Erilaisia selvityksiä uutisoitaessa kannattaa harkita hetki: tapaus MTK:n Ruokien ravitsemus ja ilmastopäästöt -selvitys

30. marraskuun 2020 Ilmastovaikutus, Ravitsemus 1
Erilaisia selvityksiä uutisoitaessa kannattaa harkita hetki: tapaus MTK:n Ruokien ravitsemus ja ilmastopäästöt -selvitys

Tunnetusti media uutisoi mielellään kaikenlaisia uutisia, tutkimuksia ja selvityksiä. Journalistin ohjeiden mukaan tietolähteisiin pitäisi suhtautua kriittisesti (kohta 12), mutta usein se jää tekemättä, ja tulokset julkaistaan siinä muodossa, kuin lähteenä toimiva taho tahtoo.

Näin kävi äskettäin, kun MTK julkaisi 17. marraskuuta Envitecpolis Oy:llä teettämänsä Ruokien ravitsemus ja ilmastopäästöt -selvityksen. Moni media julkaisi selvityksen tulokset suunnilleen sellaisenaan (esim. Suomenmaan juttu). Osa yhdisti juttuihin Oras Tynkkysen Twitterissä esittämää hyvää pohdintaa ja kritiikkiä (esim. Ylen juttu).

MTV:n uutisotsikko tarttui ateriavertailuun.

Hämmennystä laskelmien äärellä

Yksikään juttu ei kuitenkaan kurkistanut MTK:n laskelmien taakse. Me Ruokamysteereissä taas olimme jo vuotta aiemmin hämmästelleet Envitechpoliksen vuosi sitten Arlalle tekemää vastaavaa selvitystä. Silloinkaan emme ymmärtäneet, miten laskelmat oli tehty, mutta jätimme tarkemman penkomisen lopulta tekemättä.

MTK:n selvitys sen sijaan nousi otsikoihin ja vieläpä tavalla, joka varmaankin johti monia harhaan. Jutuista sai kuvan, että nyt oli ilmeisesti tehty kattava selvitys. Ja kuinka moni ymmärsi, mitä ravintoarvoindeksi tarkoittaa? Veikkaanpa, että aika harva. Kun peruskuluttaja kuulee ravintoarvoista, hän todennäköisesti ajattelee hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja.

Tästä kolmikosta ei kuitenkaan tällä kertaa ollut kyse, vaan hieman oudosti muodostetusta indeksiluvusta. Indeksiin valittujen ravintoaineiden, joita olivat vitamiinit, tietyt kivennäisaineet, proteiini ja välttämättömät rasvahapot, valinta herätti ravitsemustieteen ammattilaisissa hämmästelyä. Melkoisen aivopähkinä aiheutti myös se, että indeksissä ei oltu huomioitu  tärkeitä ruokavalion laadun mittareita, kuten kuituja, tai terveydelle suurina määrinä haitallisia ravintoaineita, kuten suolaa, sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa. Näiden poisjättämistä indeksistä ei myöskään analysoitu alkuperäisessä materiaalissa.

Ruoka-aineiden ravintosisältötiedoista todetaan tiiviisti: “Työssä käytettiin kypsennettyjen ruoka-aineiden ravintosisältöä. Vertailtavien ruoka-aineiden
valintaan vaikutti se, että siihen ei ollut lisätty kypsennyksen yhteydessä suolaa tai rasvaa,
jotka olisivat vaikuttaneet ravintoaineiden määrään ja vaikeuttaneet eri
ruoka-aineiden vertailtavuutta.”
Esimerkkiateriavertailu tuntui tarkoitushakuiselta. Broilerateria perunamuusilla vaikuttaa laskelmissa paremmalta, vaikka todellisuudessa monessa suomalaisessa kodissa broilerruokia syödään nimenomaan riisin kanssa.

Laadimme listan kysymyksiä ja toiveen esimerkkilaskelmasta Envitecpolikselle ja MTK:lle. Saimme pieniä vastauksia, mutta lopulta myös tiedon, että kaikki materiaali on netissä ja lisää ei tule. “Jos haluatte lisää laskentaa tai esimerkkilaskelmia, niin Envitecpolis tai joku muu elintarvikeasiaa osaava konsulttitoimisto sitä varmasti tilausta vastaan tekee.” Mari julkaisi tiedon Twitterissä viime tiistaina. Moni yhtyi ihmettelyyn siitä, miksei lisätietoja kerrota, kun tieto laskennan taustoista oli julkaistun materiaalin perusteella vähäistä. MTK ilmoittikin sitten pari tuntia myöhemmin, että seuraavana päivänä Envitecpolis julkaisee taustaselvityksen.

Professori Fogelholm julkaisi ansiokkaan kritiikin

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm oli osallistunut aiheesta käytyyn keskusteluun jo aiemmin, ja Envitechpoliksen selvityksen perusteella hän julkaisi todella hyvän twiittiketjun:

“No niin, olen lukenut ja joudun käyttämään vastaukseen useamman twiitin. Tässä on tehty analyysit vähän samalla tavalla kuin selvityksessä mainitussa Arlan [sic!] maksamassa tanskalaistutkimuksessa. Osa kriitikistäni kohdistuu siten myös em. tutkimukseen.
Ravitsemusprofiloinnin voi suorittaa monella tavalla, mutta tässä on muutama periaatteellinen kysymysmerkki (= minusta ongelma).
1) Päätös ottaa mukaan vain >15% suosituksesta täyttävät ravintoainessaannit. Ei ole tapana laskelmissa, pakkausmerkinnän lainsäädäntö on eri asia.
2) Laskelmassa on vain terveyteen positiivisesti vaikuttavia ravintoaineita, mutta esim. kuitu puuttuu -> pienentää kasvipohjaisten ruokien pisteitä.
3) Profiiliin on minusta tärkeää saada myös epäterveelliset indikaattorit, tyydyttynyt rasva, suola ja lisätty sokeri.
Nyt käytetty profilointi ei sisällä tyydyttynyttä rasvaa, eikä kuitua. Molemmat ratkaisut suurentavat eläinkunnan ja pienentävän kasvipohjaisten tuotteiden pisteitä. Harha on todennäköinen, sen suuruutta en pysty arvioimaan.
Hiilijalanjälkiluvuista en osaa sanoa, ei ole osaamisaluettani. Mutta en ymmärrä, miten abstrakti profilointipisteytys voidaan jakaa CO2 ekvivalenteilla. Onko niissä edes sama varianssi? On mm. mahdollisuus siihen, että jompi kumpi luku on dominoiva, taas voi aiheutta harhaa.
Itse olisin laittanut CO2-tuloksen ja (toisella tavalla laaditun) ravitsemusprofilointituloksen x-y koordinaatistoon, jolloin siitä näkee heti, missä ruoissa molemmat ovat hyvä, vain toinen on hyvä (ja kumpi on) tai molemmat olevat huonoja. Yhtä lukua on paha tulkita.
Lopuksi yksi ajatus: voidaanko sanoa, että ravitsemusarvoltaan hyvä, mutta ympäristövaikutuksiltaan huono on “vähemmän paha ympäristölle”? Ei minusta: ympäristövaikutukset ovat ympäristövaikutuksia. Niitä voi tarkastella samaan aikaan kuin terveyttä, mutta ei yhdessä luvussa.”

Media, olisiko heti kannattanut kysyä ravitsemustieteilijältä?

Aiemmin tekstiin linkatut selvitystä käsitelleet jutut olisivat varmasti olleet erilaisia, jos niihin olisi kysytty kommenttia ravitsemustieteilijältä, joka olisi ehtinyt hieman perehtyä selvitykseen. Tätä ei toimituksissa tehty, vaan ilmeisesti luotettiin siihen, että selvitys on tasokas. Olihan selvityksen tiedotus vakuuttavaa ja erilaisilla numeroilla ja graafeilla lisättyä.

Envitecpolis kertoi kirjoituksessaan, että “Tarkasteluja, joissa ruoantuotannon hiilipäästöt ja ravintosisältö on pyritty yhdistämään ei juuri ole.” Suomesta kuitenkin löytyy väitöskirja juuri tästä aiheesta: Including nutrition in the life cycle assessment of food products (Saarinen 2018).

Twitterissä ei saatu vastausta siihen, miksi laaja väitöskirja jätettiin huomioimatta selvityksessä. Kenties siksi, että haluttiin tukeutua vain Arlan rahoittamaan tutkimukseen? Kenties siksi, että Saarinen toteaa: “Yksittäisiin ravintoaineisiin perustuvaa tarkastelua suositellaan käytettäväksi ainoastaan rajallisesti ja erityisesti kohdistuen vain ravintoaineisiin, joiden saantiin liittyy haasteita”. Jos tämä suositus olisi huomioitu Envitecpoliksen selvityksessä, se olisi epäilemättä ollut toisenlainen.  

Kasvipainotteisuuden esiintuominen on plussaa  

Hienoa tietysti, että MTK haluaa panostaa ruokien ilmastokysymysten pohtimiseen. Hienoa on myös se, että he muistuttavat tiedotteessaan kasvipainotteisen ruokavalion merkityksestä sekä siitä, että ympäristön kannalta kestävän ruokavalion voi koostaa monin tavoin. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Yksittäisten ruoka-aineiden vertailu ei ole paras ratkaisu, vaan kokonaisuus ratkaisee.

Ja tietysti täällä Ruokamysteereissä olemme samaa mieltä siitä, että ruuasta puhuttaessa on huomioitava sekä ravitsemus- ja ympäristökysymykset. Sen vuoksi aikoinaan teimme kirjammekin. Mutta toivomme, että keskustelua käydään pätevistä tieteellisistä lähtökohdista sekä selkeästi viestien niin, että kuluttajat ymmärtävät, mistä puhutaan. Epätieteellinen ja harhaanjohtava viestintä rapauttaa luottamusta niin kuluttajien ja ruoka- ja ravitsemusektorin välillä kuin alan sisällä.

Ruokamysteereiden Leena ja Mari

Onko maitolitran ja kaurajuoman hiilijalanjälki sittenkin yhtä iso?

08. joulukuun 2018 Eettisyys, Ilmastovaikutus, Juomat 4

HUOM! Aihe on saavuttanut varsin paljon huomiota. Tekstin lopussa päivityksiä. 

Tällä viikolla Twitterissä nousi keskustelua Luonnonvarakeskus Luken uudesta nettitekstistä, jossa kerrottiin ruokavalion ympäristövaikutuksista. Hämmennystä herätti maitoon liittynyt näkemys:

“Nykyisin lehmien maitotuotos on niin suuri, että esimerkiksi ilmastovaikutus maitolitraa kohden on varsin maltillinen, suuruusluokaltaan 1 kilogramma CO2-ekv* (hiilidioksidiekvivalentti). Nykytietämyksen mukaan se on sama suuruusluokkaa kuin esimerkiksi kaurajuomalla.”

Ilmastovaikutusten laskennan tulokset vaihtelevat

Tuo Luken väite on ristiriidassa sen kanssa, mitä kasvi- ja eläinpohjaisista juomista yleensä on sanottu. Esimerkiksi Kausiruokaa-kirjassa (2011) kauramaidon hiilijalanjäljeksi on määritelty 0,6 kg / CO2-ekv ja kevytmaidolle 1,4.

Kirjassa kerrotaan, että kirjaa tehdessä kaurajuomien hiilijalanjäljesta ei oltu tehty tieteellistä tutkimusta, mutta Oatlyn juomaan liittyneessä tutkimuksessa oli todettu myyntipaikan vaikutus:

“Ruotsissa myytävän kauramaidon päästöt ovat kolmanneksen pienemmät kuin Saksassa ja Tanskassa, koska sähkön päästöintesiteetti on Ruotsissa huomattavasti alhaisempi. Suomen oloihin olemme käyttäneet Tanskan ja Saksan arvoa.” (s. 260)

Maidon hiilijalanjäljestä kirjan kirjoittajat toteavat, että se asettuu monissa tutkimuksissa yhden kilon tienoille, mutta eurooppalaisissa tutkimuksissa vaihteluväli on suurta. Erot johtuvat mm. laskentatavoista ja olosuhteiden ja tuotantapojen eroista. (s. 263)

Luken sivuille olleen tiedon antajana toimi tutkija Merja Saarinen, joka väittelee nyt maanantaina 10. joulukuuta elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista ja ravitsemuksesta (erittäin tärkeä aihe, nostan hattua!). Hän kertoi kyselijöille Twitterissä, että osa lausuntoon käytetyistä lähteistä on ei-julkisia. Hän totesi lisäksi mm. seuraavaa:

“Kaikki jutun vastaukset perustuivat useampaan Luken tutkimukseen, niin maidon ja kaurajuoman vertailukin. Kyseessä ei siis ole mikään uusi yksittäinen hanke tai artikkeli.” (linkki)

“Valitettavasti en tunne Oatlyn laskentaa. Oma kommenttini perustui Lukessa tehtyihin LCA-tutkimuksiin. Ehkä tuotejärjestelmän rajauksissa eroa? Lukella koko ketju alkutuotannosta kauppaan. Prosessoinnilla melko suuri vaikutus eli energianlähdekin varmasti vaikuttaa.” (linkki)

Tutkimuksista edelleen tukea kasvipohjaisten juomien alhaisemmalle ilmastovaikutukselle

 

Kaurajuomaa kahviini edelleen, kiitos!

Luken toinen tutkija Juha-Matti Katajajuuri ilmoitti kaivelleensa tieteellisiä lähteitä kaurajuomien ilmastovaikutukselle. Hän linkkasi kahteen tutkimukseen.

Toinen niistä on Producing oat drink or cow’s milk on a Swedish farm – Environmental impact considering the service of grazing, the oppurtunivty cost of land and the demand for beef and protein.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että ilmastovaikutusta voidaan pienentää, kun vaihdetaan maidontuotanto kaurajuoman tuotantoon (“The climate impact can be reduced by producing oat drink instead of cow’s milk“).

Toinen Katajajuuren linkeistä vei tähän PDF-tiedostoon (“The environmental impact of vegan drinks compared to whole milk“). Sielläkin todetaan, että kasvipohjaiset juomat ovat ympäristövaikutukseltaan selvästi ekologisempia kuin täysmaito (huom: Luken sivuilla ei puhuta täysmaidosta):

“In summary it can be said that consuming vegan drinks instead of whole milk cuts the environmental impact in half, approximately”.

Lukella on siis ilmeisesti jonkinlaista omaa tutkimustietoa, jonka perusteella kaurajuoman ilmastovaikutus arvioidaan yhtä isoksi kuin lehmänmaidon, mutta maailmalta on tutkimuksia, joissa kasvipohjaiset ovat lehmänmaitoa ekologisempia.

Toisaalta Saarinen itse kommentoi Twitterissä myös sitä, että kaurajuoman valmistusprosessit ovat voineet kehittyä heidän keräämänsä tiedon jälkeen. Eli siis kun kaurajuoman valmistusmäärät kasvavat ja toiminta kehitetään, ilmastovaikutus todennäköisesti pienenee.

Ja kuten jo edellä todettiin, hiilijalanjälken laskentaan vaikuttavat myös muut tekijät.

Maitotuotteilla merkittävä rooli ruokavaliossa ja ilmastovaikutuksiin

“Ruokavalion ilmastovaikutuksessa maidolla ja maitotuotteilla on suuri merkitys suuren kulutusmäärän takia”, Saarinen muistuttaa Twitterissä. Luken sivuilla todetaankin, että vesi on kelpo ruokajuoma.

Aikoinaan eli vuonna 2010 blogasin siitä, miten Maito ja terveys ry hehkutti maidon voittaneen juomien ympäristövertailun, kun huomioitiin myös ravitsemuksellisia tekijöitä. Kyseisen tutkimuksen ongelma tosin oli se, että tutkimuksen maito oli D-vitaminoitua, kaura- ja soijajuoma sen sijaan täydentämättömiä. Kun kasvipohjaiset juomat ovat vitaminoituja, nousee niiden ravitsemuksellinenkin arvo (Ruokamysteerit-kirjaan Putkonen kirjoitti, että ravintoarvoltaan lähimmäs maitoa pääsee makeuttamaton, vitaminoitu soijajuoma). Eli tutkimus, jossa maito on vitaminoitua ja muut juomat eivät, on harhaanjohtava.

Vielä sana eettisyydestä

Kun näistä juomista ja niiden ympäristövaikutuksista sekä ravintoarvoista kirjoitetaan, mukana on monta näkökulmaa. Nyt ei siis näytä siltä, että ilmastomielessä tarvitsisi karsastaa kaurajuomaa kahvissa tai ruoanlaitossa.

Jos eettisyys painaa vaa’assa, kuten minulla, vaaka kallistuu vankasti kaurajuomaan.

Päivityksiä aiheeseen 13. joulukuuta:

Keskustelu aiheesta nousi laajemmin esiin, kun Yle julkaisi jutun juomien hiilijalanjälkilaskennasta. Juttu avasi hyvin laskennan monimutkaisuutta ja eri näkökulmia. Jutusta kuitenkin puuttui tieto kansainvälisistä tutkimuksista ja lisäksi Raision vertailutuotteena oli kauravälipalajuoma, ei kaurajuoma.

Sekä maitotuotteita että kaurapohjaisia tuotteita valmistava Kaslink julkisti 13. päivä oman tiedotteensa:
“LCA Consultingin tekemän hiilijalanjälkilaskennan mukaan Aito Kaurajuoman hiilijalanjälki kehdosta hautaan -laskentamallin mukaisesti on 0,3 kg CO2-ekv/kg.”
Eli Kaslinkin laskelmassa kaurajuoman hiilijalanjälki jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin Luken laskelmissa.

 

Kirjalähde:
Kaskinen, Kuittinen, Sadeoja & Talasniemi. 2011. Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Teos, Porvoo.

 

Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

26. maaliskuun 2017 Hävikki, Ilmastovaikutus, Yleinen 2
Erityisruokavaliot aiheuttavat hämminkiä keittiössä

Olimme Koistisen kanssa mukavassa aamupala-tilaisuudessa, jossa keskustelimme muiden ruoka-alalla työskentelevien kanssa personoinnista ja kustomoinnista. Eräässä puheenvuorossa Finlandia-talon keittiömestari Timo Lepistö hahmotti vähän, millaista on, kun sadoista ihmisistä kymmenet ovat erityisruokavaliolla. Erityisesti, jos paperissa lukee “allergia” siihen suhtaudutaan hyvin vakavasti, sillä jollain voi mennä henki pienestä pähkinän palasesta tai katkarapuliemestä väärässä ruoassa. Sairaalareissu voi tulla pienemmästäkin. Keliaakikko taas voi saada pysyviä vaurioita suolistoonsa, jos ruokaan eksyy gluteenia.

On myös hyvä huomioida, että jos keittiöväki joutuu laittamaan erityisen paljon panoksia erikoisruokavaliotilausten toteuttamiseen, se on pois siitä perustilauksesta – niin työajallisesti kuin resurssien puolesta. Usein kuulemma käy vielä niin, että erityisruokavaliotilaukset jää noutamatta ja siten syntyy hävikkiä.

Hahmottelen nyt laillistetun ravitsemusterapeutin näkökulmasta, milloin erityisruokavaliotilaukset on tarpeen ja milloin ei. Väittäisin, että minulla on aika hyvä pohja tähän sen puolesta, että työssäni nämä asiat tulevat vastaan, koska iso osa asiakkaistani on herkkävatsaisia ja sen lisäksi joudun omien vatsavaivojen takia tasapainoilemaan ulkonasyömisten kanssa.

Milloin erityisruokavaliotilaus on perusteltua?

  • Silloin, kun kyseessä on vakava allergia ja seurauksena anafylaktinen sokki tai vastaava vakava oire. (Moni allergikko itse kokee, että pieni kurkun kutina tai poskien punoitus ei heitä haittaa. Aikuiset ovat tietoisia omista oireistaan melko hyvin, lapsilla asia on eri.)
  • Silloin, kun kyseessä on diagnosoitu keliakia ja siten gluteeniton ruokavalio on ainut hoitomuoto.
  • Silloin, kun se perustuu eettisiin tai uskonnollisiin valintoihin. Tällaisia ruokavalioita ovat esimerkiksi veganismi tai kosher-ruokavalio. Ruoanlaittajia voisi ystävällisesti auttaa myös sillä, että kirjaa, mitkä ovat ehdottomasti vältettävät asiat. En itsekään meinaa ammatistani huolimatta aina muistaa esimerkiksi kosher-sääntöjä (ei maitoa ja lihaa samalle aterialle, mitenkäs ne olikaan ne merenelävät jne.).
  • Silloin, kun se aidosti oikeasti auttaa terveydellisiin oireisiin. Pitäydy tällöin systemaattisesti valinnoissasi ja siinä ruokatilauksessa, jonka kyseiseen tilaisuuteen teit. (Kts. seuraava kohta.)

Milloin erityisruokavaliotilaus ei ole perusteltua?

  • Silloin, kun se kuuluu ns. fad diet -kategoriaan, kutsuttakoon tätä suomeksi vaikka muotidieetteihin. Kyseiset dieetit lupaavat useimmiten laihtumista, optimaalista (inhokkisanani) terveyttä, huimasti parantunutta suorituskykyä, yhdessä yössä kehittyviä vatsalihaksia tai hormoneja tasapainottavia vaikutuksia. Esimerkiksi paleo, sokeriton ja tarpeeton gluteeniton ruokavalio ovat tällaisia muotidieettejä.
  • Silloin, kun erityisruokavaliotilauksestasi huolimatta ajattelit napsia vapaasti parhaimmalta näyttävää ruokaa.
  • Silloin, kun tiedät, että joustaminen ei aiheuta sinulle merkittäviä terveyshaittoja.

Tämä ei tarkoita, ettetkö olisi vapaa tekemään mitä vain ruokavalintoja vapaa-ajallasi, mutta harkitse ennen kuin kirjoitat ruokatilaukseen, onko sillä suuren suurta merkitystä, jos syöt teatterireissulla tai kokouksessa sitä samaa mitä muutkin. Gluteeniyliherkkyys, erityiset muut yliherkkydet jne. ovat mahdollisia, mutta suuri enemmistö välttää ruokia enemmänkin uskomusten kuin todellisten terveysvaikutusten takia.

Minun selviytymisstrategiani – case kasvis-FODMAP

Kotioloissa mukailen FODMAP-ruokavalion valintoja, koska minulla on ärtyvä suoli. Seuraukset ikävimmistä ruoka-aineista ovat päiviä kestävät kivut turvotuksesta, kymmenet ja taas kymmenet vessakäynnit, kivulias ummetus tai älytön ripuli. Tiedän kuitenkin hyvin, mikä ruoka tekee mitäkin oiretta, joten ulkonasyödessä joustan. Yleensä tilaan vain kasvis ja laktoositon (joista jälkimmäinen taitaa olla aika turha lisäys tänä päivänä). Minulla on “en halua olla vaivaksi” -syndrooma suolistovaivojen lisäksi, ja en yleensä ole jaksanut vegaanista vaihtoehtoa sen takia tilailla. Vitriinistä valkkaan kyllä vegaanista, jos vain on tarjolla. Vegaanihaasteesta opin myös, että tiskin alta saa vegaanista, kun osaa pyytää. Nyt vain toivoisin, että nämä herkulliset ruoat nousisivat sieltä tiskin alta kaikkien valittavaksi.

Eipä silti, olen syyllistynyt napsimaan tilaukseni ulkopuolelta ruokia, koska FODMAP-ruokavaliota ei oikein tunneta enkä siksi edes yritä tilata tismalleen minulle sopivaa annosta. Jatkossa tulen olemaan huomaavaisempi muita kohtaan ja joko pitäydyn tilauksessani tai en edes tee erityisruokavaliotilausta. Tämä riippuu  siitä, millaisesta tilaisuudesta ja päivästä on kyse. Joskus esimerkiksi kokoukset tai työtilaisuudet ovat sellaisia, että en pääse noin vain poistumaan villintyvän suolistoni kanssa vessaan ja joudun valitsemaan ruoat varovaisemmin.

Vaikka olen jatkuvasti ravitsemusterapeutin ammattissani tekemisissä ihmisten erityisruokavaliotarpeiden kanssa, en voi vuosienkaan pohtimisen jälkeen tajuta, kuka haluaisi ilman mitään tuntuvaa syytä rajoittaa ruokavaliotaan ja hankaloittaa elämäänsä vapaaehtoisesti, kuten muotidieeteille ryhtyessä? Tämän kysyn nimenomaan henkilönä, jolla itsellä on erityisruokavaliotarpeita. Olisin valmis luopumaan toisesta munuaisestani, jos se laannuttaisi ärtyvän suoleni. Vapaaehtoisesti en sipulia, punajuurta tai ruista jättäisi lautaseltani pois (koska hyvää!).

Aika usein tulee vastaan ihmisiä, jotka hakevat elämänhallintaa ruokaan kohdistuvasta itsekuritreenistä. Uskokaa pois, onni ja hyvä olo ei tule lisäkontrollista eikä tarpeettomista ruokasäännöistä. Niistä seuraa vain ongelmallinen suhde ruokaan ja pitkään jatkuessa myös mahdollisesti terveysongelmat.

 

 

Koistisella ja minulla on muuten tämä bulls**t-yliherkkyys, mutta onneksi sillä tittelillä ei tarvitse ruokia tilailla.

Pilaavatko hiilihydraatit sydänterveyden?

22. helmikuun 2017 Ilmastovaikutus, Yleinen 4

Ruokamysteereitä pyydettiin kommentoimaan Maailman sydänjärjestön entinen puheenjohtaja Salim Yusufin puheen sisältöön, jota eräällä kotimaisella ravitsemusaiheisella sivustolla puitiin.

Suomen Sydänliitto ehti edelle, mutta sehän on vain hyvä, että näemmä päädyimme tahoillamme samoihin tulkintoihin ja selityksiin. Sydänliiton mukaan Salim Yusufin näkemykset eivät edusta kardiologien yleistä näkökantaa. Lisäksi he muistuttavat, että kyseessä tosiaan on kardiologi, ei ravitsemustieteilijä.

Omien kommenttien tueksi kävin etsimässä tietoa ja näkökantoja Harvardin yliopiston sivustolta. Heillä on yleensä proaktiivinen ote päivänpolttaviin ravitsemusaiheisiin ja he tarttuvat sellaisiin teemoihin, jotka kansaa puhututtavat. Tämä myös siksi, että vaikka yritän ymmärtää tiedettä ja viestiä siitä, en ole tutkija. Tutkijat ovat minun maailmassani velhoihin verrattavia tyyppejä, jotka pystyvät prosessoimaan tietoa tavan kuolevaista taitavammin. Riskinä toki on, että ravitsemustiedevelhot keskittyvät liiaksi vain omiin bravuureihinsa ja lukuihin, mikä voi vaarantaa ymmärtämästä kokonaisuuksia ja arjen valintoja. Tämä perspektiivi taas säilyy, kun tekee potilastyötä ruohonjuuritasolla.

Samalla tiedonhakuretkellä löysin epidemiologian ja ravitsemustieteen professori Walter Willetin kommentit voin roolista sydänterveydelle Medpage Today:n sivustolla  Hyvä pätkä, kannattaa ehdottomasti kuunnella. Summa summarum: sydänterveyden kannalta voi on hyvä korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla, eli juoksevilla kasvirasvoilla. Sitä ei kannata korvata prosessoidulla, kuituköyhällä hiilihydraattipitoisella ruoalla tai muilla epäterveellisillä vaihtoehdoilla, kuten sokerilla tai punaisella lihalla. Eli ei varsinaisesti mitään uuttaa auringon alla. Lisää tutkittuun tietoon perustuvia vinkkejä sydänterveyden parantamiseen löytyy Harvardin yliopiston Nutrition Source -sivuilta.

Videolla hän myös kritisoi Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistua meta-analyysia, joka kohahdutti maailmaa tuloksellaan, jonka mukaan tyydyttyneen, kovan rasvan saannilla ei olisi merkitystä sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. Hänen mukaansa tutkimuksen teossa ja johtopäätöksissä oli merkittäviä puutteita. Nykytutkimuksen valossa nykysuositukset – karsi tyydyttynyttä, kovaa rasvaa ja suosi juoksevia kasvirasvoja – pitävät sydämen terveydestä huolta, mutta pienentävät riskiä sairastua myös muihin sairauksiin, kuten neurologisiin sairauksiin.

Koska tämä juttu on vain lyhyt kommentti esitettyyn blogitekstiin, en lähde jahtaamaan muiden tutkijoiden kommentteja aiheeseen. Kommenttiketjuissa taisi tulla ilmi, että Salim Yusufia oli tituleerattu johtavaksi asiantuntijaksi alallaan. Näin voi ollakin, kun puhutaan kardiologiasta (hän näyttäisi keskittyneen lääkehoitoon julkaisujen perusteella), mutta ei välttämättä ravitsemustieteen saralla. Jos tässä nyt aletaan puntaroimaan, kumpi näistä tutkijoista on pätevämpi kommentoimaan ravitsemuksen roolia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, niin oma ääneni menee kyllä Willetille. Siteerakseni hänen esittelyään yliopiston sivuilta…

“Dr. Willett has focused much of his work over the last 40 years on the development and evaluation of methods, using both questionnaire and biochemical approaches, to study the effects of diet on the occurrence of major diseases.  He has applied these methods starting in 1980 in the Nurses’ Health Studies I and II and the Health Professionals Follow-up Study.  Together, these cohorts that include nearly 300,000 men and women with repeated dietary assessments, are providing the most detailed information on the long-term health consequences of food choices.”

Lisäksi Ruokamysteerit hengessä nostan esiin ekologiset ja eettiset puolet aiheesta. Spekuloidaanpa nyt huvikseen –  ihan ajatusleikkinä – että eläinrasvat olisivat yhtä terveellisiä kuin kasvirasvat (mitä ne eivät nykytietämyksen ja ravitsemustieteellisen konsensuksen mukaan olei).  Eläinperäiset rasvat merkitsee siis eläintuotantoa ja todennäköisemmin siinä muodossa kuin sen nyt tunnemme, eli tehotuotantona. Eettisesti siten kyseenalaista, vaikka tänä päivänä liha- ja maitoala sekä maataloussektori harva se päivä muuta yritää toitottaa.

