Kriittistä koulumaitopäivää kaikille!

28. syyskuun 2016 Eettisyys, Ilmastovaikutus, Juomat 3

“Aineisto on postitettu kaikkiin alakouluihin automaattisesti, kuten vuosi sitten.”

Aivan kuten lukuisia kertoja ennen viime vuottakin. Aineistolla tässä tarkoitetaan kouluruokamainoksia (joita sinnikkäästi vain julisteiksi tituleerataan). Sillä saadakseen subventoitua maitoa, koulut on velvoitettu roikottamaan ruokalan seinällä vuodesta toiseen erilaisia “kannustimia” maidon juonnin edistämiseksi. Koulumaitojulisteet ovat todennäköisesti saapuneet perille kaikkiin Suomen kouluihin, sillä maidon menekinedistämisyhdistys Maito ja Terveys ry on laittanut ne matkaan hyvissä ajoin mielessään tämä päivä, 28. syyskuuta eli kansainvälinen koulumaitopäivä.

Näitä julisteita on jokainen Suomen koululainen velvoitettu tuijottamaan elämässään ainakin yhdeksän vuoden ajan. Viitenä päivänä viikossa, kuukausi toisensa perään. Minä muistan Teemu Selänteen maitoviikset todennäköisesti vielä höperönä mummonakin.

unnamed
Kalsium voikin tehdä luille ja hampaille hyvää, maidon tarina onkin vähän monimutkaisempi. Maito ei myöskään luonnostaan ole D-vitamiinin lähde, vaan se lisätään siihen.

 

Maito ja Terveys ry muisti uutiskirjeessään markkinoida maitoa sanomalla:

“- Kannustan koululaisia juomaan lasillisen maitoa kouluaterialla. Maito tai piimä on osa lautasmallin mukaista koululounasta. Suosittelen rasvatonta maitoa, muistuttaa Maitolähettiläs Katja Mäkelä.”

Paitsi että kliinistä työtä tekevänä ravitsemusterapeuttina olen lukuisia kertoja alhaisten hemoglobiini- tai varastorauta-arvojen takia joutunut suosittelemaan nimenomaan päinvastaista. Niin aikuisille kuin lapsillekin. Nythän on nimittäin niin, että maidon kalsium ei pidä pääaterioiden raudasta. Se ei pääse imeytymään tehokkaasti, kun se yhdistetään kalsiumiin. (Sitä sen sijaan tehostaa C-vitamiini, jonka lähteitä aterialla kannattaa aina olla – salaattina tai hedelmäisenä tai marjaisana jälkiruokana.) Koulumaitoneuvo on saattanut olla oleellinen vuosina, kun kouluateria oli lähinnä laihaa ruisjauhovelliä, mutta tämän päivän maailmassa ajatus tuntuu lähinnä kummalliselta, kun tarkastellaan ravintoaineiden imeytymistä. Ennen, kun ruoasta oli pulaa, mikä tahansa ekstraenergian lähde oli hyvästä ravitsemukselle ja terveydelle. Mutta maailma muuttuu, eskoseni.  Elämme tänä päivänä täysin erilaisten ravitsemushaasteiden keskellä.

Eipä silti, globaaleja ruokailutottumuksia tarkasteltaessa koulumaito voi olla ihan perusteltu aterian lisä. Limppareiden luvatussa maassa USA:ssa tai niukkuudessa kärsivässä maassa koulumaito voi todella olla askel parempaan suuntaan. Tosin ravitsemuksellisesti ja ruokakulttuurillisesti se voisi olla muukin lisä.

Milloin maito sitten kannattaisi juoda tai syödä? Tai tarvitseeko sitä syödä ja juoda missään muodossa? Aiheeseen paneudutaan Ruokamysteerit-kirjassa usealta näkökantilta, mutta napakasti voisi sanoa, että jos maitoa haluaa jossain muodossa käyttää, olisi se itse asiassa fiksumpi olla aamu-, väli- tai iltapalalla. Lisäksi olisi ensisijaisesti hyvä valita hapanmaitotuotteita, joissa on mukana myös suolistolle hyvää tekeviä maitohappobakteereja, jotka myös tekevät maidosta helpommin imeytyvää.  Juustosiivut taitavat nekin ruokakulttuurissamme istua paremmin välipalatyyppisten aterioiden yhteyteen kuin pääaterioille.

Mutta, ei, maitoa ei tarvitse juoda, syödä tai nauttia missään muodossa, jos ei halua. Mutta se on pidemmän selostuksen paikka. Palaamme siihen viimeistään kirjan sivuilla. Maito ei kuitenkaan ole sellaista myrkkyä, miksi sitä välillä mustamaalataan. Itselleni maitokysymys on enemmän eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen kuin terveyteen liittyvä.

Eipä voi myöskään olla miettimättä, miten yksi ruoka-aine saa näin paljon mainostilaa koululaisten arjessa. Hyvin moni lapsi juo paljon maitoa: litra päivässä ei ole monelle lapselle määrä eikä mikään. Minulle on tullut mielikuva, että sitä juodaan paljon, koska sen on ajateltu olevan aina terveellistä, olkoon määrät kuinka suuret hyvänsä.

Hampurilais- ja karkkimainoksia jaksetaan kyllä kritisoida, mutta kritiikki ei yllä koulumaidon markkinoinnin tasolle. Todennäköisesti puhtaasti siitä syystä, että se on ollut kuvioissa niin tolkuttoman pitkään, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Noin se nyt vaan menee.

Aiheesta lisää Image-lehden artikkelissa: http://www.image.fi/image-lehti/miksi-suomalaiset-juovat-maitoa-enemman-kuin-yksikaan-toinen-kansa

Ruokamysteereiden kaksikko kohdattavissa Helsingin tapahtumissa

27. syyskuun 2016 Tapahtumat 0

Vaikka Ruokamysteereiden kaksikkona roikumme paljon netissä, niin voi meitä tavata myös kasvokkain. Seuraavan kuukauden aikana on peräti kolme tapahtumaa, joissa olen mukana ja joihin saa siis tulla juttelemaan ruoasta kanssani.

Tutkijoiden yö perjantaina 30. syyskuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs), klo 17 – 18. 45. Nestin tapahtuma Facebookissa.
Maksuton, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.
Ruokamysteerit: Miten minä voisin syödä eettisemmin ja ekologisemmin? Mukana myös monta ympäristötutkijaa ja eri aiheita.
Annan käytännön vinkkejä siihen, miten otetaan askeleita kohti eettisempää ja ekologisempaa ruokailua.

Tutkijoiden yön nettisivuille kirjoitin vieraskynän otsikolla Kolme ärsyttävää tapaa uutisoida ruokaan liittyvästä tutkimuksesta. Ärisin siellä tietysti esimerkiksi siitä, miten oman elämänsä ravintoasiantuntijat nostetaan samalle viivalle ravitsemustutkijoiden kanssa.

Huilu goes live: Puhtaiden vesien maa, lauantaina 15. lokakuuta, Taidehalli (Nervarderinkatu 3), klo 18 – 21.
Liput 12 / 9 e.
Monipuolisessa vettä käsittelevässä illassa haastattelen tutkija Samuel Hartikaista ahdistavasta aiheesta eli mikromuoveista. Tein mikromuoveista myös jutun viimeisimpään Huili-lehteen. Lisäksi Putkosen kanssa sanomme muutaman näkökulman siihen, miten maailman vedet liittyvät ruoantuotantoon ja kannattaako ostaa vitaminoituja pullovesiä. Mukana tapahtumassa myös paljon muuta kiinnostavaa, kuten Ruokamysteereiden fanittama Järkisärki.

Liha: ekologisuus vai eettisyys? keskiviikkona 19. lokakuuta, Nessling Nest (Fredrikinkatu 20 A 10, 1. krs). Järjestäjänä Ympäristötiedon foorumi.
Maksuton, vaatii ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautuminen alkaa 10. lokakuuta.
Toimin fasilitaattorina keskustelussa, jossa ovat mukana tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto) ja suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa (WWF). Vinnari on vegaanitutkija, jonka fiksuja näkemyksiä on saatu tänä vuonna lukea mm. Helsingin Sanomista.
Myös Putkonen on tapahtumassa paikalla.

Tule ja kohtaa upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!
Tule ja kohtaa hehkeän upeat Ruokamysteereiden Koistinen ja Putkonen livenä!

Ananasmehu, Andy Hall ja voiko kuluttaja vaikuttaa elintarvikkeiden eettisyyteen?

26. syyskuun 2016 Eettisyys 0

Täytyy ihailla Andy Hallia: juristiksi kouluttautunut mies, joka omalta osaltaan on onnistunut vaikuttamaan myönteisesti Thaimaassa siihen, että ihmiset voisivat työskennellä paremmissa oloissa.

Mutta onhan tällä työllä hintansa. Tällä viikolla Hall sai ehdollisen vankeustuomion Thaimaassa, koska vuonna 2013 paljasti vakavia epäkohtia tonnikala- ja ananasmehutehtailla Finnwatchin raportin kautta.

Perjantaina minä ja Ruokamysteerit-toverini Putkonen olimme S-ryhmän tiedotustilaisuudessa kuuntelemassa Hallia, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialaa ja SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankista. Yksi osa keskustelua oli se, onko yksittäisellä kuluttajalla vaikutusmahdollisuuksia eettisissä kysymyksissä.

S-ryhmän tiedotustilaisuudessa Andy Hall ja Lea Rankinen kertoivat näkemyksiä yritysten eettiseen vastuuseen. Keskustelua veti Hanna Nikkanen.
S-ryhmän tiedotustilaisuudessa Andy Hall ja Lea Rankinen kertoivat näkemyksiä yritysten eettiseen vastuuseen. Keskustelua veti Hanna Nikkanen.

Moni taho mielellään sysää vastuun kuluttajille. Esimerkiksi äskettäin paljon huomiota saaneen Lidlin kananmunalinjauksen yhteydessä MTK:n kotieläinasiamies Jukka Rantala jyrähti:

“Meillä kaupan ei tarvitse päättää millaisia tuotteita kuluttaja syö. Se rooli ja valinta kuuluu kuluttajille.”

Olen eri mieltä, sillä yritysten ja yhteiskunnan on kannettava vastuunsa ja tehtävä valintoja (sitä paitsi kauppa päättää jo nyt hyvin paljon siitä, mitä me syömme, mutta se on oman juttunsa aihe). Johanna Moisander totesi vuonna 2001 väitöskirjassaan:

“Vallitsevat käsitykset vihreästä kuluttajasta ja vihreästä kulutuskäyttäytymisestä ovat varsin individualistisia: oletetaan, että yksittäisen toimijan ajattelulla ja valinnoilla on ratkaiseva rooli ja merkitys ympäristönsuojelussa ja kestävän kehityksen tavoittelussa. Samalla konstruoidaan myös yksittäisen kuluttajan vastuu suureksi. Työssä väitetään kuitenkin, ettei ole mitenkään itsestään selvästi realistista ajatella, että yksittäisten vihreiden kuluttajien ponnistelut ja ‘pienet hyvät teot’ kumuloituvat jotenkin luonnollisesti ja ongelmattomasti kestäväksi kehitykseksi. Ei ole myöskään perusteltua sälyttää kokonaisvastuuta ympäristöongelmista pääasiassa yksittäisten kuluttajien harteille.”

Samansuuntaisesti totesi Sonja Vartiala: kuluttajien vaikutusmahdollisuus on rajallinen. Enemmän pitäisi toimia kansalaisina, jotka vaativat muutoksia politiikan kautta. Vartiala kaipasi esimerkiksi lainsäädäntöä, joka vaatisi, että hankinnoissa on otettava huomioon muutakin kuin halvin hinta.

Boikotointi ei ole ratkaisu

Tilaisuuden keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että boikotit eivät ole ratkaisu kansainvälisten työolojen parantamisessa. Boikotti yleensä vain heikentää tilannetta. Sen sijaan yritysten pitää aktiivisesti toimia niin, että tilanne paranee. Ananasmehutehtaiden osalta on myös käynyt näin.

Toisaalta ei yksittäisen kuluttajan pidä myöskään kohauttaa olkapäitään ja todeta, että en voi tehdä mitään. Andy Hall kertoi esimerkin henkilöstä, joka oli Twitterin kautta pommittanut yrityksiä kysellen ananasmehun alkuperästä.

Kuluttajien kysely voi vaikuttaa, koska silloin kuvioon astuu bisnes. Vartiala totesi, että lähtökohtaisesti yritykset eivät toimi ihmisoikeuksia ajatellen, mutta silloin, kun eettisyys nähdään hyväksi bisnekseksi, saadaan myös tuloksia aikaan.

Yksi aina vellova kysymys on tietysti se, onko kuluttaja valmis maksamaan siitä, että tuotanto pohjautuu eettiseen toimintaan. Osa on, kaikki eivät ole. Mutta jokaisen varmasti tulisi tiedostaa se, että halvoilla tuotteilla on usein raskas hinta, jonka maksavat jotkut muut kuin me länsimaalaiset kuluttajat.

S-ryhmä on onnistuneesti kääntänyt Finnwatchin raportin myönteiseksi julkisuudeksi, ja tapaus on merkittävä myös kansainvälisesti. Yritys on ryhtynyt aktiivisesti tekemään tuotantoketjuja läpinäkyvämmiksi. Tästä S-ryhmä ansaitsee kiitokset. Kun kauppa kantaa vastuuta, ovat valinnat helpompia myös kuluttajille.

 

 

Säilöntäaineet ja kasvipohjaiset maidonkorvikkeet, nuo mainiot apurit hävikin vähentämiseen

02. syyskuun 2016 Hävikki 0

Tällä viikolla vietetään siis Hävikkiviikkoa, ja minut on jopa kutsuttu keskustelemaan aiheesta Hävikkiruokafestareiden paneeliin. Tämä tapahtuu nyt lauantaina 3. syyskuuta Helsingin Korjaamolla, ja paneelikeskustelu alkaa kello 14. Tervetuloa moikkaamaan minua myös naamakkain ennen tai jälkeen paneelin!

Esittelen nyt muutamat kiitokseni ruokateollisuudelle, joka osaltaan auttaa pitämään oman talouteni hävikkiä pienenä.

1. Kiitos säilöntäaineet! 

Nykyaikainen ruokateollisuus on kehittänyt elintarvikkeiden säilyvyyden mainiolle tasolle. Enää ei tarvitse käyttää esimerkiksi massiivisia määriä suolaa, jotta ruoka saadaan säilymään. Säilöntäaineiden ansiosta homeet ja bakteerit eivät pääse jylläämään yhtä helposti elintarvikkeissa, ja näin pilaantuvan ruoan määrä vähenee.

En toki tarkoita sitä, että olisi erityisen järkevää usein käyttää esimerkiksi todella pitkään säilyviä kakkupohjia tai paistovalmiita, tyhjiöpakattuja sämpylöitä. Ei niissä suuresti ole edes makua.

Mutta en ymmärrä sellaista lisäainekielteisyyttä, jossa vaaditaan säilöntäaineita pois tuotteista. Minusta se olisi ruokaturvan heikentämistä ja ruokahävikin lisäämistä.

2. Kiitos eläinperäisiä tuotteita korvaavat kasvipohjaiset tuotteet!

Olen vuosia käyttänyt kasvijuomia ja vastaavia, maitotuotteita korvaavia, tuotteita. Näissä soija- ja kaurapohjaisissa valmisteissa on myös se etu, että ne säilyvät pitkään. Jos avattu soijajuoma jää pariksi tunniksi huoneenlämpöön, ei siinä ole haju- tai makuhaittoja, jotka kielisivät juoman menneen huonoksi. Ylipäätään säilyvyysajat ovat näissä pidempiä kuin vastaavissa maitopohjaisissa tuotteissa, joten niitä ei tarvitse olla käyttämässä viikon tai kahden sisällä.

Sama pätee myös Nyhtökauraan ja Härkikseen. Molemmissa on viikkojen säilyvyys jääkaapissa. Muistathan, että tofunkin voi tarvittaessa pakastaa.

 

3. Kiitos monipuoliset pakkauskoot!

Pakkauksilla on ratkaiseva rooli ruokahävikin vähentämisessä. Vaikka usein kauppojen laaja valikoima myös ahdistaa, niin se, että tuotteita saa erikokoisissa pakkauksissa, on eduksi hävikin välttelyssä. Erityisen ratkaisevaa tämä on tietysti tuoretuotteissa ja hedelmä- ja vihannesosastolla.

Vaikka 1,5 kilon kassi omenia olisi kilohinnaltaan halvempi, voi olla järkevää tyytyä kolmeen irtona ostettavaan omenaan. Sama juttu esimerkiksi jogurttien kanssa: litraa jogurttia ei kannata ostaa, jos riskinä on, että pohjalle jää desi.

Varmasti silti on edelleen tuotteita, joiden kohdalla yksinasuva tuskailee, että liian iso pakkaus tai irtona myydyn tuotteen kilohinta on merkittävästi kalliimpi kuin valmiiksi pakattu, iso pakkaus. Mutta omalla kohdallani koen, että löydän melko vaivattomasti omiin tarpeisiin sopivia pakkauskokoja. Joskus tosin riittäisi esimerkiksi desi kaurakermaa, ja silloin pitää keksiä, mitä sille pakkauksen toiselle desille tekee.

Joskus kymmenisen vuotta sitten puhuttiin paljon makeis- ja sipsipussien kasvamisesta megakokoon. Nyt on jo monta vuotta ollut helppo löytää pieniä pussia. Ehkä me kuluttajat olemme siis järkevöityneet ja todenneet, ettei kannata tuijottaa vain kilohintaa, vaan ottaa sen verran, kuin todella tarvitsee.

 

Kuva: Motiva/Yle