Kakkatofua ja ripaus oopiumia: ruokahuijauksille on vaarallisia muotoja

10. maaliskuun 2017 Eettisyys 0

Huom! Artikkelia muokattu 2019. Muokkauksesta tarkemmin tekstin lopussa.

Ruokaan öljyä katuviemäristä, tofun makua vessanpöntön vedestä ja huumaavia aineita ravintolaruokaan. Kiinalaiset elintarvikehuijaukset ovat hurjaa luettavaa. Ne eivät vain vie kuluttajien rahoja, vaan voivat myös aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja.

Kiinan ehkä kuuluisimmassa vaarallisessa ruokahuijauksessa maitoon lisättiin melamiinia. Melamiini on kemiallinen yhdiste, jonka avulla voi näennäisesti nostaa ruoan proteiinimäärää. Se kuitenkin voi aiheuttaa virtsakiviä ja virtsarakon syöpää, ja tämän vuoksi monet melamiinimaitoa juoneet vauvat kuolivat.

Lisäksi Kiinassa on otettu katuviemäreistä öljyä, joka on käsitelty “ruokaöljyksi”. Kiinalaiset tuntevat tämän öljyn nimellä digouyou. Öljy sisältää myrkyllisiä yhdisteitä ja voi aiheuttaa vatsa- ja peräsuolisyöpää.

Perinteisen, pahanhajuisen tofuruuan, choudoufun, valmistukseen joku keksi nopean ja halvemman keinon. Halvassa valmistuksessa tofu fermentoidaan käytännössä ulostevedessä. Joskus marinointivettä on terästetty myrkyllisillä lisäaineilla.

Kiinan KFC:n osasta kanatuotteista on löydetty Sudan I -väriainetta, joka on myös vaarallinen, vahva myrkky.

Näistä edellämainituista tapauksista kirjoitti Yida Cai Kehittyvä elintarvike -lehdessä.

Äskettäin 35 catering-yritystä jäi kiinni oopiumin lisäämisestä ruokiin. Konstit on siis todella monet, kun asiakkaat halutaan koukuttaa oman firman palveluihin.  Viini ei ollutkaan viiniä.

Kaiken tämän jälkeen ei ihme, että kiinalaiset eivät itsekään luota oman maansa ruokaan ja ruokateollisuuteen. En kyllä luota minäkään.

Miten suuri osa tapauksista jää pimentoon? Kuinka paljon tapahtuu vähäisempiä ruokahuijauksia, jotka ehkä havaitaan, mutta joissa ei ole isojen kohujen aineksia?

Jos Intiassa selvitetään, että pakatuista elintarvikkeista 20 prosentin taustalla jonkinlaista huijausta tai vähintään merkittävällä tavalla vääriä pakkausmerkintöjä, mikä luku on jossain toisessa maassa?

Ruokahuijauksilla on myös valitettavan pitkä ja likainen historia, ja tietysti ruokahuijauksia tapahtuu paljon kaikkialla, myös länsimaissa.

Halpaa oliiviöljy myydään kalliimpana, hevosta nautana, perushunajaa kaupataan arvostettuna manukahunajana tai lammas ei ole lammasta. Oreganon joukkoon nakataan oliivinlehtiä tai albaanialaisia tomaatteja myydään sisialaisina.  Myös esimerkiksi kalojen väärentäminen on tavallista: ravintola saattaa myydää halpaa kalaa jonakin toisena, arvostettuna lajina, tai kalatuote voi sisältää uhanalaista haita.

Monet tapaukset eivät yleensä tuota suoraa terveydellistä riskiä useimmille kuluttajille, . Mutta tietysti nämä kaikki ovat huijauksia, joiden olemassaolo on hyvä tiedostaa.

Joku tekee bisnestä sillä, että myy jotain muuta kuin lupaa.

Suomessa ruokahuijauksia, ainakaan mitään vakavampaa, nousee esiin harvoin. Meillä on myös toimivaa valvontaa: esimerkiksi huonolaatuiset appelsiinit jäivät Tullin haaviin tammikuussa.