Ekologisesti kasvirasvat ovat parempi valinta, niin Koistisen ja minun kuin todellisten asiantuntijoiden mielestä. Aiheesta voit lukea lisää Helsingin Sanomien jutusta, jossa Ruokamysteerit-tiimi osallistuu rasvakeskusteluun sekä ympäristö- että terveysnäkökulmasta. Kasvirasvojen tuottaminen on loogisempaa, koska siinä öljykasveista puristetaan öljy suoraan talteen, kun kasviraaka-aine taas voin, kerman ja juustojen tapauksessa kierrätetään eläimen kautta. Kasvirasvojen tuotanto vaatii vähemmän vettä, etenkin, kun puhutaan kotimaisesta rypsiöljystä.

Loppuun vielä hatunnosto tutkijoille ja tieteen tulkitsijoille. Ei ole helppoa ei. Tiede on kaikkea muuta kuin vasemman sarakkeen suorasukaisia teorioita ja tulkintoja.

Vegaanihaaste Lapissa – eihän se ihan putkeen mennyt…

25. tammikuun 2017 Ilmastovaikutus, Kala, Kasvis, Veganismi 0
Vegaanihaaste Lapissa – eihän se ihan putkeen mennyt…

Kertailin ekassa osiossa, miten vegaanihaaste sujuu, kun on tarpeen huomioida myös erityisruokavaliotarpeet – minun tapauksessa herkkävatsaisuus.

Lapin reissusta palattu ja tässä vähän fiiliksiä vegaanihaasteen sujumisesta siellä. Toinen viikkohan lähti ikävissä merkeissä liikkeelle, sillä ennen matkaa nautittu härkispatahan laittoi pakin niin pahasti sekaisin, että siitä toipuminen vei nelisen päivää. Pienessä jaetussa yksiössä tämä on aidosti ongelma. Voitte kysyä matkaseuralaiselta, joka onnekseni on yksi läheisimmistä ystävistäni jo vuosien takaa. Muuten olisi ehkä huumori loppunut alkuunsa.

Onneksi suolisto rauhoittui ja loppureissu, eli viikko vielä siihen päälle, meni erittäin hyvin vatsavaivojen osalta. Oikeastaan niitä ei ikinä tule, jos teen itse ruoat ja liikun ja nukun hyvin. Kuten sitä tapaa lomalla tehdä.

Matkalla tapahtui pari tahallista joustoa ruokavaliosta ja pari, jotka tapahtui vähän huomaamatta.

Tahalliset oli haukkaus kaverin munkista, oma munkki hirveässä nälässä (tarjolla vain pullia ja lihaisia ja kalaisia leipiä) sekä kasvispizza juustolla (hirveässä nälässä tämäkin), lusikallinen remoulade-kastiketta ranskisten kanssa.

Vahingossa taas nautin wasabipähkinän, jonka vegaanisuudesta ei varmuutta ja joku muukin juttu, jota en edes nyt muista.

Tiiviisti fiilikset on, että ei ollut ihan helppoa, jos halusi syödä ulkona yhtään mitään. Lisäksi aina pitäisi varautua ja syödä ennakkoon. Itsellä on vähän ristiriitaiset fiilikset haasteen suhteen, sillä koin ruokavalion rasitteena matkalla muutamastakin syystä. Ensinnäkin, ei ole kiva syynätä jokaista suupalaa. Toisekseen, haluaisin tukea paikallisia yrittäjiä ja pelkän teen tai mehun litkiminen tuntui jotenkin nololta. Kolmanneksi, kaipaan kalaa ja kaipaan joustoa. Kotivegaanius ei ole mikään ongelma ja se oli helppoa myös Lapissa, koska pääosan aterioista laitettiin itse. Samalla tuli testattua niin herkkullinen oumph kui kummalliset soijapallurat, jotka ei kyllä mene jatkoon, sillä rakenne oli epämiellyttävä ja maku täysin mitätön. Vegaanijuusto ja -leikkeleet eivät myöskään ole mitään erityisiä makuelämyksiä, mutta suolaisuudessaan olivat ihan kiva vaihtelu eväsleivissä. Maapähkinä-hillo oli kyllä parempi.

Ehkä vähän hassu fiilis, että Vegaanihaasteen sivuilla hehkutetaan ja hypetetään ja itse en oikein noita fiiliksiä voi jakaa. Sinällään hyvä huomata, että linjanveto syödä kalaa on minulle aivan hyvä ja riittävän ekologinen ja minun omatuntoni mukainen. Tosin myönnän, että munkkilipsumisesta tuli vähän morkkis haasteesta lipsumisen suhteen – ei missään nimessä muuten.

DSC_0088
Hiihtoretkeläiselle maistuu. Onnellinen ilme johtuu myös siitä, että rakastan talviliikuntaa yli kaiken.

DSC_0273
Ranskiksia ja bisseä = lomaruokaa

 

received_10154071736415800
Hesestä soijasuikaleita, ranskiksia, fruitie ja megakahvi. Kelepas hyvinkin! Saatan syödä huvikseen joskus muulloinkin.

 

Uteliaille lopuksi vielä muutaman päivän ruokapäiväkirjanpidot. Joillekin kollegoille on vissiin iso paikka kertoa syömisistään, mutta mulle tää ei kyllä oo mikään salattava juttu tai mitenkään kynnyskysymys. Mainittakoon, että ranskalaisia söin 10 päivän aikana usein, koska a) kulutus oli melkoista b) ne tuntui varmimmalta (toivottasti) vegaani-vaihtoehdolta.

Tämä on paras, mihin pystyn. Neljä päivää. En tajua, miten jotkut ihmiset jaksaa kirjata ruokiaan ylös (tai muuten seurata syömistään) yhtään tämän pidempään. Nämä oli nyt ne siistit päivät, jolloin ei tullut joustoja.

Päivä 1

Aamupala junavaunussa

2 mega mukillista kahvia (saatoin vähän innostua Lappiin pääsyn kunniaksi)

1 pillikaurajuoma

1 lautasellinen kaurapuuroa, muutama mustikka, sokeria

Välipala

1 kourallinen maustettuja suolapähkinöitä (vegaaniai – tarkistettu)

Välipala 2

1 metsämarjainen kaurajuoma

1 soijakermajäätelö

Päivällinen

palsternakkakeittoa (palsternakkapyree, perunaa, kaurakermaa, kasvisfondia)

2 siivua kauraleipää

kourallinen tattarihapannappeja

vegaanista margariina (70 %)

savu-vegejuustoa

savu-vegeleikkelettä

paprikaa

Iltapala

2 kauraleipää, joilla maapähkinävoita ja hilloa

2 mandariinia

2 porkkanaa

DSC_0067
Entisessä Euroopassa makumatkalla. 😀

Päivä 2

Aamupala

kaurapuuroa kaurajuomaan

kuivattuja banaanilastuja

kuivattuja karpaloita

maapähkinävoita

2 mukillista kahvia soijajuomalla

(ehkä jotain, muistiinpanoissa on kysymysmerkki)

DSC_0075
Trendikäs fruitbowl (tai miksi niitä ikinä kutsutaankaan) laiskan ravitsemusterapeutin versiona. 😀

Hiihtoretkellä

1 Parrots-siemenpatukka (näyttää samalla kuin ne, mitä ostetaan marsuille, mutta on maultaan parempi – kai)

2 Arctic Superfoods EVÄS-patukka

(eväspatukat mainittu merkiltä, koska näiden ostaminen herkkävatsaisena on todella vaikeaa – minulle sopii nämä hyvin)

termarillinen (4 dl) kidneypapukeittoa (vermisellinuudeleita, papuja, pakastevihanneksia, kasvisfondia)

4 leipäsiivua, joissa vegejuustoa ja -kinkkua, margariinia ja paprikaa

kahvia

1 litra mustikkamehua kuumana termarista pitkin päivää

Välipala

jättiranskalaiset ketsupilla

2 pientä olutta

Illallinen

palsternakkakeittoa

keitettyä riisiä (paljon)

oumphia (semi-paljon)

(tässä kohti kaaduin sänkyyn, vaikka olisi voinut syödä enemmän)

Päivä 3

Aamupala

kaurapuuroa kaurajuomaan

kuningatarhilloa

margariinia

2 tofuvoilepää (margariinia, tofua, paprikaa)

1 mandariini

2 mukillista kahvia

Hiihtoretkellä

termarillinen (4 dl) kikhernekeittoa (kuten edellisenä päivänä, paitsi eri kasvikset ja pavut)

4 liepäsiivua, joilla maapähkinävoita ja hilloa

2 dl appelsiinimehua

1 l mustikkamehua termarista pitkin päivää

Välipala

1 kauraleipä margariinilla

kourallinen banaanilastuja

1 appelsiini

1 wasabipähkinä (mahtoiko olla vegaaninen…?)

