesta liiton sivuilla muuten tiedotetaan, toivoisin, että myös tähän tartutaan asiantuntevalla otteella.

Millaista on terveellinen vegaaniruokavalio?

Mielikuvat kasvissyönnistä ja etenkin veganismista tuntuvat olevan murroksessa. Syömishäiriöiden silmin se voi olla tiukasti rajattua ja kevyttä, vaikka terveyden kannalta se on jotain muuta.

Imagollisesti sipsikaljaveganismi on tehnyt kasvissyönnille hyvää – se on rennompaa ja vähemmän ituhippeilyä kuin ennen. Toisaalta näen tässä suuren riskin sille, että kasvissyönnin terveys-puoli unohtuu täysin. Joudun potilashommissa jo usein tsemppaamaan kasvissyöjiä ja vegaaneja lisäämään rehua lautaselle. Vihikset, suolaiset kasviproteiinivalmisteet ja kookosrasvajuustot ovat ruokia, joita toivon, että valitaan lautaselle silloin tällöin tai pieninä määrinä.Mielikuvamme ”hyvästä ruosta” kaipaavat selvästi vielä vähän hiomista, jos käsityksemme hyvästä kasvisruoasta on vihis tai ylisuolainen kinkuntapainen ”leikkele”. (Makuasioista ei voi kuin kiistellä, mutta…) Minusta hyvä kasvisruoka on herkullista ja ravitsevaa! Toivon, että tuotteita markkinoille puskevat yritykset tajuaisivat miettiä myös ravitsevuutta, eli suolan ja kasvisten määrää, rasvan laatua ja kuitupitoisuuksia. Totta kyllä on, että esimerkiksi vegaanien koulussa saamat annokset voivat olla aivan liian energiaköyhiä.

Tasapaino ääripäiden välille löytyy sillä, että muistetaan muutama nyrkkisääntö. Ruokavalion kannattaa olla kasvisvoittoinen, sisältää riittävästi energiaa, jota saadaan täysjyväviljasta, kasviproteiineista ja kasvirasvoista joko öljynä tai pähkinöinä ja siemeninä. Hedelmiä ja marjoja on hyvä olla ainakin pari annosta (kourallista) päivässä. Energian saannin turvaamiseksi kannatta syödä aamupala, pari pääateriaa ja iltapala. Välipaloille voi olla tarvetta, koska terveellinen kasvisruoka todella on suhteellisen kevyttä. Tästä syystä energiapitoisissa ruoissa ei tarvitse pihtailla. Ravintolisiksi B12-vitamiini, jodi ja D-vitamiini, muut tarpeen mukaan (jota ei pitäisi olla, jos syö monipuolisesti).

Aiheeseen liittyvä artikkeli: https://www.eatingdisorderhope.com/information/anorexia/vegan-vegetarian-relationship-rates

Kuva: Carlos Porto, FreeDigitalPhotos.net

Share on Facebook51Tweet about this on TwitterPin on Pinterest0Share on LinkedIn0Email this to someoneShare on Google+0


4 thoughts on “Vegaaniruokavalio ja syömishäiriöt”

  • 1
    Hilla Martikainen on 13.2.2017

    Hei Leena!

    Käsittelit kirjoituksessasi tärkeää aihetta ja on todella hyvä, että tuot teeman esille. Vegaaniliiton ravitsemustiimi on kirjoittanut aiheesta lyhyen kommentin, joka on julkaistu liiton nettisivuilla. Se tehtiin Helsingin Sanomissa kesäkuun lopussa julkaistun jutun jälkeen ja lähetettiin myös Hesarin mielipidepalstalle, mutta siellä sitä ei koskaan julkaistu. Kommentti on luettavissa täällä. http://vegaaniliitto.fi/www/fi/vegaaniliitto/tiedotteet/kommentti-harva-vegaaniruokavaliota-noudattava-sairastaa-syomishairiota

    Jäimme hieman pohtimaan, että mihin Vegaaniliiton Facebook-keskusteluun viittasit tuossa tekstissäsi ja minkälaista kannanottoa toivoisit Vegaaniliitolta asiaan? Vegaaniliiton ravitsemustiimin toimesta aihetta ei suinkaan kielletä ja ravitsemusterapeuttina olen kanssasi samaa mieltä monista asioita, joita toit tekstissäsi esiin syömishäiriötä sairastavien hoitoon liittyen.

    Vegaaniliiton nettisivujen ravitsemustekstejä uudistetaan muuten parhaillaan ravitsemustiimin toimesta. Kevään aikana sivuille on tulossa päivitetyt versiot suurimmasta osasta ravitsemusta koskevia tekstejä. 🙂

    Ystävällisin terveisin,
    Hilla Martikainen Vegaaniliiton ravitsemustiimistä

  • 2
    Leena Putkonen on 14.2.2017

    Hei! Kiva, kun laitoit kommenttia!

    Tuo kannarin tulokulma on ihan eri ja lisäksi tilanne on vain pahentunut tuolla ”kentällä”. Tulokulma kuuluisi olla ”moni syömishäiriöinen haluaa rajoittaa ruokavaliotaan vegaaniruokavaliolla, mikä on huono juttu”. Ilmiö ei varmaan statistiikassa näy, mutta toivon, että otatte huomioon terveydenhuollossa toimivien ammmattilaisten signaalit ja viestit. Toivoisin tiukkaa linjaa siihen, että painotetaan, että vegaaniruokavalio ja ruokailun rajoittaminen ei sovi yhteen missään oloissa. Ei varmaan olisi haittaa viestiä myös niin sanotusta clean eatingistä ja veganismista (maailmassa ehkä selvemmin vielä esillä). Ensimmäinen paikka, josta nämä nuoret hakee tietoa on monesti Vegaaniliiton sivut, jonne itsekin vegaaniksi haluavat ohjaan.

    Hyvä kuulla, että nettisivut freesiytyvät. Sinne kannattaa laittaa realistisesti myös siitä, että huonosti toteutettu (sipsikaljaveganismi) ei ole terveellistä pitemmän päälle. Hehkutus on kivaa, mutta valitettavasti terveydenhuollon päässä nähdään nämä vähemmän onnistuneet keissit. Seuraukset voi olla dramaattisia ja ikäviä. Kuten olen blogissakin sanonut, muuten suhtaudun positiivisin mielin vegaani-ruokavalioon, mutta työ on hionut näkökulman kriittisemmäksi, kun ongelmia sen toteuttamisessa on alkanut ilmaantua.

    Yt. Leena

  • 3
    Hilla Martikainen on 15.2.2017

    Hei Leena!

    Kiitos vastauksestasi Leena! Nämä on tosi tärkeitä näkökulmia emmekä tosiaankaan väheksy niitä. Otamme tästä Vegaaniliitossa koppia! Vegaaniliiton ravitsemustoimintaa pyöritetään kokonaan vapaahtoisvoimin ja tulokulma ravitsemusasioihin on luonnollisesti ollut hieman erilainen kuin terveydenhuollossa. Olemme kehittämässä liiton ravitsemusviestintää koko ajan entistä ammattilaisemmaksi ja teemme myös yhteistyötä RTY:n kanssa. Keskustelemme tästä aiheesta nyt ravitsemustiimissä ja pyrimme kehittämään syömishäiriöihin liittyvää viestintäämme!

    Yt. Hilla Vegaaniliiton ravitsemustiimistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *