Pureeko pH-dieetti?
pH-dieetillä lähtee verestä loiset ja elämänvoima virtaa jälleen suonissasi. Eräs pH-dieettiä mainostava taho kertoo, että tällä ruokavaliolla pystyy kiinteytymään ja tervehtymään — edullisesti ja muutamassa viikossa tietysti.
Näin voidaan tiivistää pH-dieetin terveysvaikutukset. Tietysti on myös paljon muita väitteitä: pH-epätasapainon säätelyllä voidaan parantaa ali- ja ylipaino, väsymys, nivelongelmat ja villeimmissä fantasioissa, syöpä.
Professori Juhani Knuuti oli reippaana miehenä osallistunut pH-asiantuntijan luennolle ja tehnyt mielenkiintoisia havaintoja. Kuten sen, että ihmisille voi myydä ihan mitä vain pseudo- eli valetieteellistä.
pH-dieettiä on kommentoitu, että koska siinä suositaan paljon kasviksia, niin tästä innostuminenhan on vain hyvä asia! Tiedenörttiä kuitenkin häiritsee se, että teoria tuntuu olevan pääosin pielessä.
Sillä, rakkaat kanssaihmiset, meillä on tehokkaat pH:n säätelyjärjetelmät ihan omasta takaa. Emme tarvitse kalliita droppeja, kursseja, saati verianalyysejä, siihen, että elimistömme happo-emästasapainotila on kunnossa. Se myönnettäköön, että kasvisvoittoisesta ruokavaliosta ei ole haittaa.
Miten sitä pH:ta sitten tasataan kehossa?
Elimistön veren pH on noin 7,4 (laskimoveren hieman suurempi ja valtimoveren hieman pienempi). Veren pH kuvastaa vetyionien negatiivisena algoritmina, sillä vetyionien määrä on elimistössä on hyvin pieni. pH:n säätely on siis tarkkaa puuhaa. pH:n on pysyttävä tarkasti näissä lukemissa, sillä tässä tilassa entsyymit toimivat, kuten niiden pitää.
Elimistön vetyionit ovat peräisin soluissa syntyvästä hiilidioksidista (CO2) muodostuvasta hiilihaposta (H2CO3) ja epäorgaanisista hapoista, joita syntyy joka puolella elimistöä soluissa aineenvaihdunnan lopputuotteena. Vetyionit eivät pääse kerääntymään elimistöön, sillä niiiden tärkeä “alkulähde”, hiilidioksidi, poistuu tehokkaasti keuhkojen kautta hengitysilmaan. Hiilidioksidi on haihtuva happo.
Oppi 1: Keuhkot osallistuvat pH:n säätelyyn.
Elimistössä syntyy myös haihtumattomia happoja. Näiden neutralointi tapahtuu puoliksi ruoasta saatavien emästen (sitoutuvat happoihin) avulla, loput eritetään munuaisten kautta. Emäksiä saadaan eniten kasvisruoasta. Liekö tässä selitys sille, että pH-dieetin ruokavalion rooli on niin korostunut?
Oppi 2: Munuaiset sekä ruoasta saatavat emäkset osallistuvat pH:n säätelyyn.
Veren pH ei kuitenkaan ole pelkkää ionien tasapainoilua, vaan veressä on puskureita, useimmiten heikkoja happoja, jotka pitävät huolta, että pH ei pääse äkillisesti muuttumaan. Tehokkain puskurijärjestelmä on hiilihappo-bikarbonaattijärjestelmä, jossa tarvittava bikarbonaatti muodostuu munuaisissa.
Oppi 3: Erilaiset puskurijärjestelmät osallistuvat pH:n säätelyyn välillisesti.
Lopputulema on, että keuhkot, munuaiset sekä veri ja verenkiertoelimistö sekä näissä tapahtuvat reaktiot pitävät huolen siitä, että elimistön herkkä pH-tasapaino pysyy kunnossa. Ruokavalion rooli on toki olemassa: siitä saadaan emäksiä, jotka neutraloivat haihtumattomia happoja. Hyvä on kuitenkin huomioida, että emäksiä voi olla ylimäärin, ja silloin käy, kuten ylimääräisille aineenvaihdunnan tuotteille monesti: ne eritetään munuaisten kautta virtsaan.
On todellisia sairauksia, joissa happo-emästasapainoa seurataan ja siihen pyritään vaikuttamaan. Itselleni tulee omasta elämästäni mieleen munuaistautia sairastavat, eli henkilöt, joilla eräs keskeisimmistä pH-tasapainon säätelyyn osallistuvista elimistä ei toimi kuten pitäisi.
Vaan mitä myydään ihmisille?
Professori Knuutin vierailemalla luennolla todella tehtiin myös verianalyysejä. Blogin hauskin osuus on, kun luennoitsija kertoo analysoivansa lasille tarttuneita hiukkasia veren epäpuhtauksiksi. Tai tämä olisi hauskaa, ellei niin moni pistäisi rahojaan tämän perusteettoman liiketoiminnan tukemiseen hyvässä uskossa, että saa tärkeää tietoa terveydestään.
Tarkastelin erään luontaistuotteen tuoteselostetta. Emäksisen tuotteen kerrotaan auttavan elimistön pH:n säätelyyn. Tuote sisältää mm. kalsiumkarbonaattia, jota käytetään esimerkiksi kalkkilisinä ja toisaalta… Wikipedian mukaan myös sanomalehtipaperissa. Jään odottamaan, milloin tästä(kin turhasta uutisesta) saadaan kohu aikaiseksi.
Toinen ainesosa, natriumbikarbonaatti, on kalsiumkarbonaattiakin tutumpi. Kyseessähän on tuttu ja turvallinen ruokasooda. Bikarbonaattia elimistö osaa muodostaa itsekin munuaisissa, joten välttämätön lisä se ei ole.Natriumia taas saadaan turhan paljon ruokavaliosta.
Eipä silti, en yhtään ihmettele, että ihmiset a) uskovat näitä juttuja b) lähtevät niihin mukaan, sillä kokeilepa etsiä asiatietoa pH-tasapainon säätelystä netistä — ei ole ihan helppoa! Olen törmännyt samaan ilmiöön esimerkiksi D-vitamiinin kohdalla. Kaikkivoipaisen Google-nettitohtorin mukaan ei olekaan sellaista tautia, jota D-vitamiini, tai tämän hetken hakujen mukaan, pH-dieetti, ei poistaisi.
Olen muuten usein miettinyt, että miksi ihmiset eivät vaan lue fysiologiaa ja biokemiaa, jos nämä seikat niin paljon kiinnostavat. Perusopukset löytyvät jokaisesta kirjastosta ja netissäkin taitaa olla ainakin englanniksi hyvää perustieto. Tässäpä lukuvinkki vapun viettoon!
Juhani Knuutin erinomainen katsaus pH-luennon kokemuksista täällä:
Yksi harvoista asiatietoa sisältävistä sivustoista löytyy täältä: http://www.webmd.com/diet/a-z/alkaline-diets
Fysiologian kertauskirjana toimi kirjahyllystä poimittu Haug et al. 1999. Ihmisen fysiologia. WSOY. Porvoo.
***
Ruokamysteerit tulee käsittelemään myös terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä uutisia ja ilmiötä. Toiveenamme on, että näistä aiheista pystyisimme keskustelemaan järjen ja tieteen, ei tunteen, tasolla. Paitsi kun puhutaan, että jokin ruoka on hyvää. Silloin saa hehkuttaa ja ilakoida, minkä sielu sietää.
Kokemuksia saa toki jakaa, mutta niiden alleviivaaminen absoluuttisena totuutena ei kuulu tämän sivuston hyviin tapoihin.