Illallinen

punaviinia reilu lasillinen

polentaa

tomaattista tofukastiketta (porkkanaa, fenkolia, grillattua munakoisoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaattimurskaa, mausteita)

Päivä 4

Aamupala

kaurapuuroa kaurajuomaan

tyrnijauhe

maapähkinövoita

hilloa

1 kauraleipäsiivu, jolla margariinia, tofua ja paprikaa

Metsäretkellä

n. 6 dl kuumaa mustikkamehua termarista

4 kauravoileipä, joilla margariinai, tofua, vegejuustoa ja paprikaa

1 Arctic Superfoods EVÄS-patukka

Päivällinen

pieni olut

polentaa ja tofua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja grillattua munakoisoa

3 pientä porkkanaa

(varmaan jotain, mutta onpahan jäänyt kirjaamatta)

#vegaanihaaste + FODMAP

08. tammikuun 2017 Eettisyys, Ilmastovaikutus, Kasvis, Veganismi, Yleinen 1
#vegaanihaaste + FODMAP

Ensimmäinen viikkoa vegaanihaastetta takana ja ajattelin tehdä yhteenvetoa viikon sujumisesta. Varoitus: sisältää sekä ruoka- että suolistopuhetta, mahdollisesti samassa lauseessa.

Mari kirjoittelikin jo aiemmin, että olemme mukana ja kuvaili vähän omaa ruokavaliotaan. Molempia yhdistää tilanteessa se, että kotioloissa syömme hyvin pitkälti vegaani-ruokavaliota mukaillen (plus molemmilla kala). Minulla haastetta lisää ulkona syödessä se, että minulla on ärtyvä suoli ja sen kurissa pitämiseen joudun hyödyntämään FODMAP-ruokavaliota.

Totuttelua

Suoritin laskeutumisen haasteeseen jo oikeastaan joulu-pyhien aikana muiden ruokien paitsi kalan osalta. Tein laatikot vegaanisena (Vegaaniliiton reseptejä mukaillen) ja itselleni murevaa ja herkullista seitankinkkua (Chocochilin ohjetta reippaasti mukaillen). Ensisijaisesti etsin vegaanista myös ravintoloissa. Esimerkiksi kuopiolaisessa Panzassa sai herkutella burritobuffetissa oikein maistuvasti!

Sinällään aihe on tuttua juttua, koska ravitsemusterapeutin vastaanotollani vegaani-FODMAP-ruokavalio ei ole harvinaisuus ja sen toteuttaminen sujuu asiakkailtani yleensä ihan mallikkaasti ja monipuolisesti.

Helppo vegenakki!

Kotioloissa maitotuotteita ei juurikaan ole muutenkaan käytössä, joten tämän viikon ostoskori näytti samalta kuin aiemminkin. Tofua, soija- ja kaurajuomaa, Yosa sporteja, soijarahkaa, härkistä, vegaanista jäätelöä… sekä roppakaupalla kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Kvinoaa, kauraa ja muita viljatuotteita, tahinia ja maapähkinävoita olikin jo kotona.

Ravintoloissa syöminen

Söin viikolla useampaan otteeseen ravintolassa tai kahvilassa, koska ystäväni pikkusisko oli Australiasta asti tullut vierailulle. Hän, kuten useimmat australiaiset, on hyvin rento, joten paikat valikoitui sen mukaan, mistä minä saan syömistä. Hieman haastetta vegaani-pyynnöt kuitenkin aiheuttivat.

Design-museon kahvilan herran mukaan vegaani-villitys on jo old news, että heillä ei minulle tarjottujen mandariinien ja raakapatukoiden lisäksi ollut muuta tarjolla. Nihkeä asenne oli kyllä oikea syy kannoilla kääntymiselle. Panimoravintola Bryggerissä taas olisin saanut salaattia, josta oltaisiin jätetty juusto pois. Kysyin, että saako jotain muuta juuston tilalle. Kuulemma muita kasviksia. Jäi päivällinen syömättä.

Sen sijaan Rosterissa, Sandro Kalliossa, Berggassa ja Löylyssä olen syönyt tällä viikolla erinomaisesti! On ollut VEEFiä (Sandron omaa seitanin tyyppistä proteiinipitoista mureketta – näin muistan jostain lukeneeni, mutta nyt en kyllä löydä tarkempaa selitystä…) ja nyhtökauravoileipää. Hullua tässä on se, että monesti vegaaniset herkut eivät löydy listalta vaan niitä pitää erikseen pyytää. Bergga-kahvilan vegaaninen ja gluteeniton kakku oli erityisen mieltä lämmittävä, koska vehnän syönti ei tunnu hyvältä sisuskaluissa useana päivänä peräkkäin.

Pueblossa sain juustosekoilun jälkeen vegaaniset tacot eteeni. Se vähän harmitti, koska jäin miettimään, että minkö juustoiset versiot nyt sitten hävikkiin, mikä on itselleni ruokasynneistä suurin. Kasvisravintola Silvopleessä juhlittiin vegaanihaastetta sillä, että tarjolla oli voin sijasta öljy-balsamico -seosta. Minusta tämä oli kiva ele! (Miinusta kuitenkin Silvopleen älyttömän suolaisesta ruoasta – terveysimago ottaa tästä vakavaa iskua!)

Yritin noukkia Silvopleen buffetpöydästä FODMAP-ystävällisiä valintoja, mutta joku ruoka ärsytti ja ilta ei nyt ihan kivutta sujunut. Valitettavasti suoliston murinat ja  mahan kivistelyt ovat hyvin yleinen seuraus ravintolavierailuista, myös tämän viikon maullisesti hyvistä paikoista. Sipuli ja valkosipuli tahtoo päätyä aina vegaanisiin annoksiin, joten tämä yhtälö on kyllä aika haastava pidempään kuin kuukauden. Monesti syön ravintoloissa kalaa – alkuperän ensin urkittuani. Ja ei, en oikeasti jaksa alkaa selittämään, mitä kaikkea voin ja en voi syödä joka kerta, kun syön ravintolassa. Toiveena tietysti olisi, että voisin tilata vegaanisen FODMAP-annoksen ja keittiössä tajuttaisiin, mikä se on. Ehkä viimeisellä viikolla käyn jossain ravintolassa testaamassa kokin kärsivällisyyttä!

dsc_0032
Öljy ja balsamico sopii paremmin kasvisravintolan linjaan kuin voi.

 

dsc_0013
Löylyn nyhtökauravoileipä

 

dsc_0023
Berggassa sai suun makeaksi. Taustalla kauramaito-cappuccino.

