Kakkatofua ja ripaus oopiumia: ruokahuijauksille on vaarallisia muotoja

10. maaliskuun 2017 Eettisyys 0

Huom! Artikkelia muokattu 2019. Muokkauksesta tarkemmin tekstin lopussa.

Ruokaan öljyä katuviemäristä, tofun makua vessanpöntön vedestä ja huumaavia aineita ravintolaruokaan. Kiinalaiset elintarvikehuijaukset ovat hurjaa luettavaa. Ne eivät vain vie kuluttajien rahoja, vaan voivat myös aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja.

Kiinan ehkä kuuluisimmassa vaarallisessa ruokahuijauksessa maitoon lisättiin melamiinia. Melamiini on kemiallinen yhdiste, jonka avulla voi näennäisesti nostaa ruoan proteiinimäärää. Se kuitenkin voi aiheuttaa virtsakiviä ja virtsarakon syöpää, ja tämän vuoksi monet melamiinimaitoa juoneet vauvat kuolivat.

Lisäksi Kiinassa on otettu katuviemäreistä öljyä, joka on käsitelty “ruokaöljyksi”. Kiinalaiset tuntevat tämän öljyn nimellä digouyou. Öljy sisältää myrkyllisiä yhdisteitä ja voi aiheuttaa vatsa- ja peräsuolisyöpää.

Perinteisen, pahanhajuisen tofuruuan, choudoufun, valmistukseen joku keksi nopean ja halvemman keinon. Halvassa valmistuksessa tofu fermentoidaan käytännössä ulostevedessä. Joskus marinointivettä on terästetty myrkyllisillä lisäaineilla.

Kiinan KFC:n osasta kanatuotteista on löydetty Sudan I -väriainetta, joka on myös vaarallinen, vahva myrkky.

Näistä edellämainituista tapauksista kirjoitti Yida Cai Kehittyvä elintarvike -lehdessä.

Äskettäin 35 catering-yritystä jäi kiinni oopiumin lisäämisestä ruokiin. Konstit on siis todella monet, kun asiakkaat halutaan koukuttaa oman firman palveluihin.  Viini ei ollutkaan viiniä.

Kaiken tämän jälkeen ei ihme, että kiinalaiset eivät itsekään luota oman maansa ruokaan ja ruokateollisuuteen. En kyllä luota minäkään.

Miten suuri osa tapauksista jää pimentoon? Kuinka paljon tapahtuu vähäisempiä ruokahuijauksia, jotka ehkä havaitaan, mutta joissa ei ole isojen kohujen aineksia?

Jos Intiassa selvitetään, että pakatuista elintarvikkeista 20 prosentin taustalla jonkinlaista huijausta tai vähintään merkittävällä tavalla vääriä pakkausmerkintöjä, mikä luku on jossain toisessa maassa?

Ruokahuijauksilla on myös valitettavan pitkä ja likainen historia, ja tietysti ruokahuijauksia tapahtuu paljon kaikkialla, myös länsimaissa.

Halpaa oliiviöljy myydään kalliimpana, hevosta nautana, perushunajaa kaupataan arvostettuna manukahunajana tai lammas ei ole lammasta. Oreganon joukkoon nakataan oliivinlehtiä tai albaanialaisia tomaatteja myydään sisialaisina.  Myös esimerkiksi kalojen väärentäminen on tavallista: ravintola saattaa myydää halpaa kalaa jonakin toisena, arvostettuna lajina, tai kalatuote voi sisältää uhanalaista haita.

Monet tapaukset eivät yleensä tuota suoraa terveydellistä riskiä useimmille kuluttajille, . Mutta tietysti nämä kaikki ovat huijauksia, joiden olemassaolo on hyvä tiedostaa.

Joku tekee bisnestä sillä, että myy jotain muuta kuin lupaa.

Suomessa ruokahuijauksia, ainakaan mitään vakavampaa, nousee esiin harvoin. Meillä on myös toimivaa valvontaa: esimerkiksi huonolaatuiset appelsiinit jäivät Tullin haaviin tammikuussa.

Yksi hyvä syy lähiruoan suosimiseen onkin tietysti se, että ruoan taustat on helpompi selvittää.

Kiinalaisen valkosipulin kasvatusolosuhteista tai viljelmillä työskennelleiden ihmisten kohtelusta minun on käytännössä mahdotonta saada täyttä selkoa. Kotimaisen tuotteen kohdalla tieto on saatavilla paljon helpommin.

Minä olen erittäin etuoikeutettu, sillä minulla on mahdollisuus valita ruokani. Tätä mahdollisuutta ei ole suurella osalla maailman ihmisistä.

Minulla on suuri etuoikeus asua korkean ruokaturvallisuuden maassa, jossa esimerkiksi huonot appelsiinit voivat jäädä Tullin haaviin.

Lähde tekstin alussa mainittuihin kiinalaisiin ruokahuijauksiin:
Yida Cai. 2016. Kiinassa elintarvikkeiden turvallisuusongelmiin on alettu puuttua. Kehittyvä elintarvike 5/2016, 41.
Yida Cai on kotoisin Kiinasta ja on ollut Suomessa vuodesta 2013. Hän suorittaa maisteriopintojaan elintarviketieteissä Helsingin yliopistossa.

Lisätietoja esim. EU-komission ruokahuijauksia ja -väärennöksiä käsittelevästä kuukausikirjeestä.

Päivitys helmikuussa 2019:
Tekstissä oli viittaus Hesarin uutiseen muoviriisilastista. Tarkemmat analyysit kuitenkin osoittivat, ettei riisissä ollut muovia. Syötäväksi se ei silti kelvannut, sillä sen laatu oli surkea. Muoviriisitapaukset vaikuttavat olevan huhupuhetta.