Ruokamysteereiden kaksikko kohdattavissa Helsingin tapahtumissa

27. syyskuun 2016 Tapahtumat 0

Vaikka Ruokamysteereiden kaksikkona roikumme paljon netissä, niin voi meitä tavata myös kasvokkain. Seuraavan kuukauden aikana on peräti kolme tapahtumaa, joissa olen mukana ja joihin saa siis tulla juttelemaan ruoasta kanssani.

Tutkijoiden yö perjantaina 30. syyskuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs), klo 17 – 18. 45. Nestin tapahtuma Facebookissa.
Maksuton, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.
Ruokamysteerit: Miten minä voisin syödä eettisemmin ja ekologisemmin? Mukana myös monta ympäristötutkijaa ja eri aiheita.
Annan käytännön vinkkejä siihen, miten otetaan askeleita kohti eettisempää ja ekologisempaa ruokailua.

Tutkijoiden yön nettisivuille kirjoitin vieraskynän otsikolla Kolme ärsyttävää tapaa uutisoida ruokaan liittyvästä tutkimuksesta. Ärisin siellä tietysti esimerkiksi siitä, miten oman elämänsä ravintoasiantuntijat nostetaan samalle viivalle ravitsemustutkijoiden kanssa.

Huilu goes live: Puhtaiden vesien maa, lauantaina 15. lokakuuta, Taidehalli (Nervarderinkatu 3), klo 18 – 21.
Liput 12 / 9 e.
Monipuolisessa vettä käsittelevässä illassa haastattelen tutkija Samuel Hartikaista ahdistavasta aiheesta eli mikromuoveista. Tein mikromuoveista myös jutun viimeisimpään Huili-lehteen. Lisäksi Putkosen kanssa sanomme muutaman näkökulman siihen, miten maailman vedet liittyvät ruoantuotantoon ja kannattaako ostaa vitaminoituja pullovesiä. Mukana tapahtumassa myös paljon muuta kiinnostavaa, kuten Ruokamysteereiden fanittama Järkisärki.

Liha: ekologisuus vai eettisyys? keskiviikkona 19. lokakuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs). Järjestäjänä Ympäristötiedon foorumi.
Maksuton, vaatii ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautuminen alkaa 10. lokakuuta.
Toimin fasilitaattorina keskustelussa, jossa ovat mukana tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto) ja suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa (WWF). Vinnari on vegaanitutkija, jonka fiksuja näkemyksiä on saatu tänä vuonna lukea mm. Helsingin Sanomista.
Myös Putkonen on tapahtumassa paikalla.

Tule ja kohtaa upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!
Tule ja kohtaa hehkeän upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!

Vegfestin seitania sulatellessa: kasvisruokakehitystä lihan vai kasvisten ehdoilla?

23. toukokuun 2016 Kasvis 1

anuhopia
Lisää Anu Hopian ajatuksia voi lukea mm. Vähemmän lihaa -kirjassa olevasta artikkelista.

Jos on seurannut yhtään kasvisruokiin liittyvää keskustelua, on varmasti törmännyt siihen, että soijanakkia moititaan nimestä. Nakkihan on lihaa, ei voi olla soijaa!

Tätä teemaa sivuttiin myös viikonloppuna Tampereen Vegfesteillä Anu Hopian luennolla. Kukaan ei toki siellä enää jaksanut vääntää nimeämisestä, vaan keskustelussa mentiin syvemmällä ruokakulttuuriin liittyen.

Elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia (tuttu myös mm. Molekyyligastronomia-blogistaan) nimittäin pohti, että jos kaikkien kehiteltävien kasvisversioiden tavoitteena on muistuttaa mahdollisimman paljon lihaa, ei ruokakulttuuri varsinaisesti muutu.

“Kasvisruokaa pitäisi kehittää enemmän kasvisten omilla ehdoilla ja hyödyntää niitä loistavia ominaisuuksia, joita kasviksissa on.”

Tämä oli mielestäni oiva ajatus. Se ei poissulje sitä, etteikö tehtäisi myös lihankaltaisia tuotteita, koska niiden omaksuminen osaksi ruokavaliota on monille helpointa. Hopia totesi, että lihalla on vankka jalansija ruokakulttuurissamme. Liha mielletään kulttuurillisesti arvokkaaksi ja kasvisruokaa maukkaammaksi. Tätä ei hetkessä heilauteta, joten tarvitaan tuotteita, jotka lihansyöjä hyväksyy lihankorvikkeiksi.

(Siitähän se soijanakinkin nimi pitkälti johtuu: iso osa ruokatuotteista on tuttuja lihallisina versioina. Myös kasvisversiot vaivatonta nimetä lihatuotteista tutuilla termeillä, jotta tietäisimme, mistä tässä elintarvikkeessa mahtaa olla kyse.)

Mutta jotta se lautasemme ei vaatisi aina lihaa tai lihankaltaista tuotetta, tarvitaan jotain ihan uutta. Mitä se sitten olisi? Omat aivoni eivät kehitystyöhön riitä, mutta nokkelammat näitä varmasti osaavat ideoida.

Hopia muistutti myös siitä, että monet meille uudet lihankorvikemaiset tuotteet ovat tulleet meille muista ruokakulttuureista, joissa niitä on käytetty jo pitkään. Yksi näistä tuotteista on vehnägluteenista valmistettu seitan. Seitaniin törmäsin viikonlopun aikana usein niin keskusteluissa kuin lautasellani. Keskusteluissa puhuttiin siitä, miten ratkaisevaa on seitanin maustaminen, ja toisaalta siitä, miten eri jauhoilla voi valmistaa erilaisia seitaneita myös sellaisille, joille vehnägluteeni ei sovi.

Lautasellani seitania oli paitsi Vegfestin ruokakojulta ostettuna, myös ravintola Roastin vegeburgerin välissä. Seitania siis näkyy yhä enemmän ravintoloiden ruokalistoilla, mikä on mainio asia. Seitan on tervetullutta vaihtelua niin kasvis- kuin sekasyöjien lautasille.

(Vegfesteillä oli myös paljon muuta mielenkiintoista, palaamme antiin varmasti jatkokirjoituksissa!)

 

Pitäisikö näiden tuotteiden, joita markkinoidaan suoraan pihviä korvaavina, rinnalle kehittää kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.
Tätä tuotetta markkinoidaan erityisesti naudanlihaa korvaavana. Pitäisikö tällaisten tuotteiden rinnalle kehittää enemmän kasvistuotteita, joiden lähtökohtana olisi kasvisten oma erinomaisuus? Eikä markkinointia tietysti kannata enää suunnata vain kasvissyöjille, vaan myös sekasyöjille, jotka haluavat vähentää lihaa ravinnossaan.