Mitä opin Vegaanihaasteesta?

02. helmikuun 2017 Veganismi 0

Tammikuu ja sen myötä Vegaanihaaste on nyt ohi. Kirjaan nyt ylös Vegaanihaasteen plussat, miinukset ja opitut asiat.

Ensiksi tunnustan, että suuhuni meni myös eläinperäisiä tuotteita. Tätä tapahtui silloin, kun söin lapseni jämiä (kahvilassa tilattu runebergintorttu ei hänelle maistunut jne., ja hävikki olisi mielestäni suurempi synti kuin se, että minä söin jämät) sekä seminaarimatkalla Tallinnassa (etukäteen välittämäni toive vegaaniruoasta ei ollut mennyt perille).

Toiseksi käyn mielelläni kahviloissa ja ravintoloissa. Jos sitä en harrastaisi, Vegaanihaaste olisi ollut tosi helppo. Kotona on vaivatonta olla vegaani.

  • Kotiruoan kokkaus oli yhtä vaivatonta kuin ennen haastetta. Olen laittanut vegaanista ruokaa paljon jo ennen haastetta ja korvannut maitotuotteet vegaanisilla versioilla. Uusia reseptejä en oikeastaan ehtinyt kokeilemaan, vaikka se oli mielessä. Suurin muutos oli kalaruokien jättäminen pois.
  • Jouduin katsomaan maailmaa ensimmäistä kertaa oikeasti ruokarajoitteisen silmin. Lihattomuus on vuosien ajan ollut todella helppoa ja raskausajan pienet ruokarajoitteet yksinkertaisia. Vegaanikuukauden aikana hahmotin, miten hankalaa kahviloissa ja ravintoloissa voi olla, jos joutuu kyselemään ainesosista tarkemmin. Vaikka ravintola kertoisi tiedon mielellään, en mitenkään nauti siitä, että minun pitää kysyä raaka-aineista sen sijaan, että voisin vain napata sen tuotteen, joka vaikuttaa houkuttelevalta.
  • Tajusin, miten vähän kahviloissa on esimerkiksi hummuksella tai tofulla täytettyjä leipiä tai vegaanisia, makeita pullia tai kakkuja.
  • Tajusin, että monessa kahvilassa saa kasvipohjaisen kahvimaidon, mutta se vain pitää aina tajuta pyytää. Olisivatpa kahviin tarkoitetut kasvimaidot tavismaidon vierellä tiskissä, niin varmasti moni ottaisi kasvipohjaista versiota, kun sitä ei erikseen tarvitsisi pyytää.
  • Hämeenlinnan seminaariviikonlopussa vegaaniruokavalioni huomioitiin hyvin sekä seminaaripaikassa että iltatapahtuman hotelliravintolassa.
  • Säästin rahaa. Yleensä syön lounaat ravintolassa, mutta nyt otin usein eväitä mukaan, sillä totesin, että vegaanista ruokaa en välttämättä saa vakiopaikoissani. Tai jos saan, siinä ei välttämättä ole esimerkiksi proteiinia.
  • Muistin itujen kasvatuksen. Olen ennenkin idättänyt papuja, mutta aina se pääsee unohtumaan. Vegaanihaaste toimi hyvänä kimmokkeena idättämiselle, ja myös nelivuotias naposteli jonkun verran mungpavun ituja. Vinkkinä siis pienten lasten vanhemmille: niissä iduissa on tuoreiden herneiden makua, ja aika moni tenava tykkää herneistä.
  • Muutamia uusia, houkuttelevia reseptejä tuli vastaan Vegaanihaasteen uutiskirjeessa ja Facebook-ryhmässä.
  • Hotelliaamiaisella ei tullut ähkyä, koska aamupala väistämättä rajoittui pienempään valikoimaan. (Tallinnan hotellille plussaa hyvästä hummuksesta ja automaattisesti tarjolla olleesta soijajuomasta, Hämeenlinnassa taas oli hyvää puuroa ja marjoja).