Yksi hyvä syy lähiruoan suosimiseen onkin tietysti se, että ruoan taustat on helpompi selvittää.

Kiinalaisen valkosipulin kasvatusolosuhteista tai viljelmillä työskennelleiden ihmisten kohtelusta minun on käytännössä mahdotonta saada täyttä selkoa. Kotimaisen tuotteen kohdalla tieto on saatavilla paljon helpommin.

Minä olen erittäin etuoikeutettu, sillä minulla on mahdollisuus valita ruokani. Tätä mahdollisuutta ei ole suurella osalla maailman ihmisistä.

Minulla on suuri etuoikeus asua korkean ruokaturvallisuuden maassa, jossa esimerkiksi huonot appelsiinit voivat jäädä Tullin haaviin.

Lähde tekstin alussa mainittuihin kiinalaisiin ruokahuijauksiin:
Yida Cai. 2016. Kiinassa elintarvikkeiden turvallisuusongelmiin on alettu puuttua. Kehittyvä elintarvike 5/2016, 41.
Yida Cai on kotoisin Kiinasta ja on ollut Suomessa vuodesta 2013. Hän suorittaa maisteriopintojaan elintarviketieteissä Helsingin yliopistossa.

Lisätietoja esim. EU-komission ruokahuijauksia ja -väärennöksiä käsittelevästä kuukausikirjeestä.

Päivitys helmikuussa 2019:
Tekstissä oli viittaus Hesarin uutiseen muoviriisilastista. Tarkemmat analyysit kuitenkin osoittivat, ettei riisissä ollut muovia. Syötäväksi se ei silti kelvannut, sillä sen laatu oli surkea. Muoviriisitapaukset vaikuttavat olevan huhupuhetta.

Ruokamysteerit on mukana tammikuun Vegaanihaasteessa

30. joulukuun 2016 Eettisyys, Veganismi 1

Kun Suvi Auvinen ehdotti minulle ja Leenalle tammikuun Vegaanihaasteeseen osallistumista, siihen oli helppo vastata myöntävästi. Me molemmat syömme joka tapauksessa pitkälti vegaanisesti erityisesti kotioloissa, joten suuria ruokamuutoksia ei edes tarvitse tehdä. Omaan joulupöytäänikin tein esimerkiksi elämäni ensimmäisen seitankinkun, joka onnistui aika hyvin.

Kotioloissa vegaanisapuskan tekeminen ja syöminen on jo niin tuttua, että se menee helposti.

Vegaanihaaste, täältä tullaan! Viime tammikuussa oli myös talvista. (Kuva: Henna Aaltonen)
Vegaanihaaste, täältä tullaan! Saa nähdä, tuleeko Helsinkiin myös lunta. (Kuva: Henna Aaltonen)

Mutta entä kodin ulkopuolella?

Syön usein lounaan etelähelsinkiläisessä ravintolassa tai nautin kahvilassa jotain hyvää kahvin seurana. Näissä aiemmin vaatimukseni on ollut lähinnä lihattomuus ja kalojen jonkinasteinen eettisyys. Nyt Vegaanihaasteen myötä tietysti jäävät kala-ateriat, mutta samalla myös esimerkiksi ne annokset, joihin on käytetty juustoa tai muita maitotuotteita tai kananmunia. Tässä siis pitää muistaa olla tarkkana ja kysellä ainesosista. Kahvimaidon olen jo onneksi oppinut pyytämään soijamaitona.

Tästä syystä olin hyvin ilahtunut, kun huomasin, että Vegaanihaasteeseen on nyt kannustettu mukaan myös ravintoloita. Yksi on kotini lähellä sijaitseva Meilahden Bistro Cumulus. Olen noutanut kyseisestä ravintolasta usein ResQ-hävikkilounaita, ja nyt odotan suurella mielenkiinnolla vegaanista tarjontaa. Toki moni helsinkiläisravintola tarjoaa vegaanisia vaihtoehtoja jo automaattisesti, mutta mahtavaa olisi, jos yhä useampi laittaisi listoilleen pysyvästi useamman vegaanisen vaihtoehdon.

