Sopivat lajikkeet ja viljelykokemus tuovat kotimaista soijaa lautasille
Taannoin olin kuuntelemassa Jalotofun Tulevaisuuden kasvisruokaa -seminaarissa viljelijä Harri Lainetta, joka on usemman vuoden ajan testannut soijan viljelyä. Sopivat, pohjoisiin olosuhteisiin sopivat lajikkeet ovat tärkeitä, ja samoin tietysti muu kokemuksen kautta kertyvä osaaminen. Kun nämä nyt yhdistyvät, niin parin vuoden päästä Laineelta kuulemma riittää soijaa jo laajempaan myyntiin ja elintarvikekäyttöön.
Tunsin piston sielussani: olin kirjoittanut Ruokamysteerit-kirjaan, että soijasta ei näytä tulevan kasvia, jota viljeltäisiin Suomessa laajemmin.
Ilmeisesti OLIN SIIS VÄÄRÄSSÄ! Myönnän virheeni ilomielin.
Mielenkiintoista oli kuulla myös esimerkiksi siitä, miten soijan proteiinipitoisuuteen vaikuttaa mm. kylvöaika. Ja se, että soijalle Suomen kesäpäivät turhan valoisia. Tämän vuoksi nopea kehitys tapahtuu syksyn pimenevissä öissä.
Maatalous ja viljely voivat siis kehittyä, kun on osaamista, intoa ja ripaus hulluutta, vaikka muut epäilisivät touhun mielekkyyttä.
Kiinnostava oli myös uutinen suomalaisen reuhumaissin viljelystä. Maissilajikkeita on kokeilussa peräti yksitoista.
Muutama päivä sitten minulta taas kysyttiin, että onko se soija nyt terveydelle hyvä vai haitallinen? Soijasta on yksi laaja kappale myös Ruokamysteerit-kirjassa. Putkonen kirjoitti kattavasti soijanäkemyksiä, joten kannattaa lukea huolella, jos aihe kiinnostaa. Mutta tiivistetysti voi sanoa, että esimerkiksi netissä vellovat näkemykset soijan terveyshaitoista ovat pitkälti liioitteltuja tai jopa vääristeltyjä.
Soija on yksi hyvä kasviproteiini monipuolisessa ruokavaliossa. Avainsana on siis jälleen kerran ruokavalion monipuolisuus, ja soijatuotteistakin kannattaa valita eri vaihtoehtoja eikä syödä joka päivä pelkkää soijarouhetta (ja kaikillehan soija ei tietenkään sovi).
Itse teen esimerkiksi makaroni- tai perunasoselaatikkoa niin, että käytän puoliksi soijarouhetta ja puoliksi härkäpapurouhetta. Toki niin, että olen pyöritellyt rouheet pannulla mausteiden ja sipulin kanssa öljyssä ja lisännyt riittävästi nestettä.
Mitä tulee soijan ympäristövaikutuksiin, niin niissä ongelma on soijan tuottaminen eläinrehuksi. Ihmisten elintarvikkeiden taustat ovat lähes aina vastuullisemmat, ja soijatuotteita tekevät firmat tietävät soijansa taustat.
Kotimainen soija olisikin hyvä lisä erityisesti siltä kannalta, että alkuperä on helpompi varmistaa. Soijassakin on riski alkuperän väärennöksestä: esimerkiksi Washington Post kertoi äskettäin tapauksesta, jossa Ukrainasta tavanomaisesti tuotettuna soijana lähtenyt lasti oli muuttunut Kaliforniaan saapuessaan luomusoijaksi.