Bug nug – perjantai

Joustin tahallisesti ruokailuissa perjantaina, sillä ystäväni, hyönteiskokki Topi Kairenius, oli luvannut tarjoilla vieraalleni ja minulle hyönteisiä. Topi kärsivällisesti valmisti linssi-sirkkajauho-nugetteja ilman kananmunaa, mutta pannulla käytetyt sirkat ja kuhnurintoukat olivat saaneet öljyä ja voita niskaansa. Maistelin silti muutaman. Juureksille laitoin tahallani hunajaa, koska se hyönteisperäisenä kuului mielestäni illan teemaan.

Hyönteisten syönti tahtoo jakaa kasvissyöjiä. Hyönteiskokin näkemykset asiasta löydät koiramies.fi -sivustolta. Hyönteisten sielun ja ruumiin maailmaan kannattaa tutustua ja pohtia asiaa, vaikka kasvissyöjä olisikin.

dsc_0029
Hienosti muotoiltuja bug nugseja!

Luottovalinta – tofu

Maullisesti mainiota kotimaista härkistä olen syönyt muutamaan otteeseen ja etenkin ensimmäisen kerran jälkeen olin jo intoilla, että tuote sopii suolistolleni, mutta pahasti vaikuttaa nyt siltä, että ainakin annostelu pitää pitää hyvin maltillisena, jotta kivuilta ja vessassa ramppaamiselta vältytään.

dsc_0037
Härkispata oli kyllä herkullista, vaikkakaan ei kivutonta.

 

Onnekseni rakasta tofua, sillä se sopii ärtyvälle suolellenikin hyvin. Se menee sellaisenaan leivän päällä, salaatissa, tofukokkelissa, wokeissa, smoothiessa… kaikki käy. (Pehmeä tofu sisältää FODMAP-yhteistä melko paljon, mutta kova tofu sopii. Tämä johtuu siitä, että FODMAP-yhdisteet liukenevat veteen ja mitä kuivempi tofu, sitä paremmin sen pitäisi herkkäsuolistoisille sopia.) Pavut ja linssit menee kyllä pieninä määrinä sellaisenaan. Apteekista saatavat alfagalaktosidaasi-entsyymit kulkevat aina matkassani, sillä otan niitä aina näiden aterioiden yhteydessä lieventääkseni oireita. Tällä viikolla tacojen ohessa tuli syötyä muun muassa mustapapuja, jotka ovatkin mielestäni hyvin herkullisia. Samoin linssejä söin muutamaan otteeseen. Kikhernepastaa on hyvä pitää kotona varalta, jotta saa kasvisten kanssa pikasesti ruokaa. Monesti sekoitan joukkoon riisinuudeleita. Keräilen ja kehittelen reseptejä tässä kuun aikana ja laitan niitä sitten kotisivujeni puolelle.

Lisää palkokasvien sulavuudesta olen kirjoittanut Jussi Riekin ylläpitämälle puolikiloa.fi -sivustolle. Se pohjautuu VegFesteillä pitämään luentoon aiheesta. (Oli muuten tosi kiva luentotilaisuus!)

***

Uusi viikko, uudet haasteet. Olen lähdössä yöjunalla kohti Lappia ja siellä pysyn reilusti kuun puolivälin paremmalle puolelle. Nyt siis selvitetään, miten onnistuu vegaani-FODMAP -ruokavalio pohjoisessa! Hostellin henkilökunta jo Instagram-kyselelyihin vastasi, että paikalliselta kauppiaalta pitäisi löytyä hyvä valikoima minulle sopivia tuotteita. Katsotaan, mitä tästä tulee – vähän kyllä jännittää!

Kriittistä koulumaitopäivää kaikille!

28. syyskuun 2016 Eettisyys, Ilmastovaikutus, Juomat 3

“Aineisto on postitettu kaikkiin alakouluihin automaattisesti, kuten vuosi sitten.”

Aivan kuten lukuisia kertoja ennen viime vuottakin. Aineistolla tässä tarkoitetaan kouluruokamainoksia (joita sinnikkäästi vain julisteiksi tituleerataan). Sillä saadakseen subventoitua maitoa, koulut on velvoitettu roikottamaan ruokalan seinällä vuodesta toiseen erilaisia “kannustimia” maidon juonnin edistämiseksi. Koulumaitojulisteet ovat todennäköisesti saapuneet perille kaikkiin Suomen kouluihin, sillä maidon menekinedistämisyhdistys Maito ja Terveys ry on laittanut ne matkaan hyvissä ajoin mielessään tämä päivä, 28. syyskuuta eli kansainvälinen koulumaitopäivä.

Näitä julisteita on jokainen Suomen koululainen velvoitettu tuijottamaan elämässään ainakin yhdeksän vuoden ajan. Viitenä päivänä viikossa, kuukausi toisensa perään. Minä muistan Teemu Selänteen maitoviikset todennäköisesti vielä höperönä mummonakin.

unnamed
Kalsium voikin tehdä luille ja hampaille hyvää, maidon tarina onkin vähän monimutkaisempi. Maito ei myöskään luonnostaan ole D-vitamiinin lähde, vaan se lisätään siihen.

 

Maito ja Terveys ry muisti uutiskirjeessään markkinoida maitoa sanomalla:

“- Kannustan koululaisia juomaan lasillisen maitoa kouluaterialla. Maito tai piimä on osa lautasmallin mukaista koululounasta. Suosittelen rasvatonta maitoa, muistuttaa Maitolähettiläs Katja Mäkelä.”

Paitsi että kliinistä työtä tekevänä ravitsemusterapeuttina olen lukuisia kertoja alhaisten hemoglobiini- tai varastorauta-arvojen takia joutunut suosittelemaan nimenomaan päinvastaista. Niin aikuisille kuin lapsillekin. Nythän on nimittäin niin, että maidon kalsium ei pidä pääaterioiden raudasta. Se ei pääse imeytymään tehokkaasti, kun se yhdistetään kalsiumiin. (Sitä sen sijaan tehostaa C-vitamiini, jonka lähteitä aterialla kannattaa aina olla – salaattina tai hedelmäisenä tai marjaisana jälkiruokana.) Koulumaitoneuvo on saattanut olla oleellinen vuosina, kun kouluateria oli lähinnä laihaa ruisjauhovelliä, mutta tämän päivän maailmassa ajatus tuntuu lähinnä kummalliselta, kun tarkastellaan ravintoaineiden imeytymistä. Ennen, kun ruoasta oli pulaa, mikä tahansa ekstraenergian lähde oli hyvästä ravitsemukselle ja terveydelle. Mutta maailma muuttuu, eskoseni.  Elämme tänä päivänä täysin erilaisten ravitsemushaasteiden keskellä.

Eipä silti, globaaleja ruokailutottumuksia tarkasteltaessa koulumaito voi olla ihan perusteltu aterian lisä. Limppareiden luvatussa maassa USA:ssa tai niukkuudessa kärsivässä maassa koulumaito voi todella olla askel parempaan suuntaan. Tosin ravitsemuksellisesti ja ruokakulttuurillisesti se voisi olla muukin lisä.

Milloin maito sitten kannattaisi juoda tai syödä? Tai tarvitseeko sitä syödä ja juoda missään muodossa? Aiheeseen paneudutaan Ruokamysteerit-kirjassa usealta näkökantilta, mutta napakasti voisi sanoa, että jos maitoa haluaa jossain muodossa käyttää, olisi se itse asiassa fiksumpi olla aamu-, väli- tai iltapalalla. Lisäksi olisi ensisijaisesti hyvä valita hapanmaitotuotteita, joissa on mukana myös suolistolle hyvää tekeviä maitohappobakteereja, jotka myös tekevät maidosta helpommin imeytyvää.  Juustosiivut taitavat nekin ruokakulttuurissamme istua paremmin välipalatyyppisten aterioiden yhteyteen kuin pääaterioille.

Mutta, ei, maitoa ei tarvitse juoda, syödä tai nauttia missään muodossa, jos ei halua. Mutta se on pidemmän selostuksen paikka. Palaamme siihen viimeistään kirjan sivuilla. Maito ei kuitenkaan ole sellaista myrkkyä, miksi sitä välillä mustamaalataan. Itselleni maitokysymys on enemmän eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen kuin terveyteen liittyvä.

Eipä voi myöskään olla miettimättä, miten yksi ruoka-aine saa näin paljon mainostilaa koululaisten arjessa. Hyvin moni lapsi juo paljon maitoa: litra päivässä ei ole monelle lapselle määrä eikä mikään. Minulle on tullut mielikuva, että sitä juodaan paljon, koska sen on ajateltu olevan aina terveellistä, olkoon määrät kuinka suuret hyvänsä.

Hampurilais- ja karkkimainoksia jaksetaan kyllä kritisoida, mutta kritiikki ei yllä koulumaidon markkinoinnin tasolle. Todennäköisesti puhtaasti siitä syystä, että se on ollut kuvioissa niin tolkuttoman pitkään, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Noin se nyt vaan menee.

Aiheesta lisää Image-lehden artikkelissa: http://www.image.fi/image-lehti/miksi-suomalaiset-juovat-maitoa-enemman-kuin-yksikaan-toinen-kansa

Mihin katosivat hiilijalanjälkimerkinnät?

17. kesäkuun 2016 Ilmastovaikutus 2

Raision hiilijalanjälkimerkki

Muutama vuosi sitten ei voinut välttyä hiilijalanjälkeen liittyvältä keskustelulta. Elintarvikkeet olivat siinä vahvasti mukana, ja hiilijalanjälkimerkintöjäkin ilmestyi pieneen joukkoon tuotteista.

Mutta viimeisen parin vuoden aikana hiilijalanjälkimerkeistä ei ole puhuttu. Mitä tapahtui?

Soitin Juha-Matti Katajajuurelle, joka oli mukana elintarvikkeiden hiilijalanjälkiin liittyneissä työryhmissä ja joka edelleen työskentelee ruoan ympäristövaikutusten parissa.

”Hiilijalanjälkimerkinnät olivat yhden ajan ilmiö, jolla haluttiin tuoda kuluttajille tietoa ja samalla rakentaa yritysten imagoa. Kuluttajille ei kuitenkaan kerrottu aiheesta tarpeeksi, ja eri yritysten merkit olivat erinäköisiä. Climate Communication II -hankkeen lopuksi linjattiin, että tarvitaan ensin kuluttajien yleistä tietotasoa parantavaa viestintää. Lisäksi taloudellinen taantuma taisi iskeä yrityksiin”, Katajajuuri kertoo.

Euroopassa merkintöjen edelläkävijämaana toimi Ranska, jossa hiilijalanjälkeä ja paria muuta ympäristövaikutusta puuhattiin peräti pakolliseksi merkinnäksi. Katajajuuri kertoo, että melkein jo tehty päätös vedettiin takaisin viime metreillä. Tilanteeseen vaikutti mm. elintarviketeollisuuden näkemys siitä, miten mahdottomalta merkinnät vaikuttivat silloin.

Ruoan ympäristöystävällisiä valintoja käsittelevä viestintäkampanja tulossa pian

Tällä hetkellä elintarvikeala, maa- ja metsätalousministeriö sekä luonnonvarakeskus Luke organisoivat yleistä ruoan ympäristöystävällisiä valintoja käsittelevää viestintäkampanjaa. Kampanja toteutetaan tämän vuoden lopulla.

”Myös koko EU:n tasolla puhutaan nyt enemmän laajempien ympäristövaikutusten arvioinnista ns. PEF-metodologian mukaan”, Katajajuuri kertoo. ”Tietoa ja laskentaa vaikutuksista kyllä ehdottomasti tarvitaan, ja hiilijalanjäljestä sitä on toistaiseksi selvästi eniten. Ruokasektorilla tehdään paljon töitä tämän suhteen. Yritykset ovat hieman odottavalla kannalla sen suhteen, mihin suuntaan tilanne ja esimerkiksi lainsäädäntö etenee.”

Katajajuuri uskoo, että kun kuluttajien tietoisuus kasvaa, niin hiilimerkinnöillekin voi olla tulevaisuudessa enemmän käyttöä.

”Kehittämämme Foodprint-metodi tarjoaa varsin yksityiskohtaisen ohjeen vertailukelpoisille elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintöjen laskemiselle.”

Mutta vaikuttavatko merkinnät todella valintoihin?

Minun silmiini hiilijalanjälkimerkinnät tyssähtivät monesta eri syystä:

    • Ilmastovaikutusten laskenta ei ole aivan yksinkertaista. Juttelin erään alan tutkijan kanssa, joka on ollut mukana arvioimassa tieteellisiä artikkeleita aiheesta, ja hän totesi, että laskentamenetelmät eivät ole häntä vakuuttaneet.
    • Yleiseen ruokakeskusteluun tuli hiilijalanjäljen tilalle muita aiheita, kuten lähiruoka ja eläinten hyvinvointi. Nyt kaivataan esimerkiksi eläinten hyvinvointimerkkiä, eikä lähiruoka-ajattelu varsinaisesti tue ilmastovaikutuksiltaan alhaisia valintoja. (Tuontiruoan kuljetukset aiheuttavat vain noin 0,2 prosenttia koko ruokaketjun ilmastopäästöistä, joten kauempaa tulevaa ruokaa ei voi syyttää korkeista hiilijalanjäljistä.)
    • Karkealla tasolla ruoan ilmastovaikutukset tiedetään niin, että kuluttaja voi halutessaan vaikuttaa oman ruokansa hiilijalanjälkeen ilman merkintöjäkin.
    • Merkintöjen ohjaava vaikutus on lopulta pieni. Jos rinnakkain olisi kaksi lihapakettia, joista toisen ilmastovaikutus olisi 20 prosenttia pienempi kuin toisen, mutta hinta kalliimpi, kuinka moni kuluttaja olisi todella valmis maksamaan pienemmästä hiilijalanjäljestä? Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuks SYKE tarjoili erikseen merkittyä ilmastolounasta. Vaikka SYKEn lounastajat ovat varmasti keskimääräistä vastuullisemmin ajattelevia, ei merkintä saanut heitä tekemään ilmastoystävällisempiä valintoja.
    • Merkintöjä ottivat käyttöön yritykset, joiden tuotteiden hiilijalanjälki oli pieni (kuten Raisio). Kuluttajalle näistä merkinnöistä tuli kenties hyvää fiilistä ja yrityksille ekologista mainetta, mutta ratkaisiko merkintä kaurahiutalepaketin valintaa? Tuskin kovin usein. En muista, että itse olisin tehnyt yhtään ostopäätöstä merkkien perusteella, vaikka paljon mietinkin ruokaa ostaessani ekologisia ja eettisiä näkökulmia.

 

Hiilijalanmerkintöihin liittynyt keskustelu oli ehdottomasti hyvä asia. Se avasi ihmisten silmiä tajuamaan ruoan ilmastovaikutuksia ja pisti pohtimaan, miten suuri merkitys on sillä, mitä syömme.

Samalla se todennäköisesti vaikutti myös tuottajiin. Kun kotimainen, talven kasvihuonetomaatti oli kerrottu tuotteeksi, jolla on korkea hiilijalanjälki, saivat viljelijät taatusti lisäintoa kehittää kasvihuonetuotantoa ekologisemmaksi. Kymmenessä vuodessa kasvihuoneviljelyssä onkin tapahtunut paljon parannuksia mm. energiankäyttöön. Tietysti parannuksiin liittyvät myös taloudelliset näkemykset, mutta sehän onkin parasta: tee ilmastoa edistävä teko ja säästät rahaa.