Onneksi minulla ei ole allergioita tai muita ruokavalioon liittyviä rajoitteita, joten niitä ei tarvitse miettiä. (Leenalla on sen sijaan kaikenlaista herkkään vatsaan liittyvää, joten hän ei voi vedellä esimerkiksi papuja ja kikherneitä samalla tavalla kuin minä.)

Mutta yksi eläinperäisten tuotteiden ryhmä jää tammikuuksi elämääni: hyönteisistä peräisin olevat tuotteet. Olen töissä Mehiläishoitajain liitossa ja hunajasta luopuminen olisi kohdallani lähinnä outoa. Koen, että suomalainen mehiläishoito on hyvin mehiläisystävällistä ja lisäksi mehiläisten tekemä pölytystyö on tärkeää ruoantuotannolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Hunaja on siis mielestäni eettisesti ja ekologisesti oiva makeuttaja. Vegaanien hunajasuhteesta olen kirjoittanut myös työblogiini: monelle vegaaniksi itsensä mieltävälle hunaja on hyväksytty tuote.

Jos Vegaanihaaste yhtään kiinnostaa, niin mukaan vaan rohkeasti: nettisivuilta voi valita itselleen myös mentorin, joten tukea ja vinkkejä on taatusti reilusti tarjolla.

 

Ympäristödialogeja-keskustelussa pohdittiin, voiko lihaa syödä eettisesti ja ekologisesti?

21. lokakuun 2016 Liha 7

Keskiviikkona olin vetämässä Ympäristötiedon fooruminen lihakeskustelun, jossa olivat mukana  SOK:n lihasta vastaava valikoimapäällikö Sari Miettunen, WWF:n suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa ja tutkijatohtori Tampereen yliopistosta Markus Vinnari. Etukäteen tietysti vähän jännitin, miten hyvin keskustelu sujuu ja mihin kaikkialle aihe rönsyilee, mutta hyvinhän se sujui. Iso kiitos siitä kuuluu tietysti fiksuille keskustelijoille ja aktiiviselle yleisölle.

Nesslingin säätiön sivuilta voi lukea blogitekstin illasta, ja Twitteristä löytyy keskustelua tunnisteella #ydialogeja.

Keskustelun yksi taustatekijä oli WWF:n lihaopas, jonka Suomi-versio julkaistaan ensi vuoden alussa. Ruotsissa lihaopas on jo tehty, ja siinä kehotetaan kohtuullisiin lihavalintoihin, jos lihaa ylipäätään syö. Kuten kuvasta näkyy, myös kasviproteiinit mainitaan.

16-2475-kottguiden-mini_160705_1200px

 

Lihan kohdalla nykyisin toistetaan usein “Vähemmän mutta parempaa” -kehotusta. Varsinaisen keskustelun jälkeen pohdimme, ymmärtävätkö kaikki kuluttajat tämän viestin oikein. Sen nimittäin voi käsittää myös niin, että jos jättää lihapulla-annoksen arkipäivänä pois, voi viikonloppuna vetäistä kunnon naudanpihvin. Tämä ei tietenkään ole se ekologisin teko. Lihan kohdallahan kannattaisi suosia niitä ruhonosia tai elimiä, jotta mielletään huonommiksi ja joiden kulutus ihmisravinnoksi on vähäistä, kuten kieltä, maksaa ja sydäntä.

Keskustelussa todettiin, että lihan korvaaminen juustolla ei ole ratkaisu eläintuotannon eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Siksi on hienoa, että nyt on tarjolla yhä enemmän helposti kokattavia kasviproteiinivalmisteita.

Keskustelussa puhuttiin paljon eettisyydestä, ja keskustelijoiden näkemykset siitä, mikä on eettistä lihaa, olivat vaihtelevia. Itse kerroin, että viimeisimmät lihaostokseni (jotka ovat olleet todella harvinaisia) ovat olleet suomalaista hevosta. Se on siis lihaa, jonka koen edes jollain tavalla eettiseksi valinnaksi (mitenkään välttämätöntä hevosenlihankaan osto ei tietysti ole). Tämän lisäksi syönyt joskus muutakin lihaa, esimerkiksi tilanteissa, joissa lihaviipale olisi muuten päätynyt biojätteeksi.

Muutama henkilö kysyi, milloin Ruokamysteerit-kirja ilmestyy. Kerrottakoon siis, että kirja pitäisi olla käsissämme vuodenvaihteen tienoilla. Parhaillaan ahkeroimme kirjan muokkausten parissa.

 

 

Ruokamysteereiden kaksikko kohdattavissa Helsingin tapahtumissa

27. syyskuun 2016 Tapahtumat 0

Vaikka Ruokamysteereiden kaksikkona roikumme paljon netissä, niin voi meitä tavata myös kasvokkain. Seuraavan kuukauden aikana on peräti kolme tapahtumaa, joissa olen mukana ja joihin saa siis tulla juttelemaan ruoasta kanssani.

Tutkijoiden yö perjantaina 30. syyskuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs), klo 17 – 18. 45. Nestin tapahtuma Facebookissa.
Maksuton, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.
Ruokamysteerit: Miten minä voisin syödä eettisemmin ja ekologisemmin? Mukana myös monta ympäristötutkijaa ja eri aiheita.
Annan käytännön vinkkejä siihen, miten otetaan askeleita kohti eettisempää ja ekologisempaa ruokailua.

Tutkijoiden yön nettisivuille kirjoitin vieraskynän otsikolla Kolme ärsyttävää tapaa uutisoida ruokaan liittyvästä tutkimuksesta. Ärisin siellä tietysti esimerkiksi siitä, miten oman elämänsä ravintoasiantuntijat nostetaan samalle viivalle ravitsemustutkijoiden kanssa.

Huilu goes live: Puhtaiden vesien maa, lauantaina 15. lokakuuta, Taidehalli (Nervarderinkatu 3), klo 18 – 21.
Liput 12 / 9 e.
Monipuolisessa vettä käsittelevässä illassa haastattelen tutkija Samuel Hartikaista ahdistavasta aiheesta eli mikromuoveista. Tein mikromuoveista myös jutun viimeisimpään Huili-lehteen. Lisäksi Putkosen kanssa sanomme muutaman näkökulman siihen, miten maailman vedet liittyvät ruoantuotantoon ja kannattaako ostaa vitaminoituja pullovesiä. Mukana tapahtumassa myös paljon muuta kiinnostavaa, kuten Ruokamysteereiden fanittama Järkisärki.

Liha: ekologisuus vai eettisyys? keskiviikkona 19. lokakuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs). Järjestäjänä Ympäristötiedon foorumi.
Maksuton, vaatii ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautuminen alkaa 10. lokakuuta.
Toimin fasilitaattorina keskustelussa, jossa ovat mukana tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto) ja suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa (WWF). Vinnari on vegaanitutkija, jonka fiksuja näkemyksiä on saatu tänä vuonna lukea mm. Helsingin Sanomista.
Myös Putkonen on tapahtumassa paikalla.

Tule ja kohtaa upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!
Tule ja kohtaa hehkeän upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!

Ananasmehu, Andy Hall ja voiko kuluttaja vaikuttaa elintarvikkeiden eettisyyteen?

26. syyskuun 2016 Eettisyys 0

Täytyy ihailla Andy Hallia: juristiksi kouluttautunut mies, joka omalta osaltaan on onnistunut vaikuttamaan myönteisesti Thaimaassa siihen, että ihmiset voisivat työskennellä paremmissa oloissa.

Mutta onhan tällä työllä hintansa. Tällä viikolla Hall sai ehdollisen vankeustuomion Thaimaassa, koska vuonna 2013 paljasti vakavia epäkohtia tonnikala- ja ananasmehutehtailla Finnwatchin raportin kautta.

Perjantaina minä ja Ruokamysteerit-toverini Putkonen olimme S-ryhmän tiedotustilaisuudessa kuuntelemassa Hallia, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialaa ja SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankista. Yksi osa keskustelua oli se, onko yksittäisellä kuluttajalla vaikutusmahdollisuuksia eettisissä kysymyksissä.

S-ryhmän tiedotustilaisuudessa Andy Hall ja Lea Rankinen kertoivat näkemyksiä yritysten eettiseen vastuuseen. Keskustelua veti Hanna Nikkanen.
S-ryhmän tiedotustilaisuudessa Andy Hall ja Lea Rankinen kertoivat näkemyksiä yritysten eettiseen vastuuseen. Keskustelua veti Hanna Nikkanen.

Moni taho mielellään sysää vastuun kuluttajille. Esimerkiksi äskettäin paljon huomiota saaneen Lidlin kananmunalinjauksen yhteydessä MTK:n kotieläinasiamies Jukka Rantala jyrähti:

“Meillä kaupan ei tarvitse päättää millaisia tuotteita kuluttaja syö. Se rooli ja valinta kuuluu kuluttajille.”

Olen eri mieltä, sillä yritysten ja yhteiskunnan on kannettava vastuunsa ja tehtävä valintoja (sitä paitsi kauppa päättää jo nyt hyvin paljon siitä, mitä me syömme, mutta se on oman juttunsa aihe). Johanna Moisander totesi vuonna 2001 väitöskirjassaan:

“Vallitsevat käsitykset vihreästä kuluttajasta ja vihreästä kulutuskäyttäytymisestä ovat varsin individualistisia: oletetaan, että yksittäisen toimijan ajattelulla ja valinnoilla on ratkaiseva rooli ja merkitys ympäristönsuojelussa ja kestävän kehityksen tavoittelussa. Samalla konstruoidaan myös yksittäisen kuluttajan vastuu suureksi. Työssä väitetään kuitenkin, ettei ole mitenkään itsestään selvästi realistista ajatella, että yksittäisten vihreiden kuluttajien ponnistelut ja ‘pienet hyvät teot’ kumuloituvat jotenkin luonnollisesti ja ongelmattomasti kestäväksi kehitykseksi. Ei ole myöskään perusteltua sälyttää kokonaisvastuuta ympäristöongelmista pääasiassa yksittäisten kuluttajien harteille.”

Samansuuntaisesti totesi Sonja Vartiala: kuluttajien vaikutusmahdollisuus on rajallinen. Enemmän pitäisi toimia kansalaisina, jotka vaativat muutoksia politiikan kautta. Vartiala kaipasi esimerkiksi lainsäädäntöä, joka vaatisi, että hankinnoissa on otettava huomioon muutakin kuin halvin hinta.

Boikotointi ei ole ratkaisu

Tilaisuuden keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että boikotit eivät ole ratkaisu kansainvälisten työolojen parantamisessa. Boikotti yleensä vain heikentää tilannetta. Sen sijaan yritysten pitää aktiivisesti toimia niin, että tilanne paranee. Ananasmehutehtaiden osalta on myös käynyt näin.

Toisaalta ei yksittäisen kuluttajan pidä myöskään kohauttaa olkapäitään ja todeta, että en voi tehdä mitään. Andy Hall kertoi esimerkin henkilöstä, joka oli Twitterin kautta pommittanut yrityksiä kysellen ananasmehun alkuperästä.

Kuluttajien kysely voi vaikuttaa, koska silloin kuvioon astuu bisnes. Vartiala totesi, että lähtökohtaisesti yritykset eivät toimi ihmisoikeuksia ajatellen, mutta silloin, kun eettisyys nähdään hyväksi bisnekseksi, saadaan myös tuloksia aikaan.

Yksi aina vellova kysymys on tietysti se, onko kuluttaja valmis maksamaan siitä, että tuotanto pohjautuu eettiseen toimintaan. Osa on, kaikki eivät ole. Mutta jokaisen varmasti tulisi tiedostaa se, että halvoilla tuotteilla on usein raskas hinta, jonka maksavat jotkut muut kuin me länsimaalaiset kuluttajat.

S-ryhmä on onnistuneesti kääntänyt Finnwatchin raportin myönteiseksi julkisuudeksi, ja tapaus on merkittävä myös kansainvälisesti. Yritys on ryhtynyt aktiivisesti tekemään tuotantoketjuja läpinäkyvämmiksi. Tästä S-ryhmä ansaitsee kiitokset. Kun kauppa kantaa vastuuta, ovat valinnat helpompia myös kuluttajille.

 

 

Kahvi voi olla ruokavaliosi merkittävä ilmastotaakka

29. elokuun 2016 Juomat 11

Lisäys 9.9.2020: 
Uusien tietojen valossa kahvin rooli suomalaisten ruokavalion ilmastovaikutuksessa ei ole sitä luokkaa, kuin mitä tässä artikkelissa käsitellyssä tutkimuksessa arvioitiin. Suomalaisten ruokavalion suurimmat ilmastovaikutukset aiheutuvat lihasta ja maitotuotteista, joten niiden määrän pienentäminen on oleellista ilmastovaikutuksen pienentämiseksi (esim. Ruokaminimi-hanke). Suomalaisten juomalla kahvilla on kuitenkin iso merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Myös kuluttajien ruokahävikin rooli on vähäinen (vain neljä prosenttia ruokavalion ilmastovaikutuksista, kertoo Ruokaminimi), mutta kahvista syntyy paljon hävikkiä. 

– – –

Vaikka kuvittelen olevani suhteellisen tietäväinen ruokien ympäristövaikutuksista, välillä tulee yllätyksiä vastaan. Suurin yllättäjä on ollut nyt kahvi.

Kahvi on kasviperäinen juoma, joten varsinaisesti sen hiilijalanjälki ei ole niin järjettömän iso. Mutta kun huomioidaan suomalaisten juoma määrä (eli paljon) ja kahvin yleisin valmistustapa (eli tavallinen kahvinkeitin), kohoaa kahvi yllättävän merkittäväksi osaksi ruokavalion ilmastovaikutuksia.

Aiemmin join kahvia suhteellisen hyvällä mielellä, etenkin silloin, kun kupissa oli reilun kaupan tuotosta, ja mukaan lorautin hieman soija- tai kaurajuomaa. Kahvia on kulunut tyypillisenä päivänä muutama desi.

Nyt tuijotan kuppiani kriittisemmin. Pitäisikö ehkä tyytyä yhteen kupilliseen hyvää kahvia?

Tämän kriittisyyden aiheutti Luonnonvarakeskusksen raportti (PDF, s. 72 ja 74). Siinä kerrotaan:

“Erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa. Vegaaniruokavalioissa ja kasvisvoittoisessa ruokavaliossa sen suhteellinen osuus nousee edelleen, koska ruokavalioiden kokonaisilmastovaikutus laskee. On kuitenkin huomattava, että kahvin ilmastovaikutuksen arvo tässä tarkastelussa sisältää myös kotitaloudessa tapahtuvan valmistusvaiheen, kun taas muissa tuotteissa/raaka-aineissa ruoaksi valmistaminen on arvioitu erikseen.