Miinukset:

  • Ruokailun rajoittaminen aiheuttaa minulle pientä stressiä. En pidä siitä tunteesta, kun joudun pohtimaan, että saankohan napattua kaupungilta järkevää välipalaa vai ei. Korvapuustien kutsu tuntuu todella houkuttelevalta, kun niistä joutuu kieltäytymään.
  • Jouduin välillä kuljettamaan mukana varaeväitä: soijakaakaota, pähkinäpussia, banaaneja jne. Tottumattomalle hieman rasittavaa.
  • Päivän hengähdys lounaan äärellä ravintolassa muuttui lounaan lämmittämiseksi työpaikan mikrossa. Vähän tylsää, vaikka säästikin rahaa.
  • Sain tarpeekseni raakakakuista. En niistä erityisesti ole ennenkään pitänyt, mutta usein ne ovat kahviloissa ainoa makea, vegaaninen vaihtoehto. Syön ennemmin pullaa tai kakkua.
  • Koin itseni välillä hankalaksi asiakkaaksi, joka pyysi sellaista, jota ravintolalla ei ollut.
  • Tallinnan parin päivän seminaarissa söin kalaa ja hieman juustoa, koska pelkällä vegaanisella ruoalla olisin joutunut tyytymään lähinnä leipään, perunaan ja höyrytettyihin kasviksiin.

Neutraalit havainnot:

Nälkää en nähnyt, mutta en ollut myöskään energisempi tai jotain muuta positiivista.

Lopputulos:

Jatkan vegaanipainotteisella ruokavaliolla kotioloissa ja kasvissyöjänä muualla. Syön jatkossakin erityisesti kotimaista kalaa. Kahviloissa ja ravintoloissa aion nyt suosia ja kysyä aktiivisemmin vegaanisia vaihtoehtoja.

Lisäksi:
Kannattaa lukea myös Markus Vinnarin blogiteksti ”Onko vegaaniruoka aina hyvää, veganismi helppoa ja veganismi ratkaisu kaikkeen” sekä Pontus Purokurun ”Kasvissyönti on käytännön juttu, ei enää identiteetin asia”. Erittäin hyvää tekstiä molemmissa!

15972674_10155032313829739_4278930399485943715_o
Vegaanista pizzaa saa Helsingissä nykyisin monessa paikassa. Putte’sin härkispizza oli juuri loppunut, kun saavuin ravintolaan. Niinpä söin valkosipulisen pizzan.

 

Normaali arkiruokakokkaukseni oli pitkälti sita samaa, mitä ennen vegaanihaastettakin. Pinaattilettuihin laitoin myös hernejauhoja. Koska oma haasteeni hyväksyi myös hyönteisperäiset tuotteet (ns. entoveganismi), makeutin puolukkasoseen hunajalla.
Normaali arkiruokakokkaukseni oli pitkälti sitä samaa, mitä ennen vegaanihaastettakin. Pinaattilettuihin laitoin myös hernejauhoja. Koska oma haasteeni hyväksyi myös hyönteisperäiset tuotteet (ns. entoveganismi), makeutin puolukkasoseen hunajalla.

 

Raakakakkuja, etenkään kookosvivahteilla, en halua syödä enää koko loppuvuonna. Aloin arvostaa kahviloita, joiden vegaanitarjonta on muutakin kuin raakaversioita.
Raakakakkuja, etenkään kookosvivahteilla, en halua syödä enää koko loppuvuonna. Aloin arvostaa kahviloita, joiden vegaanitarjonta on muutakin kuin raakaversioita. Onneksi kasvipohjaisia maitoja löytyi yleensä aina kahvin joukkoon.

 

Hämeenlinnan seminaariviikonlopussa ruokailut hoituivat mallikkaasti. Molemmilel kahvitauoille minulle oli varattu omaa pullaa.
Hämeenlinnan seminaariviikonlopussa (olin siis töissä eli mehiläishoitajien Talvipäivillä) ruokailut hoituivat mallikkaasti. Molemmille kahvitauoille minulle oli varattu omaa pullaa.

 

Share on Facebook8Tweet about this on TwitterPin on Pinterest0Share on LinkedIn0Email this to someoneShare on Google+0


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *