Onko maitolitran ja kaurajuoman hiilijalanjälki sittenkin yhtä iso?

HUOM! Aihe on saavuttanut varsin paljon huomiota. Tekstin lopussa päivityksiä. 

Tällä viikolla Twitterissä nousi keskustelua Luonnonvarakeskus Luken uudesta nettitekstistä, jossa kerrottiin ruokavalion ympäristövaikutuksista. Hämmennystä herätti maitoon liittynyt näkemys:

“Nykyisin lehmien maitotuotos on niin suuri, että esimerkiksi ilmastovaikutus maitolitraa kohden on varsin maltillinen, suuruusluokaltaan 1 kilogramma CO2-ekv* (hiilidioksidiekvivalentti). Nykytietämyksen mukaan se on sama suuruusluokkaa kuin esimerkiksi kaurajuomalla.”

Ilmastovaikutusten laskennan tulokset vaihtelevat

Tuo Luken väite on ristiriidassa sen kanssa, mitä kasvi- ja eläinpohjaisista juomista yleensä on sanottu. Esimerkiksi Kausiruokaa-kirjassa (2011) kauramaidon hiilijalanjäljeksi on määritelty 0,6 kg / CO2-ekv ja kevytmaidolle 1,4.

Kirjassa kerrotaan, että kirjaa tehdessä kaurajuomien hiilijalanjäljesta ei oltu tehty tieteellistä tutkimusta, mutta Oatlyn juomaan liittyneessä tutkimuksessa oli todettu myyntipaikan vaikutus:

“Ruotsissa myytävän kauramaidon päästöt ovat kolmanneksen pienemmät kuin Saksassa ja Tanskassa, koska sähkön päästöintesiteetti on Ruotsissa huomattavasti alhaisempi. Suomen oloihin olemme käyttäneet Tanskan ja Saksan arvoa.” (s. 260)

Maidon hiilijalanjäljestä kirjan kirjoittajat toteavat, että se asettuu monissa tutkimuksissa yhden kilon tienoille, mutta eurooppalaisissa tutkimuksissa vaihteluväli on suurta. Erot johtuvat mm. laskentatavoista ja olosuhteiden ja tuotantapojen eroista. (s. 263)

Luken sivuille olleen tiedon antajana toimi tutkija Merja Saarinen, joka väittelee nyt maanantaina 10. joulukuuta elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista ja ravitsemuksesta (erittäin tärkeä aihe, nostan hattua!). Hän kertoi kyselijöille Twitterissä, että osa lausuntoon käytetyistä lähteistä on ei-julkisia. Hän totesi lisäksi mm. seuraavaa:

“Kaikki jutun vastaukset perustuivat useampaan Luken tutkimukseen, niin maidon ja kaurajuoman vertailukin. Kyseessä ei siis ole mikään uusi yksittäinen hanke tai artikkeli.” (linkki)

“Valitettavasti en tunne Oatlyn laskentaa. Oma kommenttini perustui Lukessa tehtyihin LCA-tutkimuksiin. Ehkä tuotejärjestelmän rajauksissa eroa? Lukella koko ketju alkutuotannosta kauppaan. Prosessoinnilla melko suuri vaikutus eli energianlähdekin varmasti vaikuttaa.” (linkki)

Tutkimuksista edelleen tukea kasvipohjaisten juomien alhaisemmalle ilmastovaikutukselle

 

Kaurajuomaa kahviini edelleen, kiitos!

Luken toinen tutkija Juha-Matti Katajajuuri ilmoitti kaivelleensa tieteellisiä lähteitä kaurajuomien ilmastovaikutukselle. Hän linkkasi kahteen tutkimukseen.

Toinen niistä on Producing oat drink or cow’s milk on a Swedish farm – Environmental impact considering the service of grazing, the oppurtunivty cost of land and the demand for beef and protein.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että ilmastovaikutusta voidaan pienentää, kun vaihdetaan maidontuotanto kaurajuoman tuotantoon (“The climate impact can be reduced by producing oat drink instead of cow’s milk“).

Toinen Katajajuuren linkeistä vei tähän PDF-tiedostoon (“The environmental impact of vegan drinks compared to whole milk“). Sielläkin todetaan, että kasvipohjaiset juomat ovat ympäristövaikutukseltaan selvästi ekologisempia kuin täysmaito (huom: Luken sivuilla ei puhuta täysmaidosta):

“In summary it can be said that consuming vegan drinks instead of whole milk cuts the environmental impact in half, approximately”.

Lukella on siis ilmeisesti jonkinlaista omaa tutkimustietoa, jonka perusteella kaurajuoman ilmastovaikutus arvioidaan yhtä isoksi kuin lehmänmaidon, mutta maailmalta on tutkimuksia, joissa kasvipohjaiset ovat lehmänmaitoa ekologisempia.

Toisaalta Saarinen itse kommentoi Twitterissä myös sitä, että kaurajuoman valmistusprosessit ovat voineet kehittyä heidän keräämänsä tiedon jälkeen. Eli siis kun kaurajuoman valmistusmäärät kasvavat ja toiminta kehitetään, ilmastovaikutus todennäköisesti pienenee.

Ja kuten jo edellä todettiin, hiilijalanjälken laskentaan vaikuttavat myös muut tekijät.

Maitotuotteilla merkittävä rooli ruokavaliossa ja ilmastovaikutuksiin

“Ruokavalion ilmastovaikutuksessa maidolla ja maitotuotteilla on suuri merkitys suuren kulutusmäärän takia”, Saarinen muistuttaa Twitterissä. Luken sivuilla todetaankin, että vesi on kelpo ruokajuoma.

Aikoinaan eli vuonna 2010 blogasin siitä, miten Maito ja terveys ry hehkutti maidon voittaneen juomien ympäristövertailun, kun huomioitiin myös ravitsemuksellisia tekijöitä. Kyseisen tutkimuksen ongelma tosin oli se, että tutkimuksen maito oli D-vitaminoitua, kaura- ja soijajuoma sen sijaan täydentämättömiä. Kun kasvipohjaiset juomat ovat vitaminoituja, nousee niiden ravitsemuksellinenkin arvo (Ruokamysteerit-kirjaan Putkonen kirjoitti, että ravintoarvoltaan lähimmäs maitoa pääsee makeuttamaton, vitaminoitu soijajuoma). Eli tutkimus, jossa maito on vitaminoitua ja muut juomat eivät, on harhaanjohtava.

Vielä sana eettisyydestä

Kun näistä juomista ja niiden ympäristövaikutuksista sekä ravintoarvoista kirjoitetaan, mukana on monta näkökulmaa. Nyt ei siis näytä siltä, että ilmastomielessä tarvitsisi karsastaa kaurajuomaa kahvissa tai ruoanlaitossa.

Jos eettisyys painaa vaa’assa, kuten minulla, vaaka kallistuu vankasti kaurajuomaan.

Päivityksiä aiheeseen 13. joulukuuta:

Keskustelu aiheesta nousi laajemmin esiin, kun Yle julkaisi jutun juomien hiilijalanjälkilaskennasta. Juttu avasi hyvin laskennan monimutkaisuutta ja eri näkökulmia. Jutusta kuitenkin puuttui tieto kansainvälisistä tutkimuksista ja lisäksi Raision vertailutuotteena oli kauravälipalajuoma, ei kaurajuoma.

Sekä maitotuotteita että kaurapohjaisia tuotteita valmistava Kaslink julkisti 13. päivä oman tiedotteensa:
“LCA Consultingin tekemän hiilijalanjälkilaskennan mukaan Aito Kaurajuoman hiilijalanjälki kehdosta hautaan -laskentamallin mukaisesti on 0,3 kg CO2-ekv/kg.”
Eli Kaslinkin laskelmassa kaurajuoman hiilijalanjälki jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin Luken laskelmissa.

 

Kirjalähde:
Kaskinen, Kuittinen, Sadeoja & Talasniemi. 2011. Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Teos, Porvoo.

 


Kahvi voi olla ruokavaliosi merkittävä ilmastotaakka

29. elokuun 2016 Juomat 11

Lisäys 9.9.2020: 
Uusien tietojen valossa kahvin rooli suomalaisten ruokavalion ilmastovaikutuksessa ei ole sitä luokkaa, kuin mitä tässä artikkelissa käsitellyssä tutkimuksessa arvioitiin. Suomalaisten ruokavalion suurimmat ilmastovaikutukset aiheutuvat lihasta ja maitotuotteista, joten niiden määrän pienentäminen on oleellista ilmastovaikutuksen pienentämiseksi (esim. Ruokaminimi-hanke). Suomalaisten juomalla kahvilla on kuitenkin iso merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Myös kuluttajien ruokahävikin rooli on vähäinen (vain neljä prosenttia ruokavalion ilmastovaikutuksista, kertoo Ruokaminimi), mutta kahvista syntyy paljon hävikkiä

– – –

Vaikka kuvittelen olevani suhteellisen tietäväinen ruokien ympäristövaikutuksista, välillä tulee yllätyksiä vastaan. Suurin yllättäjä on ollut nyt kahvi.

Kahvi on kasviperäinen juoma, joten varsinaisesti sen hiilijalanjälki ei ole niin järjettömän iso. Mutta kun huomioidaan suomalaisten juoma määrä (eli paljon) ja kahvin yleisin valmistustapa (eli tavallinen kahvinkeitin), kohoaa kahvi yllättävän merkittäväksi osaksi ruokavalion ilmastovaikutuksia.

Aiemmin join kahvia suhteellisen hyvällä mielellä, etenkin silloin, kun kupissa oli reilun kaupan tuotosta, ja mukaan lorautin hieman soija- tai kaurajuomaa. Kahvia on kulunut tyypillisenä päivänä muutama desi.

Nyt tuijotan kuppiani kriittisemmin. Pitäisikö ehkä tyytyä yhteen kupilliseen hyvää kahvia?

Tämän kriittisyyden aiheutti Luonnonvarakeskusksen raportti (PDF, s. 72 ja 74). Siinä kerrotaan:

“Erityisesti kahvin kulutuksesta aiheutuva ilmastovaikutus nousee varsin korkeaksi, nykykulutuksessa jopa samaan suuruusluokkaan naudanlihan kanssa. Vegaaniruokavalioissa ja kasvisvoittoisessa ruokavaliossa sen suhteellinen osuus nousee edelleen, koska ruokavalioiden kokonaisilmastovaikutus laskee. On kuitenkin huomattava, että kahvin ilmastovaikutuksen arvo tässä tarkastelussa sisältää myös kotitaloudessa tapahtuvan valmistusvaiheen, kun taas muissa tuotteissa/raaka-aineissa ruoaksi valmistaminen on arvioitu erikseen.

“Nykyruokavaliossa (A) kahvin poisjättäminen vähentäisi ilmastovaikutuksia noin 7 %, ja jos sekä kahvi että tee jätettäisiin pois, ilmastovaikutukset vähenisivät noin 9 %. Sen sijaan, jos kahvi korvattaisiin teellä, alenisi ruokavalion ilmastovaikutus vain 2 %. Kasvisruokavalioissa vaikutus olisi suurempi. Luonnollisesti nämä tulokset ovat sidoksissa käytettyihin tuotekohtaisiin ilmastovaikutuksen arvoihin. Kahvin ja teen ilmastovaikutusten arvot ovat kirjallisuudesta ja niihin sisältyy paljon epävarmuutta. Toisaalta kahvilla saattaa olla myös paljon edullisia terveysvaikutuksia.”


Huh. Kahvi voi siis ilmastovaikutukseltaan olla yhtä iso pahis kuin naudanliha. (Tosin naudanlihan ympäristövaikutuksissa ei ole huomioitui loppuvalmistusta, kuten tässä kahvin tapauksessa.) Ja jos on paljon suodatinkahvia kittaava vegaani, on kahvin suhteellinen osuus todella iso (mutta vegaaneilla on muuten ekologinen ruokavalio, joten ei nyt kivitetä niitä vegaaneja, jotka tykkäävät juoda paljon kahvia). Kahvin alkuperään liittyvät tietysti myös epäeettiset kysymykset.

Toisaalta kahvilla on kuitenkin terveysvaikutuksia. Ja kahvin valmistustavalla on merkitystä: kun valmistusväline on tavallinen kahvinkeitin, joka kuluttaa runsaasti energiaa, on sen ilmastovaikutus merkittävästi suurempi kuin pressopannun tai kapselikeittimen.

Ohjeet sumpin keittämiseen ovat Rinna Saramaäen Huili-lehteen kirjoittamasta jutusta.
Ohjeet sumpin keittämiseen ovat Rinna Saramaäen Huili-lehteen kirjoittamasta jutusta.

Mitäs tälle voi tehdä? Tässä muutamia mieleeni tulleita vinkkejä:

  • Jos juot paljon kahvia, koeta vähentää hieman.
  • Keitä kahvia vain sen verran, kuin sitä juodaan. Esimerkiksi suomalaisilla työpaikoilla varmasti valutetaan lukuisia litroja kahvia viemäriin. Tämä  hävikki lisää kahvin ilmastovaikutusta.
  • Jos käytät kahvinkeitintä, ota virta pois kahvin valmistuttua ja siirrä juoma termoskannuun.
  • Harkitse tavallisen kahvinkeittimen tilalle muita kahvinvalmistustapoja.
  • Jos käytät kahvissa maitoa, suosi kasvipohjaisia. Lehmänmaidon ilmastotaakka on selvästi suurempi kuin soija- tai kaurajuoman. Kasvipohjaisten juomien maussa ja sopivuudessa on eroja, joten kannattaa testailla, jotta löytyy omaan makuun sopiva. Maitopohjaisissa kahvijuomissa, kuten cappuccinossa, maidon tai kasvijuoman ilmastovaikutus tietysti korostuu entisestään.

Hävikkiviikon kunniaksi oma lupaukseni kahvin suhteen on se, että testaan kotona sumpin valmistusta eli porojen kierrättämistä myös toiseen kupilliseen. Pressopannu on tosin käytössäni harvoin, sillä usein juon kahvit muualla kuin kotona, mutta ensi kerralla kahvia valmistaessani testaan sumpittelun. En ole niin tarkka kahvini laadusta, etteikö sumppikin saattaisi maistua.

Ruokamysteereiden ideoita, pohdintoja ja ajatuksia on usein kehitelty kahvin äärellä. Siitä emme luovu, mutta kahvitellaan kohtuudella!

Ruokamysteerit toteaa: kahvittele kohtuudella!


Mihin katosivat hiilijalanjälkimerkinnät?

Raision hiilijalanjälkimerkki

Muutama vuosi sitten ei voinut välttyä hiilijalanjälkeen liittyvältä keskustelulta. Elintarvikkeet olivat siinä vahvasti mukana, ja hiilijalanjälkimerkintöjäkin ilmestyi pieneen joukkoon tuotteista.

Mutta viimeisen parin vuoden aikana hiilijalanjälkimerkeistä ei ole puhuttu. Mitä tapahtui?

Soitin Juha-Matti Katajajuurelle, joka oli mukana elintarvikkeiden hiilijalanjälkiin liittyneissä työryhmissä ja joka edelleen työskentelee ruoan ympäristövaikutusten parissa.

”Hiilijalanjälkimerkinnät olivat yhden ajan ilmiö, jolla haluttiin tuoda kuluttajille tietoa ja samalla rakentaa yritysten imagoa. Kuluttajille ei kuitenkaan kerrottu aiheesta tarpeeksi, ja eri yritysten merkit olivat erinäköisiä. Climate Communication II -hankkeen lopuksi linjattiin, että tarvitaan ensin kuluttajien yleistä tietotasoa parantavaa viestintää. Lisäksi taloudellinen taantuma taisi iskeä yrityksiin”, Katajajuuri kertoo.

Euroopassa merkintöjen edelläkävijämaana toimi Ranska, jossa hiilijalanjälkeä ja paria muuta ympäristövaikutusta puuhattiin peräti pakolliseksi merkinnäksi. Katajajuuri kertoo, että melkein jo tehty päätös vedettiin takaisin viime metreillä. Tilanteeseen vaikutti mm. elintarviketeollisuuden näkemys siitä, miten mahdottomalta merkinnät vaikuttivat silloin.

Ruoan ympäristöystävällisiä valintoja käsittelevä viestintäkampanja tulossa pian

Tällä hetkellä elintarvikeala, maa- ja metsätalousministeriö sekä luonnonvarakeskus Luke organisoivat yleistä ruoan ympäristöystävällisiä valintoja käsittelevää viestintäkampanjaa. Kampanja toteutetaan tämän vuoden lopulla.