“Nykyruokavaliossa (A) kahvin poisjättäminen vähentäisi ilmastovaikutuksia noin 7 %, ja jos sekä kahvi että tee jätettäisiin pois, ilmastovaikutukset vähenisivät noin 9 %. Sen sijaan, jos kahvi korvattaisiin teellä, alenisi ruokavalion ilmastovaikutus vain 2 %. Kasvisruokavalioissa vaikutus olisi suurempi. Luonnollisesti nämä tulokset ovat sidoksissa käytettyihin tuotekohtaisiin ilmastovaikutuksen arvoihin. Kahvin ja teen ilmastovaikutusten arvot ovat kirjallisuudesta ja niihin sisältyy paljon epävarmuutta. Toisaalta kahvilla saattaa olla myös paljon edullisia terveysvaikutuksia.”


Huh. Kahvi voi siis ilmastovaikutukseltaan olla yhtä iso pahis kuin naudanliha. (Tosin naudanlihan ympäristövaikutuksissa ei ole huomioitui loppuvalmistusta, kuten tässä kahvin tapauksessa.) Ja jos on paljon suodatinkahvia kittaava vegaani, on kahvin suhteellinen osuus todella iso (mutta vegaaneilla on muuten ekologinen ruokavalio, joten ei nyt kivitetä niitä vegaaneja, jotka tykkäävät juoda paljon kahvia). Kahvin alkuperään liittyvät tietysti myös epäeettiset kysymykset.

Toisaalta kahvilla on kuitenkin terveysvaikutuksia. Ja kahvin valmistustavalla on merkitystä: kun valmistusväline on tavallinen kahvinkeitin, joka kuluttaa runsaasti energiaa, on sen ilmastovaikutus merkittävästi suurempi kuin pressopannun tai kapselikeittimen.

Ohjeet sumpin keittämiseen ovat Rinna Saramaäen Huili-lehteen kirjoittamasta jutusta.
Ohjeet sumpin keittämiseen ovat Rinna Saramaäen Huili-lehteen kirjoittamasta jutusta.

Mitäs tälle voi tehdä? Tässä muutamia mieleeni tulleita vinkkejä:

  • Jos juot paljon kahvia, koeta vähentää hieman.
  • Keitä kahvia vain sen verran, kuin sitä juodaan. Esimerkiksi suomalaisilla työpaikoilla varmasti valutetaan lukuisia litroja kahvia viemäriin. Tämä  hävikki lisää kahvin ilmastovaikutusta.
  • Jos käytät kahvinkeitintä, ota virta pois kahvin valmistuttua ja siirrä juoma termoskannuun.
  • Harkitse tavallisen kahvinkeittimen tilalle muita kahvinvalmistustapoja.
  • Jos käytät kahvissa maitoa, suosi kasvipohjaisia. Lehmänmaidon ilmastotaakka on selvästi suurempi kuin soija- tai kaurajuoman. Kasvipohjaisten juomien maussa ja sopivuudessa on eroja, joten kannattaa testailla, jotta löytyy omaan makuun sopiva. Maitopohjaisissa kahvijuomissa, kuten cappuccinossa, maidon tai kasvijuoman ilmastovaikutus tietysti korostuu entisestään.

Hävikkiviikon kunniaksi oma lupaukseni kahvin suhteen on se, että testaan kotona sumpin valmistusta eli porojen kierrättämistä myös toiseen kupilliseen. Pressopannu on tosin käytössäni harvoin, sillä usein juon kahvit muualla kuin kotona, mutta ensi kerralla kahvia valmistaessani testaan sumpittelun. En ole niin tarkka kahvini laadusta, etteikö sumppikin saattaisi maistua.

Ruokamysteereiden ideoita, pohdintoja ja ajatuksia on usein kehitelty kahvin äärellä. Siitä emme luovu, mutta kahvitellaan kohtuudella!

Ruokamysteerit toteaa: kahvittele kohtuudella!

Ota silakkaa ja särkeä, jätä pois norjalaista lohta ja katkarapuja

07. kesäkuun 2016 Kala 2

Taannoin Leenan kanssa mietimme lounaspaikkaa. Yhden ravintolan listalla oli hietakampela. Tarkistin WWF:n kalaoppaasta tiedot ja sen perusteella hietakampela kuului osittain tai kokonaan vältettäviin, riippuen kalastuspaikasta ja -tavasta. En jaksanut tällä kertaa olla niin tiedostava kuluttaja, että olisin ravintolalta tivannut, tietävätkö he kalan tarkan alkuperän.

