“Miksi porkkanasuikaleita mainostetaan lohen korvikkeena?”
Loppuvuoden yksi vegehiteistä on porkkala: savuaromissa marinoitu, kylmä porkkanasuikale. Reseptiä on markkinoitu kertomalla, että kyseessä on ikään kuin korvaava tuote kylmäsavulohelle eli näitä porkkanoita voi tarjoilla esimerkiksi jouluaterialla leivän päällä.
Jälleen on kuulunut tuttua valitusta siitä, miksi ihmeessä kasvistuotetta pitää mainostaa korvikkeena eläinperäiselle, tässä tapauksessa lohelle. Koska se on niin väärin ja kasviksia pitäisi esitellä ihan vaan kasviksina, lohi on lohta eikä porkkana ole lohta.
Siis kuten aiemmin on motkotettu esimerkiksi soijanakista (“nakki on lihatuote”), seitankinkusta (“kinkku on possua”) tai kauramaidosta (“maito on lehmästä”).
Minusta selitys sille, miksi kasvistuotteita verrataan eläinperäisiin, on täysin ymmärrettävä. Lihatuotteilla on ollut, ja on edelleen, merkittävä rooli suomalaisessa ruokakulttuurissa. Niihin vertaaminen auttaa hahmottamaan, mihin ja miten kyseistä kasvisperäistä tuotetta voisi käyttää. Jokainen tietää, millaisissa yhteyksissä syödään nakkeja tai kinkkua tai miten maito eroaa muista juomista.
Kaikki myös ymmärtävät, minkä muotoinen on nakki, pihvi tai paisti.
Vertailujen ideana ei ole mielestäni siis se, että väitettäisiin kasvisperäisten tuotteiden olevan täsmälleen samanlaisia kuin niiden eläinperäisten, joihon niitä verrataan. Tavoitteena on luoda tuotteille jokin mielikuva, joka helpottaa, kun ihminen miettii, mistä tässä ruoassa mahtaa olla kyse. Tuttuus on tärkeä tekijä ruokavalinnoissa.
Hieman minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi vertaus lihatuotteisiin ärsyttää niin monia. Mitä haittaa näistä vertauksista oikeasti on? Joidenkin mielestä on kuulemma ällöttävää, että verrataan loheen tai lihaan, eikä sitten tee mieli edes kokeilla.
Kiinnostavaa, että ruokien nimeäminen on näin herkkä aihe. Onko siis myös väärin, että leivotaan jouluhalko, vaikka se ei ole puuta nähnytkään?
Palaan takaisin porkkalaan. Myönnän, että porkkaloiden kokeiluun minua innosti nimenomaan tieto kylmäsavulohen “korvikkeesta”. Halusin heti testata, voiko porkkanasta todella saada jotain lohimaista. En taatusti olisi ollut kaupan hyllyn välissä etsimässä nestesavua, jos eteeni olisi pistetty resepti kylmäsavuporkkanasta. Nimenomaan se lohivertaus sai kiinnostumaan.
No eihän se porkkana loheksi tietysti muutu, mutta kieltämättä tiettyä samankaltaisuutta porkkalan ja lohen välillä on havaittavissa.
Suosittelen siis sekä porkkaloita että avoimempaa ajattelua vegetuotteisiin. Ei nimi miestä pahenna, eikä lihavertaus hyvää kasvisruokaa.
Alla Me Naisista poimimani resepti, jota en vielä ole testannut, mutta joulun porkkalat aion tehdä tällä ohjeella. Toisin kuin useimmissa porkkaloiden reseptissä, tässä ei ole pitkää kypsennystä suolakuoressa. Resepti siis säästää suolaa ja energiaa.
Hei
sekasyöjänä kiinnostuin lukemaan tämän, koska yritän lisätä kasvisruokien osuutta ruokalistoillani.
Kirjoituksesta tuli tunne, että käsiteltyä ongelmaa ei edes ole haluttu ymmärtää. Kapeakatseiseksi jäävä näkökulma taas on suhteelliseen turhaa luettavaa. Jos aihetta vertaisi vaikkapa filosofian opiskelemiseen, voisi tiivistää seuraavasti.
“Tää on iha tylsää”
” eikä oo! Mieti ny, Aristoteles!”
“Joopa joo”
Tuttuus oli ainoa havainto, joka jäi mieleen. Se lienee totta, mutta kulinarismista innostuneet ja kokeilumieliset eivät tee kyseisellä aspektilla yhtään mitään. Minuun nimitys kylmäsavuporkkana olisi uponnut, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä nimi tarkoittaa, ja aineslistasta saisi vielä tarkemman kuvan.
Pinnan alla lymyää ehkä ilmiö, jonka takia ruokia luokitellaan totuttuihin ja normienvastaisiin, esimerkiksi kasvisruokiin ja liharuokaiin. Mielestäni pieleen mennään jo tässä, ja kategorisointi on omiaan hidastamaan kasvis- ja vegaaniruokien arvostusta. Hyvänä esimerkkinä kasvisruokapäivät kouluissa, jolloin aika monet oppilaat tietävät ruuan olevan varmasti pahaa – perusteluksi riittää, että koska kasvis.
Ehkä lihaan viittaaminen ei häiritse kirjoittajaa, mutta varmaan moni muu saa epämiellyttäviä mielikuvia. Itse en piittaa siitä, millaista ruoka on, kunhan se on hyvää. Sanomalla, että tämä nyt on niinkuin lihaa, siihen alkaa latamaan odotuksia, joiden ei kuitenkaan usko toteutuvan. Lisäksi herää epäilys, yritetäänkö rinnastuksella nyt markkinoida jotenkin ruokaa, joka on muuten kelvotonta.Porkkalat jäänevät minulla kaupan hyllylle juuri näistä syistä. Soijaakin söisin varmaan mielelläni, mutta ainainen rinnastus jauhelihaan on tappanut kiinnostuksen tyystin. Käytän silloin mielummin rehellisesti sitä lihaa. Tietäisinpä edes yhden ruuan, joissa soijaa ei käytetä lihankorvikkeena.
Ruokien nimeämisestä vielä. Herkkä aihe on joo, eikä hyödytä ketään vähätellä asiaa. Kuviteleppa syöväsi vegaanista suklaaganachea, jonka nimi listalla ja asettelu tuovat erehtymättömästi mieleen koiranpaskan. Pöytään tarjoilun suorittaa haiseva ja rähnäisesti pukeutunut, lihava äijä, joka vielä ilmoittaa vihaavansa kasvissyöjiä.
Disclaimer vielä loppuun: kommenttini on osittain varmasti provokatiivinen, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa mielipahaa. ennenkaikkea haluan keskustella, ei vain ollut malttia sanansäilän kanssa.
Savusuola ja savu-aromi on mahtava.. ihan mihin tahansa ruokaan. Enemmän vaan savunmakua ruokaan. Se todella antaa makua ruokaan kuin ruokaan
Joo, pitää ehdottomasti opetella käyttämään savuaromia monipuolisesti!
Ensinnäkin: kiitos kommentista ja pahoittelut, että vastaaminen siihen on kestänyt näin pitkään. Koska minä olen vain tällainen perusruokatyyppi, en todellakaan osaa argumentoida kaikin puolin kattavasti. Yksi blogiteksti aiheesta on aina vain raapaisu.
Mutta tuttuuden ajatushan ei siis ole missään nimessä minun, vaan aika lailla tunnettu teema ruokavalintoihin liittyen.
Arvostamani Anu Hopia on kirjoittanut artikkelin”Miltä ruoka maistuu? Kasvisruokien kehitystyön haasteet ja mahdollisuudet”. Se löytyy VÄhemmän lihaa -kirjasta. Hopia toteaa, että:
“Liha on usein aterian pääkomponentti, jonka mukaan ruoka-annokset yleensä myös nimetään. Kun siis yritetään tarjota karjalanpaistin sijaan papuhöystöä, muutos tutusta vieraaseen aiheuttaa torjumisreaktion: tutut tuoksut, maut ja rakenteet ovat hävinneet ja korvautuneet toisilla.
[––] Tuttuus vetoaa suurimpaan osaan kuluttajista, ja ainakin elintarviketutkimus ja -kehitys ovat tuottaneet suuren määrän erilaisia kasvipohjaisia tuotteita, joihin on tarkoituksella tuotu “lihaisia” ominaisuuksia.”
Tekstinsä lopussa Hopia toteaa, että jatkossa varmasti päästään eroon ajatuksesta, että kasviperäiset tuotteet olisivat vain lihan korvikkeita. Mutta tuo aika ei siis vielä ole koittanut.
Kun tofu rantautui Suomeen, siitä sanottiin, että se on vähän niin kuin juustoa. Nythän se huvittaa: tofulla ja juustolla on hyvin vähän yhteistä. Enää vertailua ei tarvita, koska valtaosalle tofu on jo jollain tasolla tullut tutuksi. HArmi vaan, että Suomen tofuvalikoima on vielä aika pieni, ja jos ensimmäinen tofun maistamiskerta jättää negatiivisen mielleyhtymän (kuten ilmeisesti soijarouheesta on sinulle jäänyt), niin monilla on tofusta negatiivinen mielikuva.
Hopian lisäksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi Kaj Ilmosen Johan on markkinat -kirjan tekstiä ruokamuodeista ja ruoan valinnan mekanismeista (kyseisessä kirjassa noin sivut 236 – 246).
Ilmonen toteaa mm. sitä, että tyypillisesti Suomessa on kesytetty etniset ruokamuutuudet suomalaiseen makuun sopiviksi. Siitähän savuporkkanoissakin on kyse: ne ovat jotain uutta, mutta pohjaavat silti tuttuun suomalaiseen makuun ja tyyliin, kun niitä verrataan kylmäsavuloheen.
Parhaimpia herkutteluhetkiä kasviperäisten tuotteiden parissa: epäilemättä kaltaisesi tietävä ruoanlaittaja osaa kaivella kasvivaihtoehdoista esiin niiden parhaat puolet ilman, että kokee tehdä tarvetta vertailua eläinperäisiin. Mutta toivottavasti sallit sen meille muille 🙂
Hei,
Hieno vastaus, kiitos siitä. Toki sallin ruuan suhteen jokaiselle mitä kukin haluaa. Kritiikkini kärki koski “minun on vaikea ymmärtää” -asennetta, joka ei ainakaan edistä asioita. Jos ei ole ymmärrystä, niin mielestäni hyvä tapa vaikuttaa on lisätä sitä ymmärrystä eikä kuitata ymmärtämättömyyttä tyhjäksi. Tokihan tästä jää itsekin kiinni, aika usein tulee pidettyä tyypillistä suomala ruokailijaa junttina, eikä tuollainen asenne tietenkään ole hyödyksi missään määrin.
Itsekin varmaan kaipaan lihaisia ominaisuuksia, mutta saan parhaimmat nautinnot ruuista, joita nimenomaan ei markkinoida lihan korvikkeena, esim. Falafelistä ei ole tuota fiilistä ikinä tullut.
Tuli mieleen, että ihminen on perinteisesti tyydyttänyt lihalla proteiinin ja rasvan tarpeen, eikä ihmisellä siten ole mitään luontaista vetoa lihaan. Ehkä, en tiedä, tämä vain tuli mieleen ajtuksena.Härkis ja nyhtökaurakin on minulle esittäytynyt lähinnä kasvisproteiniinin lähteinä, joita koen tarvitsevani ruuasta. Enkä ole kuullut ontuvia vertauksia lihaan.
Etnisten ruokien suomalaistaminen on mielestäni suurimman kokoluokan virhe. Toki tärkeintä on, että ihmiset saavat erilaisia ruokia ja nauttivat niistä ja on hieno asia, jos ihmiset laajentavat ruokaperspektiiviään. Mutta väistämättähän tällainen kaventaa ruokakulttuuria ja -tarjontaa. Itse haen mahdollisimman aitoja ruokakokemuksia ja uskon, että aito on myöskin objektiivisesti parempaa loppupeleissä. Eniten harmittaa se, että niitä on muutamia alueita lukuunottamatta todella vaikea löytää.
Nämä kommentit tulevat tietysti omasta kokemuspiiristäni. Hopialla ja Ilmosella on varmaan yleistettävämpää näkemystä asioista.