”Myös koko EU:n tasolla puhutaan nyt enemmän laajempien ympäristövaikutusten arvioinnista ns. PEF-metodologian mukaan”, Katajajuuri kertoo. ”Tietoa ja laskentaa vaikutuksista kyllä ehdottomasti tarvitaan, ja hiilijalanjäljestä sitä on toistaiseksi selvästi eniten. Ruokasektorilla tehdään paljon töitä tämän suhteen. Yritykset ovat hieman odottavalla kannalla sen suhteen, mihin suuntaan tilanne ja esimerkiksi lainsäädäntö etenee.”

Katajajuuri uskoo, että kun kuluttajien tietoisuus kasvaa, niin hiilimerkinnöillekin voi olla tulevaisuudessa enemmän käyttöä.

”Kehittämämme Foodprint-metodi tarjoaa varsin yksityiskohtaisen ohjeen vertailukelpoisille elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintöjen laskemiselle.”

Mutta vaikuttavatko merkinnät todella valintoihin?

Minun silmiini hiilijalanjälkimerkinnät tyssähtivät monesta eri syystä:

    • Ilmastovaikutusten laskenta ei ole aivan yksinkertaista. Juttelin erään alan tutkijan kanssa, joka on ollut mukana arvioimassa tieteellisiä artikkeleita aiheesta, ja hän totesi, että laskentamenetelmät eivät ole häntä vakuuttaneet.
    • Yleiseen ruokakeskusteluun tuli hiilijalanjäljen tilalle muita aiheita, kuten lähiruoka ja eläinten hyvinvointi. Nyt kaivataan esimerkiksi eläinten hyvinvointimerkkiä, eikä lähiruoka-ajattelu varsinaisesti tue ilmastovaikutuksiltaan alhaisia valintoja. (Tuontiruoan kuljetukset aiheuttavat vain noin 0,2 prosenttia koko ruokaketjun ilmastopäästöistä, joten kauempaa tulevaa ruokaa ei voi syyttää korkeista hiilijalanjäljistä.)
    • Karkealla tasolla ruoan ilmastovaikutukset tiedetään niin, että kuluttaja voi halutessaan vaikuttaa oman ruokansa hiilijalanjälkeen ilman merkintöjäkin.
    • Merkintöjen ohjaava vaikutus on lopulta pieni. Jos rinnakkain olisi kaksi lihapakettia, joista toisen ilmastovaikutus olisi 20 prosenttia pienempi kuin toisen, mutta hinta kalliimpi, kuinka moni kuluttaja olisi todella valmis maksamaan pienemmästä hiilijalanjäljestä? Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuks SYKE tarjoili erikseen merkittyä ilmastolounasta. Vaikka SYKEn lounastajat ovat varmasti keskimääräistä vastuullisemmin ajattelevia, ei merkintä saanut heitä tekemään ilmastoystävällisempiä valintoja.
    • Merkintöjä ottivat käyttöön yritykset, joiden tuotteiden hiilijalanjälki oli pieni (kuten Raisio). Kuluttajalle näistä merkinnöistä tuli kenties hyvää fiilistä ja yrityksille ekologista mainetta, mutta ratkaisiko merkintä kaurahiutalepaketin valintaa? Tuskin kovin usein. En muista, että itse olisin tehnyt yhtään ostopäätöstä merkkien perusteella, vaikka paljon mietinkin ruokaa ostaessani ekologisia ja eettisiä näkökulmia.

 

Hiilijalanmerkintöihin liittynyt keskustelu oli ehdottomasti hyvä asia. Se avasi ihmisten silmiä tajuamaan ruoan ilmastovaikutuksia ja pisti pohtimaan, miten suuri merkitys on sillä, mitä syömme.

Samalla se todennäköisesti vaikutti myös tuottajiin. Kun kotimainen, talven kasvihuonetomaatti oli kerrottu tuotteeksi, jolla on korkea hiilijalanjälki, saivat viljelijät taatusti lisäintoa kehittää kasvihuonetuotantoa ekologisemmaksi. Kymmenessä vuodessa kasvihuoneviljelyssä onkin tapahtunut paljon parannuksia mm. energiankäyttöön. Tietysti parannuksiin liittyvät myös taloudelliset näkemykset, mutta sehän onkin parasta: tee ilmastoa edistävä teko ja säästät rahaa.