Suuntasimme toisaalle kasvisaterian äärelle.

Silakat toimivat hyvin myös osana ravintolan lounaan salaattipöytää.
Silakat toimivat hyvin myös osana ravintolan lounaan salaattipöytää..

 

Kalavalinnat ovat yksi ruokailun ongelma. Erityisesti hankalaa on se, että norjalaista viljeltyä lohta tuputetaan kaikkialla. Se on halpaa, ja mitä ilmeisimmin moni siitä tykkää.

Mutta valitettavasti kyseinen kala ei ole mikään suositeltava valinta. Norjalaisen lohen ekologisuudessa on monta ongelmaa: se mm. aiheuttaa haittoja villeille lohille ja aiheuttaa ravinnepäästöjä. Yhden lohikilon tuottaminen kuluttaa enemmän kuin kilon rehukalaa, joten tämänkän vuoksi kokonaisekologisuus ei ole parasta mahdollista. Luottamusta ei myöskään herätä Kemikaalikimaran Anja Nystenin kirjoitus norjalaisen lohen rehun sallituista, suurista ympäristömyrkkyjäämistä.

 

Suomalainen kirjolohi sen sijaan kasvatetaan kestävämmällä tavalla. Toki se maksaa enemmän, mutta sen verran kannattaa hyvästä tuotteesta laittaa eurojaan käyttöön.

Toinen suosittu, mutta ongelmallinen merenelävä on trooppinen katkarapu. Katkarapujen tuotanto tuhoaa erittäin tärkeitä mangrovealueita todella tehokkaasti. Viljelmien tuotto on hyvin alhainen suhteessa viljelmien pinta-alaan. Katkarapuja ei voida viljellä kovin pitkään samassa paikassa, mutta viljely pilaa mangrovealueet vuosikymmeniksi tai jopa lopullisesti. Lisäksi katkarapujen tuotannossa käytetään runsaasti antibiootteja, rehun touottosuhde saatuihin kiloihin nähden on vähäinen ja bisnekseen kytkeytyy eettisiä ongelmia, kuten katkaraputehtaiden surkeita työoloja. Myös luonnon katkarapujen pohjatroolaus on hyvin haitallista.

Mitä sitten tilalle? Esimerkiksi silakkaa. Suomalaiset syövät silakkaa vain 300 grammaa vuodessa, vaikka aivan huoletta voisi syödä monta kertaa enemmän. Silakkakannat ovat kestävällä tasolla, joten niitä kannattaisi ehdottomasti hyödyntää ihmisravinnoksi. Nyt silakat päätyvät suurelta osin turkiseläinten rehuksi. Miten turhaa! Silakkafilettä saa ainakin täällä Helsingissä usein noin viidellä eurolla kilo, joten edes hinta ei voi olla este.

Ylipäätään kotimaisten kalojen käyttöä kannattaa suosia. Särkikalojen syöminen on fiksua, koska niiden kalastus vähentää järvien rehevöitymistä. Näiden kalojen kohdalla ei tarvitse myöskään miettiä kalarehun alkuperää, mahdollisia antibiootteja tai kalatehtaiden eettisiä oloja.

Ja kukapa voisi vastustaa paistettuja muikkuja?

järkisärki
Suuresti arvostamani uusi kalatuote on maistuva ja mainio Järkisärki. Koska tuottajat ovat tuttuja, olen saanut seurata Järkisärjen kehitystä jo parin vuoden ajan. Vuoden elintarvike 2016 -äänestyksessä mukana ollutta tuotetta kannattaa kysellä erityisesti K-kaupoista, sillä Järkisärki kuuluu Keskon valikoimiin.